Miksi kaikkien muiden ystävyyttä hehkutetaan, mutta minä en merkitse kenellekään mitään?

Jotkut meistä vain on. Mulla on jo lapsuudesta ja nuoruudesta kokemus, että mua tarvittiin vasta silloin kun se toinen tyyppi ei päässyt leikkimään tai kun nuorina oli sydänsuruja, opiskeluhuolia tai muuta avun tarvetta. Muina aikoina minut siirrettiin nätisti syrjään ja yhteydenpitokin kulki vain yhteen suuntaan. Jos itse tarvitsin apua tai kuuntelijaa, kellään ei ollut aikaa eikä aitoa kiinnostusta.

Nyt tuo sama jatkuu työelämässä; olen se taustalla puuhastelija, joka mahdollistaa muiden työn, mutta muut näkyvämpinä keräävät kiitokset. Kuulen suulliset tiedotukset aina viimeisenä ja yleensä vielä niin, että ainiin, sinähän et ollutkaan paikalla kun tästä puhuttiin jne. Olen kuitenkin saanut paikan elämästä: miehen, lapset, ammatin ja työn, joten tuollaiset asiat on oikeastaan merkityksettömiä, vaikkakin välillä surullista.

Mutta ehkä sun ap pitäisi välillä kieltäytyä auttamasta? Olet kiltti ja hyväsydäminen ja tulet hyväksikäytetyksi? Itse ainakin nuorempana lupauduin kaikkeen liian helposti, nykyään osaan sanoa ei tarvittaessa ja tunnistan hyväksikäyttäjät.

Jos olet sen tyylinen, että ystävät luulevat, että vihaat lässytystä.

Somessa nyt aina on kaikenlaista selkääntaputtelua. Oikea ystävyys mitataan aivan muualla kuin instan tai facen peukutussivuilla.

Laita rajat ihmisille.

Uskalla sanoa ei.

Kiltteys on sitä,että on myös itselle kiltti.

Vietätkö aikaa ystäviesi kanssa ihan vaan huvin vuoksi? Auttavatko ystäväsi sinua?

Jos olet itse aina auttamassa, et ole sydänystävä, vaan joku tyyppi jolla on himo auttaa kaikkia.

i ate your sister kirjoitti:

Somessa nyt aina on kaikenlaista selkääntaputtelua. Oikea ystävyys mitataan aivan muualla kuin instan tai facen peukutussivuilla.

Nämä aaah ihanan parisuhteen/ ystävyyssuhteen/perhe-elämä idyllin insta/face lärpättäjät on surullisen usein pahimpia kulissi-ihmisiä mitä olla voi tyyliin "hauskaa vaikka hampaat irvessä, näettekö?"

On haettava hyväksyntää omalle olemassa ololleen jostain somesta ? Facetan - siis olen.

Vain vastavuoroinen ystävyys on aitoa. Jos olet vain antaja,et ole ikinä paras ystävä. Muut eivät voi kokea sinua läheiseksi jos aina ovat vain saamapuolella.

Vuolaimmat kiitokset olen aina saanut pienistä ja mitättömistä asioista jotka hoidin puolihuolimattomasti siinä sivussa. Paljon panostusta vaatineet asiat on sivuutettu tai otettu vastaan itsestäänselvyytenä. Olen tullut siihen johtopäätökseen että on väärin odottaa oikeudenmukaisuutta kanssaihmisiltä.

Ap, mä voin ruveta sulle ystäväksi. Kuulostat kiltiltä ja tunnolliselta tyypiltä, jota muiden pinnallisuus vaivaa. Olen samaa maata.

Mulla kanssa aika paljon samoja kokemuksia kuin ap:lla. Niinpä olen pikkuhiljaa ignoorannut ihmisiä reippaallakin kädellä. Sitten kun sattumalta on nähty tuossa kylän (pieni paikkakunta) raitilla, niin ihmettelevät isoon ääneen, että hyvänen aika, kun en ole kuullut sinusta piiiiitkään aikaan mitään, no, minkähän takia? Siksi, kun en ole ollut yhteydessä. Ei ole sulle tullut mieleen ottaa se luuri käteen ja vaikka soittaa ja kysyä, mitä kuuluu?

Tee raaka karsinta. Ala nätisti sanoa nyt ei sovi, sori en ehdi, haluan levätä, olen sopinut muuta. Soita itse keskellä yötä ja odota tukea. Vie koirasi tai vaikka huonekasvisi hoitoon jollekin, niin näet kuka on aidosti vastavuoroinen. Pidä ystävinäsi sellaiset, jotka näyttävät muutenkin pitävän yhteyttä. Ihmiset pitävät sinua itsestään selvyytenä.

Olisitpa minun ystäväni. En tarkoita että kyllä sitten tulisi hehkutusta - en ole siellä sometekotodellisuudessa. Minä varmaan sanoisin kiitos avusta aina kun auttaisit, mutta puolustaisin kissaemon lailla jos joku yrittäisi lytätä sinua selän takana. 

Vierailija kirjoitti:

Tee raaka karsinta. Ala nätisti sanoa nyt ei sovi, sori en ehdi, haluan levätä, olen sopinut muuta. Soita itse keskellä yötä ja odota tukea. Vie koirasi tai vaikka huonekasvisi hoitoon jollekin, niin näet kuka on aidosti vastavuoroinen. Pidä ystävinäsi sellaiset, jotka näyttävät muutenkin pitävän yhteyttä. Ihmiset pitävät sinua itsestään selvyytenä.

Mä en voi viedä koiraani hoitoon kuin vanhemmilleni, muut ei huoli, vaikka koira on pienikokoinen. Perhe on paras, kun on hätä. Ystäviä tulee ja menee.

Mulle kelpaisi tekoystävätkin. Yksinäistä on elo ihmisen..

Pelkäänpä että sinut otetaan itsestäänselvyytenä. Näet turhan vaivan auttaessasi muita koko ajan, koska he eivät osaa arvostaa sitä. Vähennä vähän.

Mun äiti on sellainen, että hyppäämässä aina auttamaan kun sitä pyydän ja aina myös silloin kun en pyydä, mistä on oikeastaan rasitetta. Äiti ei kuitenkaan muuten ole mikään kovin helppo ihminen - ei osaa ottaa mitään rakentavaa palautetta neutraalisti vastaan, ei osaa sanoa mitään oikeasti kannustavaa. On myös raivostuttavaa, kun hänellä ei ole mitään omaa mielipidettä mistään. En siis valitettavasti osaa arvostaa häntä ihmisenä, vaikka on auttanut mua paljon..

Minä olen ystävänä samanlainen kuin ap (avulias, luotettava, kuuntelevainen jne), mutta minä vihaan sellaista ihqutus-puhetta ja lässyttämistä ja tekosöpöilyä. Teennäistä hehkuttamista ja kehumista, ylitunteilua. Olen analyyttinen, pohdiskelevainen, ehkä aika pidättyväinen ja joskus kriittinenkin. Huumorintajuinen olen kyllä eli hauskaa seuraa ja saan ihmiset nauramaan, mutta se on sellaista mustaa huumoria ja itseen kohdistuvaa sarkasmia. Minusta varmasti huokuu ulospäin se, että jos minulle alkaisi lässyttämään, että "ihanaa, olet elämäni tärkein ystävä" tai "kiitos mussukkainen näistä ystävyytemme ihanista yhteisistä kymmenestä vuodesta" niin reagoisin tuollaiseen ihqutukseen ja lässytykseen tavalla, joka varmaan olisi kiusallinen sille lässyttäjälle. Lähinnä katsoisin sitä lässyttäjää ilmeellä, että "oletko seonnut" :D . Enkä koskaan lässyttäisi takaisin tuollaista ystävyyshehkutusta. Saatan kyllä sanoa ystäville silleen suoraan ja ilman kermakuorrutuksia, että esim joku yhteinen tapaaminen oli tosi kiva ja tärkeä, mutta en sitä ystävyyttä sinänsä ala mitenkään puheissani hössöttämään ja lässyttämään. Eli minulle ei voi (ei uskalla, ei halua) lässyttää mitään tuollaista, mitä ap kuvaa aloituksessaan. Olen siihen onnettoman huono kohde, koska en innostu siitä yhtään vaan tunnen vain myötähäpeää lässyttäjää kohtaan, ja sen kyllä kai aistii minusta.

Kilttejä ihmisiä käytetään hyväksi, se on vain raadollinen kylmä fakta. Kun olet aina siinä, itsestäänselvyytenä ja ne joita hehkutetaan ovat niitä jotka osaavat pistää rajat, joita mielistellään jotta ystävyys tai mikä lie säilyy. Suomalainen luonne nyt vain on sellainen, että auktoriteetteja pelätään ja mielistellään ja kilttejä ei pidetä minään ja hyväksikäytetään.

Vierailija kirjoitti:

Kilttejä ihmisiä käytetään hyväksi, se on vain raadollinen kylmä fakta. Kun olet aina siinä, itsestäänselvyytenä ja ne joita hehkutetaan ovat niitä jotka osaavat pistää rajat, joita mielistellään jotta ystävyys tai mikä lie säilyy. Suomalainen luonne nyt vain on sellainen, että auktoriteetteja pelätään ja mielistellään ja kilttejä ei pidetä minään ja hyväksikäytetään.

Tämä on totta. Näin se menee. Suurin osa ihmisistä on itsekkäitä, eivät edes tajua käyttävänsä hyväksi toisten kiltteyttä ja avuliaisuutta.

Mulle riittäisi ihan se yks hyvä ystävä mutta kun ei. . Niin antaapa olla.