Miksi kaikkien muiden ystävyyttä hehkutetaan, mutta minä en merkitse kenellekään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ap, mä voin ruveta sulle ystäväksi. Kuulostat kiltiltä ja tunnolliselta tyypiltä, jota muiden pinnallisuus vaivaa. Olen samaa maata.

Minäkin valmis tähän rinkiin sillä sama kokemus kuin ap llä! Ärsyttää joskus todella kun ei muisteta takaisin ollenkaan. Ei kukaan ole itsestäänselvyys kenellekään. Kunnioitus kuuluu asiaan aina ja joka paikassa.

Ei ystävyyden laatua mitata avustuksissa ja auttamisissa, vaan se on

se henkisyys mikä kupissa painaa.

Mulla on pari ystävää joita "hehkutan" välillä somessa, kirjoitan heistä kauniita henkeviä tekstejä, vien välillä teille kortteja joihin olen kirjoittanut ystävän rakkausrunoja jne.

Näiden ystävien kanssa olemme ns. sielunkumppaneita ja meidän henkinen yhteys on maaginen.

Puhumme aina henkeviä, aika vaan juoksee heidän seurassaan, nauramme ja itkemme vedet silmissä, halailemme paljon ja makoilemme sohvalla toistemme kainaloissa hiuksia silitellen ja annamme sielujemme soitella.

Sitten on yksi ystävä, jonka kanssa olen myös paljon tekemisissä, mutta en hänestä oikeasti keksi mitään henkevää hehkutettavaa.

Hän on nimenomaan käytännön apu ja olen siitä kiitollinen sekä yritän olla käytännön apuna ja ystävänä myös hänelle, mutta mä en saa hänestä oikeasti juuri mitään henkisellä puolella.

Hän on todella käytännön ihminen ja jotenkin kylmä, vaikka luuleekin olevansa lämmin ja empaattinen henkinen tuki.

Hänellä ei vaan jotenkin ole olemassa mitään henkistä puolta, hän on tavallaan sieluton jos niin voi sanoa.

Vaikea ja raskas ihminen, mutta ymmärrän miksi hän on sellainen ja ymmärrän myös, ettei hän ole nähnyt mitään henkevää omassa elämässään ikinä, joten ei vain tiedä sellaisesta.

Kiitollinen toki olen käytännön avusta ja ystävyydestämme, mutta ei häntä vain voi kokea emotionaalisesti ollenkaan niin läheiseksi kuin niitä ystäviä, joiden kanssa on se henkinen puoli ja emotionaalinen "sisaruus".

Pintapuoliset ihmiset eivät yleensä tajua tällaisia asioita, vaan mittaavat "hyvyytensä" käytännön tekoina ja ihmettelevät, miksei ystäviä ole paljoa tai ei "pääse" yhtä läheiseksi kuin toiset.

Minulla on vähän sama juttu. Nytkin on suru puserossa, kun kävi ilmi että emme miehen kanssa saaneet kutsua nelikymppisille, jolle muutama synttärisankarin kanssa yhteinen tuttu on saanut. Ihan typerää surra tällaista, mutta en jaksa olla aina se, jonka kohdalla vedetään viiva kun todetaan että ei enempää vieraita. 

Monesti esitän avoimen kutsun tulla meille iltaa viettämään perheen kanssa, mutta ei siihen mitään vastata. Meille ei edes huikkailla tuollaisia ... 

En jaksaisi märehtiä tätä vuodesta toiseen, ja on ajanjaksoja kun pinnalliset tuttavuudet ei haittaa ja olen onnellinen muutenkin. Joku tässä juhlakaudessa vetää mielen matalaksi. Meillä ei ole tiedossa yhtään mitään tänäkään kesänä. Siis muiden järjestämää. 

Vierailija kirjoitti:

Pintapuoliset ihmiset eivät yleensä tajua tällaisia asioita, vaan mittaavat "hyvyytensä" käytännön tekoina ja ihmettelevät, miksei ystäviä ole paljoa tai ei "pääse" yhtä läheiseksi kuin toiset.

Onpa julmaa tekstiä. Eihän kenenkään läheiseksi pääse, jos ei päästetä. Ja miten aikuisiällä koskaan pääsee mihinkään henkevyyteen kiinni, kun ei voi aloittaa suoraan siitä kuten nuorena. En vain voi mennä harrastuksessa tai leikkipuistossa suoraan sille tasolle uuden tuttavuuden kanssa. 

Ongelmani on sama kuin ap:lla, en ole tärkeä muille. Mutta en myöskään ole sieluton enkä pintapuolinen, varovainen ja hieman rikkinäinen kyllä. Kurjaa huomata, miten lapsena rikottu ei koskaan, ikinä pääse lähelle muita koska ei ole kuten muut. Siis se syy, miksi tuli rikotuksi. 

Tasan ei mene nallekarkit, mutta sehän me yksinäiset jo tiedetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pintapuoliset ihmiset eivät yleensä tajua tällaisia asioita, vaan mittaavat "hyvyytensä" käytännön tekoina ja ihmettelevät, miksei ystäviä ole paljoa tai ei "pääse" yhtä läheiseksi kuin toiset.

Onpa julmaa tekstiä. Eihän kenenkään läheiseksi pääse, jos ei päästetä. Ja miten aikuisiällä koskaan pääsee mihinkään henkevyyteen kiinni, kun ei voi aloittaa suoraan siitä kuten nuorena. En vain voi mennä harrastuksessa tai leikkipuistossa suoraan sille tasolle uuden tuttavuuden kanssa. 

Ongelmani on sama kuin ap:lla, en ole tärkeä muille. Mutta en myöskään ole sieluton enkä pintapuolinen, varovainen ja hieman rikkinäinen kyllä. Kurjaa huomata, miten lapsena rikottu ei koskaan, ikinä pääse lähelle muita koska ei ole kuten muut. Siis se syy, miksi tuli rikotuksi. 

Tasan ei mene nallekarkit, mutta sehän me yksinäiset jo tiedetään. 

En ole aiempi kirjoittaja, mutta uskoisin ymmärtäväni, mitä hän tarkoittaa emotionaalisella sisaruudella. Olen saanut tällaisen ystävän keski-iässä ja juurikin niin, että sille tasolle mentiin tunnin tuttavuuden jälkeen. Kun tapasin hänet, hän tuntui heti tutulta ja hän tunsi samalla tavalla. Mietimme, olemmeko joskus olleet koulussa tai opiskelupaikassa yhtä aikaa, onko meillä jotain yhteisiä tuttuja, olemmeko olleet samoissa työpaikoissa,asuneet samoissa paikoissa  tai olemmeko edes syntyneet samana päivänä samassa sairaalassa. Mutta emme tosiaan olleet  koskaan aiemmin tavanneet. Silti molemmista tuntui välittömästi kuin olisimme tunteneet toisemme koko ikämme. Sielunsiskoja. 

Olet siis oksennuspussi, eli jengi oksentaa sinulle pahan olonsa. Ei kiva! Kuuntelevatko he sinun surujasi yhtään tai auttavatko he sinua mitenkään muuten?

Voisko olla niin että pelkäävät jollain tavoin sinun vahvuuttasi tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mä voin ruveta sulle ystäväksi. Kuulostat kiltiltä ja tunnolliselta tyypiltä, jota muiden pinnallisuus vaivaa. Olen samaa maata.

Minäkin valmis tähän rinkiin sillä sama kokemus kuin ap llä! Ärsyttää joskus todella kun ei muisteta takaisin ollenkaan. Ei kukaan ole itsestäänselvyys kenellekään. Kunnioitus kuuluu asiaan aina ja joka paikassa.

Onko teille tullut mieleen, että ihmiset on erilaisia? Jos minua pyydettäisiin avuksi vaikka terassintekotalkoisiin, menisin esim. seuraavista syistä: minulla on sopivaa aikaa ja energiaa auttaa kyseisessä asiassa ja taitoja olla hyödyksi, voi olla ihan kiva projekti yhdessä. Mutta EN välttämättä menisi seuraavista syistä, varsinkaan jos elämäntilanteeni ei ole siihen kovin sopiva: kaverini TARVITSEE apua kipeästi, ja hänkin on minua joskus auttanut.

Autan siis oikeastaan ketä tahansa, jos se minulle sopii hyvin. Samoin otan vastaan apua, mieluiten ilman takaisin muistamisen välttämättömyyttä. Joillakin ihmisillä on kiinteä sitoutuvuus toisiinsa ja he toimivat odottaen yhteistyötä, jotkut ajattelevat enemmän minun tavallani. Monet ihmiset kuitenkin odottavat ja olettavat,että toiset ihmiset ajattelevat samalla tavalla kuin itse. Tästä tulikin mieleeni; luin joskus, että kilttejä ihmisiä huijataan juuri sen takia, että ihminen luonnostaan ajattelee toisen sisäisen maailman olevan suht samanlainen, vaikka järjellä tietää, ettei niin ole. Huijaamiseen taipuvaisia taas huijataan vähemmän ja he perustelevat käytöstään osin sillä luulolla, että kaikki muutkin yrittävät vedättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mä voin ruveta sulle ystäväksi. Kuulostat kiltiltä ja tunnolliselta tyypiltä, jota muiden pinnallisuus vaivaa. Olen samaa maata.

Minäkin valmis tähän rinkiin sillä sama kokemus kuin ap llä! Ärsyttää joskus todella kun ei muisteta takaisin ollenkaan. Ei kukaan ole itsestäänselvyys kenellekään. Kunnioitus kuuluu asiaan aina ja joka paikassa.

Onko teille tullut mieleen, että ihmiset on erilaisia? Jos minua pyydettäisiin avuksi vaikka terassintekotalkoisiin, menisin esim. seuraavista syistä: minulla on sopivaa aikaa ja energiaa auttaa kyseisessä asiassa ja taitoja olla hyödyksi, voi olla ihan kiva projekti yhdessä. Mutta EN välttämättä menisi seuraavista syistä, varsinkaan jos elämäntilanteeni ei ole siihen kovin sopiva: kaverini TARVITSEE apua kipeästi, ja hänkin on minua joskus auttanut.

Autan siis oikeastaan ketä tahansa, jos se minulle sopii hyvin. Samoin otan vastaan apua, mieluiten ilman takaisin muistamisen välttämättömyyttä. Joillakin ihmisillä on kiinteä sitoutuvuus toisiinsa ja he toimivat odottaen yhteistyötä, jotkut ajattelevat enemmän minun tavallani. Monet ihmiset kuitenkin odottavat ja olettavat,että toiset ihmiset ajattelevat samalla tavalla kuin itse. Tästä tulikin mieleeni; luin joskus, että kilttejä ihmisiä huijataan juuri sen takia, että ihminen luonnostaan ajattelee toisen sisäisen maailman olevan suht samanlainen, vaikka järjellä tietää, ettei niin ole. Huijaamiseen taipuvaisia taas huijataan vähemmän ja he perustelevat käytöstään osin sillä luulolla, että kaikki muutkin yrittävät vedättää.

Kuulostat siltä että olet pettynyt ihmisiin ja et luota kehenkään. Avaudutko koskaan kenellekään ongelmistasi vai pidätkö kaiken sisälläsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pintapuoliset ihmiset eivät yleensä tajua tällaisia asioita, vaan mittaavat "hyvyytensä" käytännön tekoina ja ihmettelevät, miksei ystäviä ole paljoa tai ei "pääse" yhtä läheiseksi kuin toiset.

Onpa julmaa tekstiä. Eihän kenenkään läheiseksi pääse, jos ei päästetä. Ja miten aikuisiällä koskaan pääsee mihinkään henkevyyteen kiinni, kun ei voi aloittaa suoraan siitä kuten nuorena. En vain voi mennä harrastuksessa tai leikkipuistossa suoraan sille tasolle uuden tuttavuuden kanssa. 

Ongelmani on sama kuin ap:lla, en ole tärkeä muille. Mutta en myöskään ole sieluton enkä pintapuolinen, varovainen ja hieman rikkinäinen kyllä. Kurjaa huomata, miten lapsena rikottu ei koskaan, ikinä pääse lähelle muita koska ei ole kuten muut. Siis se syy, miksi tuli rikotuksi. 

Tasan ei mene nallekarkit, mutta sehän me yksinäiset jo tiedetään. 

Mikä tekstissäni oli julmaa?

Ymmärrät varmaan, ettei ketään kiinnosta tapailla tiiviisti ihmistä, joka ei anna itsestään mitään irti?

Ei mua esim. kiinnosta jossain harrastuksissa ja leikkipuistossa jauhaa tuntemattomien kanssa säästä tai jostain, vaan tottakai vietän sen ajan mielummin sellaisen kanssa joka antaa itsestään jotain tai vaikka yksin.

Ymmärrän, että sinulla on syysi siihen miksi olet varovainen ja et osaa lähentyä ihmisten kanssa, mutta se on SINUN vastuullasi muuttaa asiaa jos siihen jotain muutosta haluat.

Kukaan muu ei voi asiaan vaikuttaa, vaan se on vain ja ainoastaan sinun omissa käsissäsi.

Et voi olettaa, että joku jaksaisi roikkua tylsän ja pintapuolisen ihmisen kanssa kuukausi-/vuositolkulla odotellen, että ehkä joskus se siitä vielä avautuu ja saisimme jonkin henkisen yhteyden.

Ei kellään ole mitään motivaatiota toimia niin.

SINÄ olet se jolla on avaimet niihin lukkoihin, turha marttyroida.