tunnen rakkautta ja onnen tunnetta ilman syytä, mikä vikana?

Kieltämättä hieman huvittaa jos kysyt tosissasi onko sinussa joku vika kun tunnet "rakkauden ja onnen tunteita" . Mä vähän luulen, että et itsekään pidä sitä minään viallisuuden merkkinä vaan toivot saavasi vastauksia, joissa sinun kerrotaan valaistuneen. Mutta hyvä kun vastasit jo itsellesi, silloinhan saa juuri haluamansa vastauksen.

Vastaanottoni tälle aloituksellesi oli kielteinen siitä syystä, etten pidä epäaidoista ihmisistä.

Opettakaa tuo mulleki! :)

Jos alat saada hyviä ajatuksia, joita ennen ei ole ollut (esim. Alat miettiä urheiluauton ostamista), et tarvitse unta tai alat tuhlaila tai harrastaa liikaa seksiä, mene lääkäriin

Mitäpä jos nyt vaan nauttisit siitä hyvästä fiiliksestä... Ei kaikkea tarvitse analysoida pohjamutia myöden. Vielä tulee sekin päivä, kun hammasta särkee, univelat painaa, koiralle iskee ripuli ja pyykkikonekin hajoaa, ja onkin pakko taas tipahtaa maan pinnalle fiilispilvistä. Sitä päivää odotellessa, nauti nyt kun se on mahdollista :-)

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos nyt vaan nauttisit siitä hyvästä fiiliksestä... Ei kaikkea tarvitse analysoida pohjamutia myöden. Vielä tulee sekin päivä, kun hammasta särkee, univelat painaa, koiralle iskee ripuli ja pyykkikonekin hajoaa, ja onkin pakko taas tipahtaa maan pinnalle fiilispilvistä. Sitä päivää odotellessa, nauti nyt kun se on mahdollista :-)

En Ap, mutta mulla ei oo mitään tuollaisia huolia just nyt, eikä mulla oo lähelläkään kevyttä fiilistä. Voihan toki olla että on jotain mitä en tunnista.

Tää on niin nolo että pakko nostaa

Hypomania

Jaaha. Palstan yleinen mielipide on siis että jos tuntee itsensä onnelliseksi täytyy olla mt-ongelmainen.

Alan käsittää miksi suomalaisia pidetään vähän jöröinä ja masentuneina.

Ap, mahtavaa että on hyvä fiilis :) Nauti täysillä!

Yksi epilepsian oireista.

Minulle on tullut, yllättävää kyllä, vanhemmalla iällä rakkauden tunne syvästi rintaani, sisimpääni. Se tulee illalla tai aamulla, yölläkin. Kohde ei ole aivan joku tietty, mutta nainen kuitenkin. Kun annan tunteelle vallan, se vie minut aiemmille ikävuosille, elämään, häihinkin. Tietynlaista mielikuvitusmaailmaahan se on. Tässä on se ihme vaan, etten ole ollut avioliitossa koskaan. En nyky mittapuun mukaan seurustellutkaan, enkä ole tuntenut ns. hinkua naimisiin koskaan, kuten ikätoverini. Sosiaalista painetta ja suoranaista kiusaamista nuoremmalla iällä tutuilta, että tuntemattomilta kylläkin. Kun tuo "rakastumisen" tunne on annettu, toivoisin, että tulisi vastaan tuo oikeakin elämääni. Yksi puu palaa kituen, kaksi kirkkaammalla liekillä. Jos kohtaloni olisi elää vielä elämän kumppanin kanssa vuosia voisi olla kymmeniä edessä päin. Olen aikoinaan tehnyt suorastaan suuren työn etsinnässä tuloksetta, nyt ihmeen täytyy tulla puskista ja puun takaa. 66+ ja vakaa elämän katsomus, että sillä lailla.