En ymmärrä yhtä työkaveria. Vaikka olen niin selvästi näyttänyt
hänelle etten pidä hänestä, niin silti yrittää olla mulle ystävällinen ja mielistelee. Mikä ihme ihmisiä vaivaa?
Kommentit (5)
Eikö tunteilun voisi jättää vapaa-ajalle, jossa voi seuransa paremmin valita ja töissä keskittyä omaan työpanokseen yksilöllisesti ja tiimissä?
Koskee kaikkia jotka haaveleivat töissä muista työkavereista, niin hyvässä kuin pahassa.
Mitä jos arvostaisit vain sitä, että ihmiset ovat ystävällisiä jopa sinulle vaikka itse et osaa ollakaan? Kaikkia päässä olevia tunteita ei tarvitse esittää muille, vaikka he eivät ole mieleisiä henkilöitä sinulle. Siinä vaiheessa kun sinua kohdellaan oikeasti törkeästi tai jopa kiusataan alat ymmärtämään kuinka se ystävällinen ja mielyttämishaluinen käytös on aina miljoona kertaa parempaa tuli se keneltä tahansa. Jopa niiltä, joista itse et pidä.
Töissä ollaan tekemässä töitä. Ei siellä olla tunteilemassa, tykkäämässä tai inhoamassa työkavereita. Piti tai ei työkaverista, niin hommat on hoidettava asiallisesti kommunikoiden. Tämä unohtuu monelta.
Ap, mikä on mielestäsi mielistelyä? Sekö, että työkaveri erehtyy hymyilemään puhuessaan sinulle? Kuvaile mielistely.
Kohtelias täytyy olla, mutta täytyy myös ymmärtää olla uimatta liiveihin jos toinen ei lämpene.
Ap muista hyvä käytös.
Ap on huonotapainen juntti. Yök.. voi sitä kohtelias olla työympäristössä, vaikkei jostain henkilöstä pidäkään. Oikeastaan kuuluu aikuisella ihan käytöstapoihin..