Näin kaupassa, kun alle kaksi vuotiaalla oli laitettu selkään reppu ja hihna oli repusta kiinni, äiti talutti kuin koiraa lastansa vähän matkaa. Onneksi isä laittoi pienen takaisin rattaisiin.
Ihan kahjolta näytti tilanne. Alkoi naurattaa vähäsen ja äiti jotain vaan virnisteli siinä :D en oo kyllä aiemmin törmännyt vastaavaan. Iha älytöntä, onko tuollainen yleistä?
Kommentit (361)
Eikös se ennemminkin ole laiskoille vanhemmille että pakottaa lapsen istumaan rattaissa?
Eiköhän lapsi opi yhtälailla kävelemään ilman hihnojakin? Ap
"Eikös se ennemminkin ole laiskoille vanhemmille että pakottaa lapsen istumaan rattaissa?"
Täällä moni puolustelee lapsen sitomista hihnaan sillä, että lapsi ei halua istua rattaissa eikä äiti jaksa kuunnella sitä huutoa. Mutta mielestäni se ei ole asia, josta lapsi saa itse päättää. On olemassa paikkoja, kuten kansainväliset lentokentät, joissa pienelle lapselle turvallisinta on istua rattaissa.
On varmaan myös niin, että kaikenlaiset festarit tai ulkomaan basaarit niin kuin täällä yksi äiti kertoi, ovat turvattomia paikkoja pienten lasten juosta vapaasti. Miksi niitä pieniä lapsia sitten pitää viedä paikkoihin, joissa on niin vaarallista kulkea?
Sitä vastoin joku ruokakauppa ei todellakaan ole mikään vaarallinen paikka. Jos siellä on vanhemman pakko sitoa lapsi valjaisiin, se on aikuisen omaa kyvyttömyyttä.
Olen nähnyt näitä reppuja ja niitä on sellaisillakin lapsilla, jotka hädin tuskin kävelevät. Eli tuskin ne myöskään mihinkään karkaavat vanhemmiltaan.
Mutta reppuvalmistajat ovat markkinoineet tuotteensa erittäin hyvin!
Nämä reput menevät samaan kastiin kuin kävelytuolit, kellukeuimapuvut ja konttauskypärät.
Niiden valmistajat vetoavat vanhempien huoleen ja turvattomuuden tunteeseen. Meille opetetaan, että lapsi tarvitsee hihan tai se karkaa ja kypärän ettei se lyö päätään ja se tarvitsee kävelytuolin tukemaan kävelemään oppimista tai se tarvitsee kellukkeet uimapukuun ettei se huku.
Lapsi ei opi konttamaan, kävelemään eikä uimaan mutta vanhemmat voivat ajatella tehneensä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisethan ne ovat parhaita kasvattajia, joilla itsellään ei ole lapsia. Et ilmeisesti ole kokenut, millaista on olla vilkkaan lapsen kanssa tungoksessa.
Yleensä näin on kun ei ole sitä äitiyden tai isyyden tuomaa sokeutta omalle toiminnalleen. Se että niitä lapsia on, ei tee ihmisestä hyvää kasvattajaa.
Toivottavasti et joudu onnettomuuteen tai sairastu, jossa liikuntakyky on alentunut tai kokonaan mennyt, sillä ihan vastaavia valjaita käytetään kuntoutuksessa, kun opetellaan kävelemään. Valjaiden käytön suurin etu, on avustajalla/vanhemmalla korjata kävelyä tai estää kaatuminen.
Vastaavia valjaita on käytetty maailman sivun ja muissa maissa ne ovat lapsilla hyvin suosittuja, kun lapset opetetaan kävelemään pienestä pitäen omin jaloin, toisin kuin Suomessa, jossa lapsia makuutetaan tai istutetaan vaunuissa/rattaissa, vaikka peruskunto luodaan jo lapsena.
En ottanut kantaa siihen ovatko valjaat hyvä vai huono juttu, ainoastaan kasvattajuuteen.
Täällä suu vaahdossa puhuu mammat, jotka elää omassa kuplassaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli valjaat kun olin taapero 90-luvun alussa. Olen nähnyt kotivideoita, joissa sinkoilen ympäriinsä Ruotsin-laivalla - ja juurikin valjaiden ansiosta en ole menossa pää edellä portaita alas. Ei ole jäänyt traumoja.
Minusta valjaat ovat vähän kuin polkupyörän apupyörät: saa opetella liikkumaan, mutta on kuitenkin varmiste, joka estää loukkaantumiset (pyörällä kaatuminen tai kävellessä esim. auton alle jääminen).
Omalle muksulle laitan kyllä valjaat tms, jos se tahtoo sinkoilla ympäriinsä.
En jaksa uskoa näitä pervoltakin haiskahtavia fantasioita. Eli halutaan pitää remmissä ihmistä.
Minulla on neljä lasta ja monipuolisesti siis kokemusta käytännöistä tuttavapiirissä ja naapurustossa ym. En ole koskaan nähnyt lasta valjaissa 90-luvulla.
On villejä lapsia, joita pidetään silmällä. Ei ongelmaa!
Apupyöriä ei muuten enää käytetä ollenkaan. Ne eivät edistä tasapainon kehittymistä lainkaan. Eli tuskin tiedät lasten nykymaailmasta yhtään mitään.
Siis valjaat pitää olla sen takia, että on paikkoja, jossa lapset eivät saa juosta vapaana?
Mitäs jos vaan opettaisitte ne lapsenne siihen, että sellaisia paikkoja on????? Eikö kukaan enää kasvata lapsiaan?
Hyvin olen pärjännyt neljän lapsen kanssa, ei ole tarvinnut taluttaa kuin koiraa. Meillä on kyllä koirakin. Oishan ne voinut kaikki pistää hihnaan ja lähteä lenkille... hitto kun en tajunnut :/
Yksi huippujohtajista on serkkuni, muutaman vuoden itseäni nuorempi. Hän kulki valjaissa alle parivuotiaana lapsena, kun oli niin kärkäs juoksemaan karkuun. Voi raukkaa, hänestä tuli vain helkutisti tienaava johtaja. Mä olin kiltti ja pysyin vaikka missä kun vaan sanottiin. Musta tuli vain perusduunari.
Minua ja myös siskoani on kävelletetty valjaissa 60-luvulla, asuimme Helsingin keskustassa. Valokuvista olen nähnyt, itse en tietenkään muista. Ei minulla eikä siskollakaan (kysyin äsken) ole mitään traumoja jäänyt.
Se oli kai aika normaalia siihen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä naurettavan näköistä. :D No, jos ei osaa lastaan kasvattaa kulkemaan nätisti julkisilla paikoilla, niin kai lapsi on sitten kaikkien turvallisuuden vuoksi parempi pitää kytkettynä...
Mulla on pyöräilykypärä ja turvavyötäkin käytän...ei oo mun vanhemmat osanneet kasvattaa mua "silleen.
Mitä siitä narusta...jos on villi lapsi ja äiti haluaa pitää hänet siinä lähellä? Mieluummin niin kuin eksyilemässä.
Mäkin harkitsin samaa, kun kolme lasta ja keskimmäinen oikein vilkas häärä. Ihan hyvä idea-
Nyt mietittiin just nuorimmaisen kanssa, jos laitettaisiin jokin naru tai kuminauha, kun lähdetään reissuun, kun hän itse kertoi, että hän jää lentokentällä, kun me muut mennään niin vauhdilla. On jo alakoulussa.
Mulla oli valjaat jo vuonna 1990.
Omalla lapsella on käytössä nahkaiset valjaat joita äitini käytti minulla vuonna miekkä ja kypärä. En ole saanut mitään traumoja ja liikenteen seassakin opin liikkumaan ihan niinkuin nuo valjaatttomat alfa-lapset :D
Hyvin kasvatetutkin lapset ovat arvaamattomia ja turvallisuuden vuoksihan noita käytetään. Eivät korvaa kasvatusta, mutta ei kai niiden ole tarkoituskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä naurettavan näköistä. :D No, jos ei osaa lastaan kasvattaa kulkemaan nätisti julkisilla paikoilla, niin kai lapsi on sitten kaikkien turvallisuuden vuoksi parempi pitää kytkettynä...
Mulla on pyöräilykypärä ja turvavyötäkin käytän...ei oo mun vanhemmat osanneet kasvattaa mua "silleen.
Mitä siitä narusta...jos on villi lapsi ja äiti haluaa pitää hänet siinä lähellä? Mieluummin niin kuin eksyilemässä.
Mäkin harkitsin samaa, kun kolme lasta ja keskimmäinen oikein vilkas häärä. Ihan hyvä idea-
Nyt mietittiin just nuorimmaisen kanssa, jos laitettaisiin jokin naru tai kuminauha, kun lähdetään reissuun, kun hän itse kertoi, että hän jää lentokentällä, kun me muut mennään niin vauhdilla. On jo alakoulussa.
Olin Italiassa ystävien kanssa lomalla ja heillä oli vilkas parivuotias ja oltiin museossa, eipä mennyt aikaakaan, kun henkilökuntaan kuuluva nainen pyysi meitä sivumalle ja tarjosi huivistaan repäisemää suikaletta lapsen vyötärölle, josta äiti voisi taluttaa lasta ja keskittyä paremmin museon aarteisiin.
Se oli todella hyvä idea ja nainen kertoi olevan jo useamman lapsen isoäiti ja työssään huomanneet äitien aika menevät lapsen vahtimiseen, eikä museon tarjontaan. Oli todella hyvin lapsiystävällinen muutenkin ja ihana ihminen
Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta se on tosi outoa pitää lasta valjaissa. Ei se lapsi mikään koira ole. Parivuotiaan voi vielä pitää rattaissa vyötettynä, niin ei pääse karkaamaan. Ellei sitten ole joku erikoistilanne, esim lentokentällä voisin kuvitella pitäväni valjaissa tai jos kävelee jossain oikean suurkaupungin kadulla, mutta oletan että ap:n kertoma on tapahtunut Suomessa.
Kyllä lapsi on verrattavissa koiraan. Älykkyys kaksivuotiaana lapsella sama kuin koiralla.
Mulla esikoinen on 26 v. Kun hän syntyi niin tätini antoi mulle hänen pojallaan olleet ns. valjaat. Serkkuni on syntynyt 1965. No en valjaita kyllä käyttänyt. Mutta otin vastaan. Ovat varmaan ihan näppärät villillä tenavalla.
Ovat tuolla kaapissa kera muistojen havinan :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi on verrattavissa koiraan. Älykkyys kaksivuotiaana lapsella sama kuin koiralla.
No ei todellakaan ole verrattavissa. Lapsesta kehittyy puhuva, älyllinen, itsestään tietoinen aikuinen. Koira pysyy aina koirana, se ei ikinä tule oppimaankaan kovin montaa sanaa tai sitä vieressä nätisti kulkemista ilman valjaita, vaikka olisi miten vanha.
Jos äiti tuijoittaa koko ajan kännykkäänsä, niin kuka siitä lapsesta pitää huolen? Koska huolenpitoa ei voi ulkoistaa esim. kaupan kassalle tai ohikulkijoille, niin totta kai se lapsi pitää sitoa jonnekin. Eihän tästä muuten tule mitään.