Keksi joku typerä/naurettava/järjetön syy mikä voisi motivoida jatkamaan elämää ja yrittämään ylipäänsä mitään

Minua tämä ei ajatuksena motivoinut ennen kuin tapahtui: asiat voivat muuttua aivan toisenlaisiksi jo yhdessä hetkessä. Harkitsin ennen itsemurhaa ja elämäni oli surkeaa, mutta sitten aivan yhtäkkiä ensin muuttui yksi asia, ja sitten koko elämä meni uusiksi hyvien tapahtumien sarjana. Jos teet itsellesi jotain, et saa koskaan tietää mitä hyvää elämässäsi olisi tapahtunut, ehkä jo huomenna.

Elä niin, että et kadu mitään sitten kun kuolema sinut korjaa.

Tee sellaisia valintoja, joista tulet vielä kiittämään itseäsi.

Ei ole itsellä oikein tehonneet nuo ajattelutavat, eli taidan olla toivoton.

Huominen on parempi päivä, koska teen siitä itse paremman. 

Ei ole olemassa typeriä syitä jatkaa elämää, tai edes lykätä asian päättämistä. Oli se sitten ajatus siitä, että jonkun pitää ruokkia kissaa vielä viikonlopun yli tai haluat vielä tietää miten tietty tv-sarja päättyy tai haluat vielä käydä tietyssä ravintolassa kerran tms. Kaikki ne ovat hyviä syitä jatkaa. Ei sen tarvitse olla mitään maailmaa mullistavaa viisautta. Se mikä motivoi/kiinnostaa itseä riittää. Kenties sinulla on vielä kokeilematta tietty peli joka tavallaan houkuttaisi? Ainut yrittämisen arvoinen asia elämässä on joka tapauksessa se, että löydät jotain, mihin haluat käyttää aikaasi. Ei ole olemassa mitään mielettömän hienoa korkeampaa päämäärää, mihin pitäisi pyrkiä. Jokainen elää täällä omalla tavallaan, ja jokaista motivoi ne omat pienet kivat asiat, joita muut ei välttämättä ymmärrä. Minua motivoi piirtäminen ja siinä uusien asioiden oppiminen, mikä voi monen muun mielestä olla silkkaa ajanhukkaa, kun enhän edes tee sitä ammatikseni. Mutta se onkin minun eikä sen arvostelijan juttu.

No minua auttaa ajatus siitä, että jos millään ei oikeasti ole enää mitään väliä, eikä ole mitään toivoa, niin silloin olen käytännössä vapaa tekemään mitä vain. Jos vaihtoehtona olisi esimerkiksi a) itsemurha tai b)ison lainan otto ja sen kuluttaminen jossain etelänrannalla ja sen jälkeen itsemurha, niin tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu järkevämmältä. En voi nimittäin tietää, etteikö sen ison lainan ottaminen ja elämässä villiintyminen yhtäkkiä toisikin elämäniloani takaisin. Jos tuo, niin hienoa, ongelmani on ratkaistu. Jos ei tuo, itsemurha lienee ihan yhtä varteenotettava ratkaisu myös tuon kokeilun jälkeenkin. Eli aina on vielä jotain tehtävissä ennen kuin kannattaa ihan täysin luovuttaa.

Elämän lopettaminen vaatii yrittämistä. Ei se yrittämättä noin vain lopu. 

Voihan sitä vain olla, katsella elämää tekemättä ja yrittämättä yhtään mitään. Ilman mitään suorituspaineita. Kyllä se elämä loppuu sitten aikanaan, siitä ei ole hätää.

Myötis!

En meinannut kestää edes ajatella enempiä selityksiä, kun tuli noin hyvä (ja en ole koskaan ollut masentunut tyhmyyttäni, vaikka en juuri valehtelekaan). En kuitenkaan halunnu VAIKUTTAA TYHMÄLTÄ

Kaikki silti tsekatkaa twitch.tv/misterrogers ja älkäätten masentuko?

Jollekin olet tärkeä, nyt tai tulevaisuudessa. Ehkä se joku odottaa kohtaamistasi jo nurkan takana.

Ehdit kyllä viettää kuolleena sen verran monta miljardia vuotta, että mitä suotta kiirehtimään.

Miksi tehdä itsemurha tänään, kun voit tehdä sen huomenna?

Eli en tarkoittanut millään epäkunnioitusta tai päinvastaista, mitä kirjoitin - ehkä olin vähän turhan optimistinen (en pelkästään tyhmyyttäni). Yritin tässä vähän miettiä, ja saatoin keksiä, mitä sanoa, että kaikki uskoisi?

Geep. Vuohen ja lampaan sekoitus. Kukaan Suomessa ei kasvata niitä, aion olla ensimmäinen.

T. Vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita.

On oikeesti niin vammanen syy ku olla ja voi, mutta sitähän sä kysyit.

Tutuille terkkuja, varmasti tunnistavat :p

Vierailija kirjoitti:

No minua auttaa ajatus siitä, että jos millään ei oikeasti ole enää mitään väliä, eikä ole mitään toivoa, niin silloin olen käytännössä vapaa tekemään mitä vain. Jos vaihtoehtona olisi esimerkiksi a) itsemurha tai b)ison lainan otto ja sen kuluttaminen jossain etelänrannalla ja sen jälkeen itsemurha, niin tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu järkevämmältä. En voi nimittäin tietää, etteikö sen ison lainan ottaminen ja elämässä villiintyminen yhtäkkiä toisikin elämäniloani takaisin. Jos tuo, niin hienoa, ongelmani on ratkaistu. Jos ei tuo, itsemurha lienee ihan yhtä varteenotettava ratkaisu myös tuon kokeilun jälkeenkin. Eli aina on vielä jotain tehtävissä ennen kuin kannattaa ihan täysin luovuttaa.

Velat jää sitten velkojan tappioksi. Onko se hyvä syy elämän jatkamiselle, että ehtii aiheuttaa muille ihmisille vahinkoa?

Aamukahvi, päiväkahvi, sauna, koira...

Elämässä voi myös tapahtua mukavia yllätyksiä.

Doctor Who-sarja jatkuu yhä.

Marsissa ei ole vielä kukaan kävellyt.

Odotan sitä.

Uteliaisuus on ainakin itselleni keskeisin syy. Haluan tietää, mitä seuraavaksi.

Odotan sitä että saan sanoa, "Minähän sanoin että näin käy, olisitte uskoneet".

Keksi sinä...

Entä siinä vaiheessa kun mikään ei enää innosta? Kun ei vaan voisi vähempää kiinnostaa mikään? Mä oon just tänään päättänyt päästää irti kaikesta, päättänyt lopettaa sen ainaisen yrittämisen, sen hemmetin taistelemisen. Oon tähän asti jaksanut sillä etten oo halunnut olla luovuttaja. Mutta nyt silläkään ei ole väliä oliko mun viimeinen päätös ja tekoni luovuttaminen, ei sillä ole enää mitään merkitystä.