Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien keskenäinen testsmentti, saako loukkaantua.
01.06.2017 |
Seitsemänkymppiset vanhempani ilmoittivat että ovat tehneet keskinäisen testamentin.
Olemme tavallinen hyvin läheinen perhe, minulla on veli.
Me lapset olemme perheellisiä työssä käyviä omillaan toimeen tulevia aikuisia.
Jotenkin loukkaa ajatus,etteivät vanhemmat tunne meitä niin että kuvittelevat meidän haluavan periä jotain kun jommasta kummasta heistä aika jättää.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh? Eihän sana "keskinäinen testamentti" vielä kerro eikä tarkoita mitään. Mikä sen testamentin sisältö oli? Ei ole mitään yhtä tiettyä "testamenttia" jonka sisältö olisi aina sama. Tuo vanhempiesi testamenttihan voi olla sisällöltään vaikka mitä. Oliko se omistusoikeus- vai hallintaoikeustestamentti? Onko heillä avioehto?
Mitä ne nyt sitten on testamentanneet toisilleen ap?
Turha tuosta on loukkaantua. Silloin pikemminkin tulee mielikuva, että perintö kiilui jo silmissä.
Vanhemmillani on keskinäinen testamentti, eikä ole tullut mieleenkään että siitä voisi tai pitäisi loukkaantua.
Meilläkin on miehen kanssa tehtynä keskinäinen testamentti.
Teetätimme sen jo vuosia sitten ihan vain turvataksemme toisemme, kumpi meistä sitten ensin lähteekään.
Meidän lapset ovat tietoisia paperista, enkä ole aistinut, että kukaan heistä olisi huonoa tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on omistusoikeudesta, nykyisillä ja mahdollisesti tulevilla puolisoilla ei ole sanavaltaa vanhempiemme perintöön.
Juuri se loukkaa, että ajattelevat meidän haluavan jotain kuolinpesästä tai olevan tuossa tilanteessa mahd. ahneen puolison vietävissä.
Mitäpä tuosta loukkaantumaan. Testamenttaavat omaisuutensa toisilleen, jotta omaisuutta ei tarvitse alkaa pistää lihoiksi vielä siinä vaiheessa, kun jompikumpi kuolee. Teille ei myöskään synny verovelvollisuutta, mikä voi olla mukavakin asia, jos omaisuus on kiinni suurelta osin asunnossa, joka jää lesken hallintaan (tai muussa kiinteässä omaisuudessa, jota leski ei halua myydä). Säästytte siis isoilta verovastuilta tilanteessa, jossa ei ehkä ole mitään realisoitavaa perintöä!
Saatte toki vaatia lakiosaanne perinnöstä, mutta se voi olla riitaisa tie. Peritte vanhempanne sitten lopulta, kun toinenkin menehtyy. Ja jos haluatte osille ensimmäisen vanhemman perinnöstä, aina voi kysyä, oliko vainajalla käteisvaroja, joita voi antaa ennakkoperintönä taikka onko joitain tiettyjä muistoesineitä, joita haluaisitte itsellenne jo ennen toisen vanhemman kuolemaa. Kaikesta voi keskustella, mutta ahnehtimaan tai riitelemään ei kannata ruveta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on omistusoikeudesta, nykyisillä ja mahdollisesti tulevilla puolisoilla ei ole sanavaltaa vanhempiemme perintöön.
Juuri se loukkaa, että ajattelevat meidän haluavan jotain kuolinpesästä tai olevan tuossa tilanteessa mahd. ahneen puolison vietävissä.
Höh. Kaikki tietämäni "vanhukset" on tehneet tuollaisen testamentin, jossa lasten puolisot on suljettu perinnön ulkopuolelle. Ja kaikki tuntemani juristit suosittelevat aina sellaista testamenttia. Tuo on ihan vakiojuttu, joka kaikkien kannattaa tehdä.
Anoppini ja appenikin on sellaisen tehneet eli miehen saadessa perintönsä minä "en pääse siihen käsiksi". En ole siitä mitenkään loukkaantunut, eikä miehenikään ole. Sehän on maan tapa, eikä mitään henkilökohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on omistusoikeudesta, nykyisillä ja mahdollisesti tulevilla puolisoilla ei ole sanavaltaa vanhempiemme perintöön.
Juuri se loukkaa, että ajattelevat meidän haluavan jotain kuolinpesästä tai olevan tuossa tilanteessa mahd. ahneen puolison vietävissä.
Ei ole kysymys välttämättä ahneesta tulevasta ex puolisosta, vaan laista. Lain mukaan erossa omaisuus menee puoliksi ilman avioehtoa ja nämä on juuri niitä tapauksia kun suvun hallussa ollut rakas kesäpaikka meneekin sille ex puolisolle tai myyntiin. Jos vanhemmat sulkee testamentissaan pois avio-oikeuden piiristä omaisuutensa jonka lapsensa perivät, se on pelkästään kaukonäköistä. Meillä on myös tällainen testamentti vaikkei teineillä ole vielä edes poikaystäviä. Eli ei mitään henkilökohtaista tulevia vävyjämme kohtaan.
Tuttavapiirissä on juuri tapaus, missä huolella hoidettu sukutila meni erossa myyntiin kun ei miehellä ollut varaa lunastaa sitä erossa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmillani on myös keskinäinen omistusoikeustestamentti. Omaisuutta nyt ei ole hirveästi, kerrostalokolmio, siirtolapuutarhamökki ja jonkun verran säästettynä vanhuuden varalle.
Yleensä keskinäisellä testamentilla saadaan vähennettyä perintöveroja, että se toimii teidän eduksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta loukkaantumaan. Testamenttaavat omaisuutensa toisilleen, jotta omaisuutta ei tarvitse alkaa pistää lihoiksi vielä siinä vaiheessa, kun jompikumpi kuolee. Teille ei myöskään synny verovelvollisuutta, mikä voi olla mukavakin asia, jos omaisuus on kiinni suurelta osin asunnossa, joka jää lesken hallintaan (tai muussa kiinteässä omaisuudessa, jota leski ei halua myydä). Säästytte siis isoilta verovastuilta tilanteessa, jossa ei ehkä ole mitään realisoitavaa perintöä!
Saatte toki vaatia lakiosaanne perinnöstä, mutta se voi olla riitaisa tie. Peritte vanhempanne sitten lopulta, kun toinenkin menehtyy. Ja jos haluatte osille ensimmäisen vanhemman perinnöstä, aina voi kysyä, oliko vainajalla käteisvaroja, joita voi antaa ennakkoperintönä taikka onko joitain tiettyjä muistoesineitä, joita haluaisitte itsellenne jo ennen toisen vanhemman kuolemaa. Kaikesta voi keskustella, mutta ahnehtimaan tai riitelemään ei kannata ruveta.
Eiköhän se leski tarvitse nimenomaan ne käteisvarat käyttöönsä pienen eläkkeen lisäksi, ettei tarvitse kotia myydä.
Ei kannata loukkaantua. Ei tuo ole epäluottamuslause teitä kohtaan. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, miten hankaliksi teidän nykyiset tai tulevat puolisonne heittäytyvät, kun perintöä olisikin jo tiedossa. Omat vanhempani tekivät keskinäisen testamentin jo yli 30 vuotta sitten.