Kotiäitinä - miten saada halut palaamaan?

1. Laihduta

2. Laihduta

3. Laihduta

4. Vaihda miestä

Ne halut saa kyllä palaamaan, jos halu niiden palauttamiseen löytyy.

Itse ehdottaisin tietoista valintaa alkaa masturboimaan, vaikkapa joka päivä kun toukka on päiväunilla...

Mies varmaan (toistaiseksi) kunnioittaa sitä että halujen paluu kestää? Miehellehän kyseessä on ns. pelaamaton paikka: jos ehdottelet niin se on painostusta ja vonkaamista, jos et niin "et ole kiinnostunut, käyt varmaan vieraissa"... Ainoa joka voi tilanteen pelastaa on nainen omalla aktiivisuudellaan - jos ja kun joskus tekee taas mieli, niin suuta rohkeasti auki!

/Mr comment

Vierailija kirjoitti:

Ne halut saa kyllä palaamaan, jos halu niiden palauttamiseen löytyy.

Itse ehdottaisin tietoista valintaa alkaa masturboimaan, vaikkapa joka päivä kun toukka on päiväunilla...

Mies varmaan (toistaiseksi) kunnioittaa sitä että halujen paluu kestää? Miehellehän kyseessä on ns. pelaamaton paikka: jos ehdottelet niin se on painostusta ja vonkaamista, jos et niin "et ole kiinnostunut, käyt varmaan vieraissa"... Ainoa joka voi tilanteen pelastaa on nainen omalla aktiivisuudellaan - jos ja kun joskus tekee taas mieli, niin suuta rohkeasti auki!

/Mr comment

Hyviä neuvoja mun mielestä.

Seksuaalisuuden herättelyn kanssa on vähän kuin lenkkeilyn aloittaminen: voi olla vaikeaa saada itsensä liikkeelle ja aktivoitua uupumuksen jne. vuoksi, mutta kun pääsee alkuun niin keho muistaa kuinka kivaa se onkaan.

Ruoki siis kehoasi lempein kosketuksin ja etsi taas niitä asioita mitkä tuntuu hyvältä.

Ja anna kehollesi armahdus, se on toiminut juuri kuten pitää ja muutokset kuuluu prosessiin. Hyväile sitä ja kiitä hienosta työstä.

Vaikka raivolaihduttaisit raskauskilot pois ei se synnytä automaattisesti hyvää oloa ja vireää seksuaalisuutta.

Useimmiten se, että oppii tykkäämään itsestään normaalina, epätäydellisen täydellisenä saa olon kkonaisvaltaisesti paremmaksi ja seksuaalisuudelle hyvän alustan kasvaa. Ja kun pitää itsestään, on helpompi elää terveellisemmin koska motivaatio muuttuu itsensä rankaisemisesta itsensä hoitamiseksi.

Ja hei, puhukaa!

Kerro miehellesi että haluaisit haluta häntä taas. Koskettakaa toisianne enemmän, olkaa lähekkäin, kyselkää mitä toiselle kuuluu.

Jos ei toisen kanssa ole läsnä, niin miten seksuaalisuus pysyisi yllä parisuhteessa?

Pelkkä rutiini ja mekaanisuus saa unohtamaan miksi juuri hän vei jalat alta.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Ja tämä hetki ei ole loppuelämä, tilanteet ja jaksamisen taso muuttuu nopeammin kuin uskoisitkaan. :)

T: useamman äiti, been there, and survived

Älä ainakaan erehdy useampaa kersaa tekemään sitenkään kun joskus taas seksiä haluat ja onnistut saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan erehdy useampaa kersaa tekemään sitenkään kun joskus taas seksiä haluat ja onnistut saamaan.

Noh.

Tajuat varmaan itsekin miksi tämä neuvo on ihmiskunnan jalan sahaamista.

Hormonit vaikuttavat halukkuuteen, mutta se ei ole seksielämän kuolemantuomio, vaan vaatii uudenlaista suhtautumista ja asennoitumista omaan seksuaalisuuteen.

Eikä tämä ole millään tavalla naisen yksin tehtävä matka, vaan puolisoiden yhteinen asia.

Hyvässä ja tukevassa parisuhteessa nämä toisinaan lapsen saamisen sivussa tulevat _väliaikaiset_ ongelmat eivät ole kaiken loppu.

Fiksu ihminen myös ymmärtää, että elämään kuuluu erilaisia vaiheita.

Jos esim. lapsien tekemistä kannustetaan välttämään seksielämän muutosten pelossa niin mihin se johtaa?

Painottaisin mielummin asioista avoimesti keskustelua jotta nähtäisiin asian normaaliuus ja sitä kautta opittaisiin terveitä keinoja sen vaiheen läpi elämiseen ja jatkamiseen onnellisena pariskuntana.

Tällä hetkellä asiasta tunnutaan puhuvan siihen sävyyn kuin kyseessä olisi hyvin poikkeuksellinen tilanne, tai kuin se olisi naisen tai lapsen syytä.

Mieskään ei ole syyllinen, vaan voi olla hyvin hämmentynyt ennen tutun puolison muuttumisesta. Hänen olonsa voi olla myös torjuttu ja syrjäytetty lapsen toimesta.

Tällainen perhe tarvitsee vertaistukea, hyviä neuvoja ja kannustusta.

Kiitos ymmärtävistä kommenteista ja neuvoista! Puhuminen tuntuu vaikealta, mutta pitäisi vain yrittää uudestaan. Olen yrittänyt avata keskustelua miehen kanssa aiheesta, mutta se lopahtaa heti alkujaan eikä päästä kunnolla asiaan. Muuta fyysistä kosketustakaan meillä ei juuri ole enää, joten siihenkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Kokeilin tänään masturbointia (ensimmäinen kerta synnytyksen jälkeen!) ja se tuntui pitkästä aikaa todella hyvältä. Hetki oli lyhyt, mutta sain kuitenkin nautintoa siitä ja laukesinkin pienesti. Ehkä ne halut jossain tallella vielä ovat!

-Ap

Omasta kokemuksesta voin sanoa että se sun mies ei tee aloitetta sen takia kun olet tarpeeksi usein sanonut ei... Kun jokaiseen aloitteeseen vastauksena on selän kääntö tai jotain muuta, niin aika pian mies oppii olemaan kyselemättä ja runkkaa... Ja haluttomuus toki on ihan ymmärrettävääkin kun lapsi on pieni. Eli en tarkoita että sun olisi pitänyt väkisin panna kun ei tee mieli. Tilanne on uusi ja siihen sopeutuminen vaatii molemmilta venymistä. Hyvä juttu on, että haluat asiaan muutosta. Sano sille miehellesi että haluat haluta mutta tarvitset nyt siihen apua. Puhukaa, koska tuppisuuna asiat ei varmasti selkenee. Pienin askelin alatte kaivella sitä läheisyyttä. Ja muista että se sun mieskin on varmastikin aivan yhtä turhautunut siihen puutteeseen. Silläkin on varmasti halu selvittää asia mutta sekään ei välttämättä osaa asiasta puhua... Ennen kaikkea, puhukaa ennenkuin se on liian myöhäistä.

Puhuminen vain pahentaa tilannetta jos toinen on haluton. Sen ottaa väkisinkin painostamisena ja syyllistämisenä. Lisää kersoja ei ikinä ikinä pidä tehdä suhteeseen, jossa esiintyy haluttomuutta. Halukas on sitä enemmän ja pidempään kusessa monen lapsen kanssa ja hukkaa oman elämänsä pihtarin seurassa, jossa vain masentuu.

4

Mukava lukea asiallista keskustelua. Kokemuksesta tiedän, että tuo tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti tai sitten jäädä päälle. Itse tiedän molempia tapauksia (kuuluen itse jälkimmäiseen). Ehkä paras neuvo on että muistaa yrittää haluta. Se auttaa varmasti monilla.

Omassa parisuhteessani olemme tasapainoilleet nyt 10 vuotta erilaisten halujen kanssa. Oma seksuaalisuuteni on sellainen, että se syttyy luontaisesti nykyisellään ehkä noin kerran kuukaudessa. Tiedän, että tämä on vähän, mutta sellainen vain olen. Toki seksiin olisin valmis muulloinkin, mutta mies taas ei halua, jos näkee etten itse ole kiihottunut.

Toivottavasti saatte asian järjestettyä siten, että molemmat olette tyytyväisiä.

Sopikaa parisuhdeillasta etukäteen, järjestäkää niin, että häiriöitä ei tule. Muutama tunti keskinäistä hyväilyä, eikä ainakaan alkuun varsinaista aktia. Tutustukaa toistenne kehon toimintaan jotenkin uudella tavalla, käyttäkää käsia ja suuta, kommunikoikaa mikä tuntuu hyvältä misäkin vaihessa.

Unohda ne raskauskilot. Miehesi pitää sinusta juuri sellaisena kun olet. 😊

Allu

Vierailija kirjoitti:

Unohda ne raskauskilot. Miehesi pitää sinusta juuri sellaisena kun olet. 😊

Allu

Tämä. 

Meillä taistellaan saman tilanteen kanssa. Nyt vihdoin pieniä elon merkkejä. Vaimolla huoli siitä, ettei ole hot, eikä minun vakuuttelut haluamisesta paljoa auta. 

Sen vaan sanon, että mies voi olla tekemättä aloitteita siksi, että pakkien saaminen on tosi raskasta. Aloittakaa pikkuaskelilla. Pusuja, kädestä pitämisiä lusikassa oloa. Hommatkaa lastenvahti ja menkää deiteille jne. 

puhukaa myös, mutat varsinaisen tilanteen ulkopuolella. Selitä, että haluaisit haluta ja koitat asiaa työstää. Mieheltä vaaditaan kärsivällisyyttä, mutta hänelle on helpompaa jos tietää missä mennään. 

Jos jumitus jatkuu neuvolan kautta kunnallisen seksuaaliterapeutin kanssa juttusille. Me ainakin saatiin laadukasta apua. Ulkopuolista apua ei kannata pelätä. 

Meillä aikanaan sama tilanne. Yli päästiin ja nyt kaikki toimii. Meillä vaati paljon puhumista alkuun muusta kuin seksistä. Lupaus siitä ettei kumpikaan suutu tai myöhemmin muistuttele puhutuista asioista vapautti kummasti tunnelmaa ja loi luottamisen puolisoon. Nykyisin kerrotaan toisillemme kaikki fantasioista yms.

Ei muuta kuin paljon sinniä ja molemmin puolista halua asioiden muuttamiseen. 😊

Allu

Oman elämänlaatunsa asettaminen "synnytysvastuun" edelle ei varsinaisesti ole mikään karhunpalvelus ihmiskunnalle. Tällä planeetalla on jo nyt joka toinen ihminen liikaa, emmekä lajina tule varmasti häviämään, vaikka Aku ja Leena Hämeenlinnasta tekisivätkin kolmen lapsen sijaan vain kaksi.

Tehköön Suomessa jokainen tasan niin monta lasta kuin haluaa ja pystyy elättämään.