Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykologiksi ja psykoterapeutiksi opiskelu
31.05.2017 |
Missä voi opiskella psykologiksi?
Minulla on yksi korkeakoulututkinto, ekonomi, joka ei siis suoraan tue lainkaan.
Eniten haluaisin psykoterapeutiksi, mutta se vaatisi jonkun kasvatus/terveyspohjatutkinnon ja lisäksi 2v mielenterveystyötä ennen kuin voi edes hakea opiskelemaan. Ja itse opiskelu on vielä hyvin kallista.
Mitä reittejä on päästä tekemään terapeuttista työtä?
Mitä alemman asteen tutkintoja on olemassa?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko ajattelet, että mikä tahansa elämän- tai työkokemus olisivat hyvä pohja terapeutin työhön? Esim. kirjanpitäjän, insinöörin, floristin tai vaikka kokin työkokemuksella ei muuta kuin psykoterapeutiksi opiskelemaan ja työskentelemään? Todella pelottava ajatus.
Mitä tarkoitat elämänkokemuksella? Jokaisella ihmisellä on elämänkokemusta. Mikä tekee sinun elämänkokemuksestasi sellaisen, että se antaisi samanlaisen pohjan psykoterapeuttina työskentelylle kuin usean vuoden työkokemus psykiatrisessa työssä JA vähintään amk-tasoinen pohjakoulutus ihmissuhde- ja auttamistyöhön?
Olen itse työskennellyt vuosikaudet sosiaalityöntekijänä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Tästä huolimatta en henkilökohtaisesti kokisi olevani edelleenkään valmis opiskelemaan psykoterapeutiksi. Mutta jos ajattelen itseäni ennen sosiaalityön opintoja (VTM) ja/tai nykyistä työkokemustani, en kerta kaikkiaan pysty käsittämään, mitä annettavaa minulla olisi voinut olla psykoterapeuttina.
On hienoa, että ihmisellä on haaveita. Mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju oman osaamisen suhteen olisi hyvä säilyttää. Psykoterapeutiksi ei ole oikotietä ja hyvä niin.
Hei, kiitos vastauksesta. Ehkä olet oikeassa. Onko siis niin, että psykoterapiaopinnot eivät itsessään anna riittävästi valmiuksia toimia terapeuttina, vaan ratkaisevaa on nimenomaan ne aiemmat opinnot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse psykologi ja psykoterapeutti. Psykologin koulutuksesta huolimatta koin olevani valmis terapiakoulutukseen vasta viiden vuoden sairaalatyökikemuksen jälkeen. Tällä hetkellä teen pääasiassa polikliinistä työtä ja vähän yksityisvastaanottoa.
Psykoterapiatyö on erittäin vaativaa sekä tiedillisesti että emotionaalisesti. Psykoterapeutti voi myös osaamattomuudella vahingoittaa haavoittuvassa tilassa olevaa asiakastaan. Sen vuoksi koulutusvaatimukset ovat tiukat, samoin kuin vaatimukset täydennyskoulutuksesta ja työnohjauksesta. Kuitenkin, rohkaisisin sinua hakemaan esim psykalle opiskelemaan. Saat jonkin verran varmasti hyvityksiä ekonomin tutkinnosta esim yleis- ja sivuaineoinnoissa. Psykoterapiakoulutus joka tapauksessa tapahtuu työn ohessa, joten sinä aikana osaaminen lisääntyy.
Ratkaisukeskeinen psykoterapia on Kelan hyväksymää psykoterapiaa, sen tekijällä on Valviran myöntämä psykoterapeutin pätevyys.
Ratkaisukeskeisiä menetelmiä voi opiskella myös lyhyemmällä koulutuksella. Silloin ei valmistuta psykoterapeutiksi, vaan saadaan lyhyempi koulutus ratkaisukeskeisestä ajatusmaailmasta, mitä voi hyödyntää omassa työssään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko ajattelet, että mikä tahansa elämän- tai työkokemus olisivat hyvä pohja terapeutin työhön? Esim. kirjanpitäjän, insinöörin, floristin tai vaikka kokin työkokemuksella ei muuta kuin psykoterapeutiksi opiskelemaan ja työskentelemään? Todella pelottava ajatus.
Mitä tarkoitat elämänkokemuksella? Jokaisella ihmisellä on elämänkokemusta. Mikä tekee sinun elämänkokemuksestasi sellaisen, että se antaisi samanlaisen pohjan psykoterapeuttina työskentelylle kuin usean vuoden työkokemus psykiatrisessa työssä JA vähintään amk-tasoinen pohjakoulutus ihmissuhde- ja auttamistyöhön?
Olen itse työskennellyt vuosikaudet sosiaalityöntekijänä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Tästä huolimatta en henkilökohtaisesti kokisi olevani edelleenkään valmis opiskelemaan psykoterapeutiksi. Mutta jos ajattelen itseäni ennen sosiaalityön opintoja (VTM) ja/tai nykyistä työkokemustani, en kerta kaikkiaan pysty käsittämään, mitä annettavaa minulla olisi voinut olla psykoterapeuttina.
On hienoa, että ihmisellä on haaveita. Mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju oman osaamisen suhteen olisi hyvä säilyttää. Psykoterapeutiksi ei ole oikotietä ja hyvä niin.
Hei, kiitos vastauksesta. Ehkä olet oikeassa. Onko siis niin, että psykoterapiaopinnot eivät itsessään anna riittävästi valmiuksia toimia terapeuttina, vaan ratkaisevaa on nimenomaan ne aiemmat opinnot?
Tässä tulee mielestäni esille se, ettei sinulla ole sosiaali-terveysalan koulutusta. Tuo ala kun poikkeaa aika paljon jostain teoreettisemmista aloista. Ei riitä, että opiskelee teoriaa ja thats it vaan suurin,varsinainen oppiminen tapahtuu siinä työssä. Toki pitää olla hyvä teoriapohja jolta lähteä, mutta joku vastavalmistunut sairaanhoitaja tai lääkäri on ihan raakile verrattuna vuosia työkokemusta kartuttaneeseen.
Alue: Aihe vapaa
Lyhytterapiaa on mielestäni ok käyttää työotteena/menetelmänä esim sosiaalithössä tai mielenterveystyössä. On kuitenkin pelottava ajatus että kuka vaan missi/kirjailija/personal trainer/linja-autonkuljettaja ryhtyy lyhytterapeutiksi. Koska kyse vain nykyisyydestä.