Lue keskustelun säännöt.
Voiko pettämisen jälkeen liitto vielä pelastua..?
29.05.2017 |
Sain perj tietää, että miehellä on ollut suhde työkaveriinsa puolen vuoden ajan. Lyhyesti.. Ensin halusin tappaa. Sit huusin ja haukuin. Sit tulin kotiin ja jotain tapahtui. Yhtäkkiä olikin ihan kirkkaana päässä, että taistelutta en periks anna. Sit puhuttiin 2 vrk putkeen, asioitten oikeilla nimillä. Tultiin molemmat siihen tulokseen, että tehdään kaikkemme ettei eroa kuitenkaan tulisi. Meillä siis myös kaksi teiniä kotona ja juuri ostettu talo. Tänään olemme molemmat tahoillamme ottaneet yhteyttä terapiaan. Itse pääsin heti ja mies menee torstaina. Ja yhdessä menemme reilun viikon päästä.
Summa summarum. Onko kellään kertoa konkreettista onnistumistarinaa..?
Ja joo, oon ihan helvetin tietoinen kaikesta mahdollisesta mitä tässä voi käydä vielä. Joten niistä muistutuksia en tarvitse, kiitos.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin suhde pelastuu. Omani ei pelastuisi. Jos mies pettäisi, lähtisin taakseni katsomatta.
Meillä on pettämisen paljastumisesta aikaa kulunut reilut 1,5 vuotta ja uskaltaisin sanoa, että ollaan selvitty tästä helvetistä voittajina. Käytiin asiaa perinpohjin läpi. Molemmilla oli peiliin katsomisen paikka. Pettäminen oli täysin mieheni oma valinta, elämänsä tähän asti suurin virhe. Minä taas jouduin myöntämään etten ollut viime vuosina kovin kummoinen kumppani ja pidin toista itsestäänselvyytenä.
Lähdettiin alkuvaiheessa miettimään mitä ja millaista elämää kumpikin haluaa. Halusimme toisemme ja jatkaa yhdessä. Olemme tietoisesti lähteneet vahvistamaan sitä hyvää mikä meillä oli jo valmiiksi. Olemme viettäneet aikaa ja tehneet asioita yhdessä. Puhuneet omista toiveista ja tunteista- itse pettämiskuvioon liittyviä asioita ja yksityiskohtia ei ole pitkään aikaan enää veivattu (minä lähinnä halusin tietää yksityiskohtia ja huomasin sitten vain ahdistuvani niistä). Läheisyys on vahvistunut tätä kautta ja olemme löytäneet toisemme uudelleen.
Edelleen olen joskus äärettömän surullinen, että meille tapahtui tällaista- en olisi koskaan uskonut. Olen ajatellut, että oman aikansa tämä ottaa ja joskus huomaan etten ole aikoihin ajatellut koko asiaa.
Kaikkea hyvää aloittajalle!
Pettämisestä on kulunut nyt kolme vuotta. Pettämiseen ajauduttiin, koska suhteeseen ei panostettu. Suhteen annettiin väljähtyä, koska se oli helpompaa kuin siihen panostaminen. Oli kuitenkin yhteinen halu jatkaa, kun asia selvisi. Kaikki asiat puhuttiin. Viikkotolkulla keskusteltiin. Tuli ilmi lukuisia toiveita, kummaltakin osapuolelta. Niistä ei ollut aiemmin puhuttu lainkaan. Asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä, kipeistäkin. Puhdistettiin ilmaa oikein kunnolla. Kaikki, mikä oli vuosien aikana jäänyt sanomatta, kerrottiin.
Oli hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. Vihdoinkin tiedettiin, mitä toinen osapuoli halusi, ja tarvitsi. Epäluottamusta kesti vuoden verran, koska kyllähän pettäminen sattui ihan helvetisti. Siitä kuitenkin päästiin yli, ja sen jälkeen olemme nähneet valtavasti vaivaa tehdäksemme parisuhteestamme toimivan. Se oli meillä sellainen viimeinen wake up -call, jonka tarvitsimme. Eroon olisimme ajautuneet ennen pitkää, jos tuota ei olisi tullut. Ei nyt sentään ihan joka päivä anneta 100 % kaikkeamme tämän parisuhteen eteen, mutta sanotaan näin, että ainakin joka toinen päivä. Sen se vaatii pysyäkseen hyvänä. Ihmiset muuttuvat, ja asioista pitää voida puhua. Me yritetään jatkossakin kasvaa samaan suuntaan.
Ainahan sitä yrittää voi