Miten hyväksyä se että tulen olemaan loppuelämäni yksin?

Vierailija kirjoitti:

Ei oo enää mitään toivetta ikinä löytää parisuhdetta jossa olisi molemminpuolista rakkautta ja tuntuu vaikealta mennä siihen yleisimpään ratkaisuun että ottaa vaan jonkun miehen joka rakastuu minuun ja minä en tunne mitään. Tällä hetkellä olen tavallaan suhteessa mutta mies haluaa jättää minut muttei halua satuttaa minua.

Onko tämä meno 'yleisimpään ratkaisuun' kovinkin yleinen?

Ihan mielenkiinnosta kyselen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo enää mitään toivetta ikinä löytää parisuhdetta jossa olisi molemminpuolista rakkautta ja tuntuu vaikealta mennä siihen yleisimpään ratkaisuun että ottaa vaan jonkun miehen joka rakastuu minuun ja minä en tunne mitään. Tällä hetkellä olen tavallaan suhteessa mutta mies haluaa jättää minut muttei halua satuttaa minua.

Onko tämä meno 'yleisimpään ratkaisuun' kovinkin yleinen?

Ihan mielenkiinnosta kyselen.

No ainakin aloittaja saa aina tuon neuvon ystäviltään jotka sanovat että voin löytää jonkun joka rakastaa minua jos hyväksyn että itse voin korkeintaan sietää sellaista miestä. Mies jota rakastan on kanssani vain säälistä ja koska ei uskalla jättää minua. En joko ole hänen arvoisensa tai sitten en herätä miehissä tunteita.