Lue keskustelun säännöt.
olen ilmeisesti loppuelämäksi tuomittu olemaan kakkosluokan kansalainen
29.05.2017 |
Olen sairastunut vakavasti (psyykkisesti). Sairauteni on kuitenkin parannettavissa psykoterapialla. Kuitenkin stigma on ja pysyy aina :(
Esim olen parisuhdemielessä monen mielestä roskajoukkoa. Jos saisin parisuhteen ja perustettua perheen niin pelkään, että neuvoloissa ja synnärillä joudun "syyniin" mt-sairauteni takia. Lisäksi joutuisin kahvittelemaan lasun yms muiden rouvien kanssa vaikka olisinkin parantunut ja haluaisin elää vain normaalia perhearkea. Joutuisin elämään koko elämän miehen ehdoilla, hänhän voisi esim valehdella, että mt-oireet ovat palanneet ja viedä lapset minulta.
Tulevaisuuden opiskeluelämäkin näyttää raskaalta. Ei ole kiva yli kolmikymppisenä hengata parikymppisten kanssa yliopistossa. Olisi ollut mukavaa saada opinnot ajallaan valmiiksi.
Tuntuu raskaalta elää, kun elämä on jo ns mennyt. En valinnut sairastua :(
Kommentit (11)
Mikä sairaus? Jos siitä voi kerran parantua, mikä on noin paha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastunut vakavasti (psyykkisesti). Sairauteni on kuitenkin parannettavissa psykoterapialla. Kuitenkin stigma on ja pysyy aina :(
Esim olen parisuhdemielessä monen mielestä roskajoukkoa. Jos saisin parisuhteen ja perustettua perheen niin pelkään, että neuvoloissa ja synnärillä joudun "syyniin" mt-sairauteni takia. Lisäksi joutuisin kahvittelemaan lasun yms muiden rouvien kanssa vaikka olisinkin parantunut ja haluaisin elää vain normaalia perhearkea. Joutuisin elämään koko elämän miehen ehdoilla, hänhän voisi esim valehdella, että mt-oireet ovat palanneet ja viedä lapset minulta.Tulevaisuuden opiskeluelämäkin näyttää raskaalta. Ei ole kiva yli kolmikymppisenä hengata parikymppisten kanssa yliopistossa. Olisi ollut mukavaa saada opinnot ajallaan valmiiksi.
Tuntuu raskaalta elää, kun elämä on jo ns mennyt. En valinnut sairastua :(
Montako niitä luokkia oikeastaan on? Sinä olet toisen luokan kansalainen, missä kulkee pohja? Entäs jos onkin vielä huonompi? Voiko pohjaa laskea loputtomiin? Vai olisiko vain sinulla ongelma, siinä että luokittelet ihmisiä eri luokkiin? Voisiko se olla koko jutun ainoa oikea ongelma?
Tsemppiä! Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa. Itellä sama edessä, jos muksuja tulee.
Sinä olet sentään päässyt yliopistoon, se on jo jotain, minulta jäi koulut kesken vaikean paniikkihäiriön takia.
Älä kerro miehelle mt-diagnoosista. Se että tiedostat sen tekee sinusta jo järkevän oloisen. Kunnon mies ei valehtele mt-oireista, se kuuluu avioeroon ja mustamaalaamiseen. Sossut ei paljon vainoa yliopiston käyneitä vaan teiniäitejä jotka ei ole edes aloittaneet amista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus? Jos siitä voi kerran parantua, mikä on noin paha?
No voihan syövästäkin parantua...Kyllä tämä sairaus on tehnyt minut työkyvyttömäksi vuosikausiksi. Kunnon apua olen saanut sairauteeni vastan vähän aikaan, siksi sairaus on pitkittynyt. En halua sanoa sairauttani, ettei minua tunnisteta. Ei mikään ihan perussairaus kuitenkaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus? Jos siitä voi kerran parantua, mikä on noin paha?
No voihan syövästäkin parantua...Kyllä tämä sairaus on tehnyt minut työkyvyttömäksi vuosikausiksi. Kunnon apua olen saanut sairauteeni vastan vähän aikaan, siksi sairaus on pitkittynyt. En halua sanoa sairauttani, ettei minua tunnisteta. Ei mikään ihan perussairaus kuitenkaan. ap
Joo, mutta tarkoitin esimerkiksi kohtaa jossa puhuit lasusta, vaikka olisit jo parantunut.
On itselläkin kokemusta mt-ongelmista, jopa parantumattomasta, mutta en koe mitään stigmaa. Siksi kiinnosti mikä sairaus sinulla on, että tietäisin vähän millaisesta jutusta puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus? Jos siitä voi kerran parantua, mikä on noin paha?
No voihan syövästäkin parantua...Kyllä tämä sairaus on tehnyt minut työkyvyttömäksi vuosikausiksi. Kunnon apua olen saanut sairauteeni vastan vähän aikaan, siksi sairaus on pitkittynyt. En halua sanoa sairauttani, ettei minua tunnisteta. Ei mikään ihan perussairaus kuitenkaan. ap
Joo, mutta tarkoitin esimerkiksi kohtaa jossa puhuit lasusta, vaikka olisit jo parantunut.
On itselläkin kokemusta mt-ongelmista, jopa parantumattomasta, mutta en koe mitään stigmaa. Siksi kiinnosti mikä sairaus sinulla on, että tietäisin vähän millaisesta jutusta puhutaan.
Eihän se diagnoosi juuri mitään kerro, eri sairauksia on eri tasoisesti. Minulla on eräs ahdistuneisuushäiriö, todella vaikeatasoisena. Niin vaikeana, että olen ollut vuosia työkyvyttömänä. Mutta dg:stä ei pysty vakavuusastetta päättelemään. ap
Ei neuvolassa nähdä sun mt-historiaa tai jäädä siihen jumimaan, pitkälti kiinni siitä mitä itse kerrot.
Tiedän useammankin äidin jotka olleet nuorempana psyykkisesti sairaita ja olleet osastohoidossakin, lisäksi yhden jolla nuoruudessa useampi vuosi narkkausta, rikosrekisterissä merkintöjä, ehdollinen vankeustuomio jne.
Kenelläkään noista ei ole ollut ikinä mitään kontaktia lastensuojeluun eikä muutenkaan mitään normaalista poikkeavaa neuvolan kanssa, syyniä tms.
Nykyhetki on se, mikä painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei neuvolassa nähdä sun mt-historiaa tai jäädä siihen jumimaan, pitkälti kiinni siitä mitä itse kerrot.
Tiedän useammankin äidin jotka olleet nuorempana psyykkisesti sairaita ja olleet osastohoidossakin, lisäksi yhden jolla nuoruudessa useampi vuosi narkkausta, rikosrekisterissä merkintöjä, ehdollinen vankeustuomio jne.
Kenelläkään noista ei ole ollut ikinä mitään kontaktia lastensuojeluun eikä muutenkaan mitään normaalista poikkeavaa neuvolan kanssa, syyniä tms.
Nykyhetki on se, mikä painaa.
Mutta mies voi kätevästi valehdella sossuille yms että oireet palanneet. Stigma on ikuinen. :( ap
Yliopistoissa on nykyisin kaiken ikäistä. T: Toisen vuoden opiskelija 43-vee.