Kolmasluokkalainen äärimmäisen hidas kaikissa toimissaan; syömisessä, pukeutumisessa, peseytymisessä, jne...

Meillä yksi lapsista on  sellainen. Ihan pienestä asti on aikava. Vessassakin istuu ikuisuuden. Nyt jo melkein aikuinen eikä miksikään ole muuttunut. Itse olen hätäinen ja kärsimätön, mutta pakko on vaan tottua. Ihan normaali ja fiksu lukiolainen tuo on nyt :)

Komenna sitä.

Tilastoista en tiedä, mutta omani on tuollainen. Itseään ei ollenkaan häiritse ja on ihmeissään, kun vanhemmat hermostuvat. Tämän 'ongelman' ohella ei sitten muuten ole minkään suhteen ongelmia, vaan on kiva normitenava.

Vierailija kirjoitti:

Komennea sitä.

Ei todellakaan auta mitään. 16 vuotta olen yrittänyt

ei ap

Äitini mukaan olin pienenä aika hidas arkipäivän asioissa. Asia kuitenkin helpottui kun oli aikatauluttanut kaikki päivän toiminnat esim. Pukeutuminen max 1,5 min, ja vaatteet oli valittu edellisenä päivänä.

On kyllä toiminut, vaikka joskus hukun omiin ajatuksiin.

Eikö ihan järkevä keskustelu auta? Että myöhästyt kaverin synttäreiltä, jos et ehdi syödä ja pukea. Ja sitten annatte myöhästyä. Ihan kaikkialta. Ja joka kerta palautekeskusteluna, että oliko kiva myöhästyä ja mitä voitaisiin tehdä, ettei enää myöhästy. Jos lasta ei haittaa myöhästely, on hyvä näyttää, että se haittaa monia muita. Suora palaute on parempi kuin päähän taputtelu.

Meillä myös yksi hidastempoinen. Aikani hoputin ja vahdin, kunnes kyllästyin. Ja yllätyksekseni jouduin huomaamaan, että ehtii sitä vähemmälläkin touhuamisella. Anna lapsen löytää oma rytminsä ja hoitaa omat aikataulunsa niin pääsette molemmat vähemmällä.

Meillä on miehen ja minun puolelta samanlaista ja poika nyt myös. Mikään hoputtaminen ei auta vaan pahentaa tilannetta.

Et nyt tykkää tästä mutta olen tullut siihen tulokseen että on asperger piirre meillä kaikilla sekä miehellä varmaan vielä add. Diagnoosia ei ole eikä tarvita, mutta auttaa hahmottamaan että ihminen ei tee sitä ilkeyttään tai laiskuuttaan, eikä se ominaisuus häviä vaan sen kanssa täytyy oppia selviämään.

Joku sanoi, että komentaminen ei auta. Ja näin on! Mitä enemmän hoputtaa ja komentaa, sitä hitaammin kaikki näyttää menevän. Tuntuu toivottomalta. Ja kyllä, meillä myös vessassa istuu ja istuu...

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihan järkevä keskustelu auta? Että myöhästyt kaverin synttäreiltä, jos et ehdi syödä ja pukea. Ja sitten annatte myöhästyä. Ihan kaikkialta. Ja joka kerta palautekeskusteluna, että oliko kiva myöhästyä ja mitä voitaisiin tehdä, ettei enää myöhästy. Jos lasta ei haittaa myöhästely, on hyvä näyttää, että se haittaa monia muita. Suora palaute on parempi kuin päähän taputtelu.

Ei näin vaan autetaan ennakoimaan lähtö, että sinne ehtii siihen omaan tahtiin. Aloitetaan sit vielä aiemmin jos viimeksi aika ei riittänyt.

Lasta voi auttaa muistuttamalla ajoissa että pitää ryhtyä.

Ollaan ennakoitu ja puhuttu etukäteen esim. lähdöistä, annettu aikarajoja, jne. Aina ollaan ehditty, mutta olen niin kyllästynyt ainaiseen hoputtamiseen.

Ap

Riippumatta heräämisajasta lapsi on melkein joka päivä myöhässä 5-15 min koulusta. Kellosta ei katso lähdön aikaa vaan vanhempien äänenpainojen kireydestä. Mielestään ei ole myöhässä, vaikka hipsii luokkaan kiinni olevasta ovesta muiden jo ahkeroidessa. Jännityksellä odotamme miten tämä näkyy ensimmäisessä numerotodistuksessa.

Olin ite tommonen joskus, syynä varhainen murrosikä ja asperger. En vaan koulupäivän jälkeen jaksanut mitään pariin tuntiin.

Miksi tyrmäät heti diagnoosit? Itse as- ja add-ihmisenä olen todellinen haahuilija ellen pidä tiukasti kiinni rutiineista. Niistä poikkeaminen uuvuttaa, siis oikeasti uuvuttaa. Joudun lepäämään ja nollaamaan itseni. Jos mitään ei ole sittenkään auunniteltuna, voin istua aamupalapöydässä vaikka 4 tuntia.

En saa ajatuksiani helposti kasaan jos ne harhailevat. Pelkkä ajatus monimutkaisesta suihkusta (sitä se on minunkaltaisilleni) uuvuttaa. Saatan aamulla ensimmäisenä murehtia jos tarvitsee sekä käydä suihkussa että ehtiä ajoissa jonnekin ja jotain tärkeää pitää olla mukana. Pahimmillaan en saa unta tämän huolen vuoksi, että ehdinkö. Ja taas olen entistä väsyneempi ja suoriudun huonommin kaikesta.