Vaimon, miehen ja perheen yhteinen aika

En katselisi. Mies vaihtoon, halusi tai ei.

Rakastavia ja huomaavaisia miehiä on maailma pullollaan.

En pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa.

Tiesitkö että hän on aseksuaali ennen avioliittoa ja lapsia?

Milloin tämä tuli ilmi?

Me vietämme kaiken vapaa-ajan yhdessä.

Viihdytään parhaiten silloin, kun työpaikkakin on sama.

Eipä meilläkään miehen kanssa yhteistä aikaa, tukiverkko on aika reikäinen, mutta eipä hän ikinä minua pois lue yhteisistä menoista.

Eli ei, ei oo normaalia. Kannattaa joko hakea muutosta elämäntilanteeseen tai erota, vaikka siihen liittyisikin aikaa erossa lapsista... jos yhtään löytyy rakkautta, niin yrittäkää vielä, itsenne ja lasten tähden. Jos ei rakkautta eikä yhteistyöhalua, ei kyllä välttämättä kannata jatkaa tuollaista elämää.

Voi kamala, kuulostaa todella ahdistavalta!

Miksi et suostuisi eron tullessa viikko-viikko systeemiin? Jos lapset ei ole hirmuisen pieniä, niin tuo on tosi hyvä vaihtoehto.

Itse en usko, että pystyisin elämään tuollaisessa suhteessa... Mielestäni läheisyys ja seksi kuuluvat parisuhteeseen, muuten kyseessä on kämppäkaveruus.

Tuo ei ainakaan millään muotoa ole normaalia perhe-elämää ja parisuhde-elämää. Ihmeellisen kuvan miehesi antaa lapsillennekin - ei pysty käsittämään.

Eroaisin - mutta ymmärrän myös hyvin, että päätöksen tekeminen on vaikeaa.

Vaikuttaa siltä, että enemmän yhteistä aikaa sinulla olisi lasten kanssa viikko-viikko - systeemissä.

Viikko-viikko systeemiin tottuu, vaikka lapsia ikävä onkin (tämän sanon ihan kokemuksesta). Suhteenne ei ole rakastava ja koti on ilmeisesti miehelle hotelli palveluineen, minkä vuoksi mies ei halua erota. Jos mies ei halua muutosta, sinun on aika erota.

Viola80 kirjoitti:

Olenko liian vaativa?

Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa jo kymmenen vuotta ja meillä on kolme pientä lasta. Ongelma on se, että mies ei halua viettää yhtään aikaa kanssani. Vain ja ainoastaan lasten ja kavereidensa kanssa. Nytkin on kesälomallansa lähdössä vanhempiensa luokse lasten kanssa pariksi viikoksi ja minä jään joko yksin kotiin tai menen yksin mökille. Hoidamme lapset yhdessä, mutta muuta yhteistä meillä ei ole. Seksiä ei vuosiin, mies on nukkunut sohvalla jo kohta neljä vuotta, ei mitää fyysistä eikä juuri muusta keskustella kuin lapsista. Mies osallistuu innokkaasti lasten harrastuksiin, kun hänelle sopii, kotona laittaa ruokaa, mutta muuta ei tee.

Emme ole käyneet kaksistaan missään varmaan kolmeen vuoteen, koska mies ei halua. Ei syömään, elokuviin, ei minnekään. Oman lomansa haluaa viettää lasten kanssa sukunsa luona. Minä hoidan lapsia muuten loput kesästä.

Onko tämä normaalia? Koen, että mies haluaa perheen, mutta minulla on siinä lähinnä statistin rooli. Ei halua erota, en tiedä miksi. Haluaa jatkaa samalla tavalla. On aseksuaalinen, ei ole kiinnostunut seksistä tai läheisyydestä. Yhtään. Soittaa ennemmin äidilleen kuin minulle. Saattaa olla puhumatta monta päivää, minulle siis. Kaikille muille on normaali ja pidetty tyyppi. Minua kohtaan vain tällainen.

Olen todella ahdistunut, enkä tiedä mitä tehdä. Haluaisin erota, mutta en halua olla erossa lapsista (mies suostuisi vaan viikko-viikko-systeemiin). Mies vaan porskuttaa eteenpäin, nytkin menee kaverinsa lapsen ylioppilasjuhliin vain lasten kanssa. Minua ei pyydä/ota mukaan, vaikka on kutsuttu. Miehellä paremmat turvaverkostot kotikaupungissa (=suku), minulla ei niinkään.

Parasta tässä on se, että mies on täysin tyytyväinen. Sitä ei haittaa sohvalla nukkuminen, puhumattomuus (minulle siis), läheisyyden/seksin puute, mikään. Hän hyvin tyytyväisenä elää elämää lasten ja sukunsa kanssa.

Onko tässä mitään järkeä? Kaikkien mielestä olen kohtuuton ja vaadin liikaa. Koen olevani aivan yksin ja pelkään jääväni vielä enemmän yksin, jos eroan.

Siis mitä tapahtuu, jos istahdat siihen autoon kun on lähdössä noihin juhliin? Kantaako sut ulos autosta? Miksi et lähde mukaan miehen vanhempien luo? Miksi et lähde lastesi kanssa sitten vastavuoroisesti omien vanhempiesi luo? Mitä tapahtuu jos varaat reissun koko perheelle tai vuokraat mökin jostain?

Kiinnostuksen vähyys seksiä kohtaan oli selvää jo alussa, mutta minun aloitteesta (tai riidan jälkeen) hommailtiin. Vähitellen mukaan tulivat aina jokin syy, raskasta töissä, väsyttää, lapset valvottaa jne. Alussa oli vielä jonkin verran intoa ja sitten vähitellen rupesin hämmästelemään touhua. Vähitellen loppui kokonaan.

Kutsu juhliin tuli postissa, mies otti sen mukaan töihinsä, en lukenut sitä ja ilmoitti vain tekstarilla, että ottaa yhden lapsista mukaansa. Ei kerro monelta tai missä. En lähde miehen vanhempien luo, koska haluaa mennä lasten kanssa itsekseen, haluaa viettää heidän kanssa aikaa. Miehen loman jälkeen lomailenkin lasten kanssa vanhempieni ja kavereideni luona. Jos varaan reissun/mökin, se tarkottaa sitä, että mitä hoidan ja maksan kaiken, ilmoitan vain ajankohdan, jolloin hänen täytyy olla valmiina. Suunnittelen, pakkaan, mietin kaikki etukäteen. Varaan käyttörahat. Mies vaan ilmaantuu paikalle. Kerran oltiin ulkomailla, niin mies joka ilta päivällisen jälkeen läksi yksi terassille ja mä menin lasten kaa hotellille.

Nyt kun kirjoitan näitä auki, niin huhhuh, kuulostaapa pahalta. Mietin paljon omaa osuuttani tässä, koska ainahan molemmissa on vikaa. Välillä se normaaliuden raja vaan hälvenee, kun tarpeeksi kauan tietynlaista elämää elää.