Minun lapseni - HIKIKOMORI! Miksi?!?

En tiedä, miten ja miksi se tapahtui. Näin en tarkoittanut sen menevän. Ennen niin eloisa, iloisa ja liikkuvainen pikku poikani on nyt 15-vuotiaana muuttunut (kuten he siellä Japanissa tapaavat sanoa) hikiko-moriksi.

Ennen hän temmelsi pihalla kavereidensa kanssa, siellä rakenneltiin lelu-ukoista Tähtien sota-sotia hiekkalaatikolla, siellä etsittiin sammakonkutua parvekeakvaariota varten ja kiipeiltiin puissa leikkien Hämmästyttävää Hämähäkkimiestä.

Nyt kaikki on toisin. Kaikki alkoi siitä, kun poikani pari vuotta sitten alkoi kinuta omaa tietokonetta ja Play station-pelikonsolia, koska "kaikilla kavereillakin on". Hän sai ne, ja siitä alkoi hiljaisuuden aika. Eristäytymisen aika. Ei enää pihaleikkejä, ei enää mitään liikuntaa. Ei sosiaalisia suhteita tosielämässä. Vain pelkkää koneella istumista.

Poika on jaksanut käydä koulussa, mutta kaiket vapaa-aikansa hän viettää sisällä omassa huoneessaan. Sälekaihdin alaslaskettuna yötä päivää, tuuletusikkuna kiinni ja ovi kiinni, niin että hän ei saa lainkaan raitista ilmaa. Jos ehdotan hänelle, että nostaisi kaihtimen ja avaisi ikkunan, vastus on "Turpa kiinni!".

Kaikki aika kuluu joko Play station-pelikonsolin ääressä tai tietokonepelejä pelaamassa. Syödessään ja vessassa käydessään häellä taas on auki kännykkä, jolla hän pelaa Clash of clans-peliä. Kerran kun hän päästi minut huoneeseensa, järkytyin. Hänellä oli ruudulla auki peli, jossa sika raiskaa kuolleen naisen ruumista! Pelin nimi on Amnesia.

Poika ei tottele enää yhtään, valvoo aamukahteen pelien ääressä ja huutaa rumasti äidilleen, kuten "Laita vit*n ämmä sitä ruokaa ja heti!". Kaikki on menetetty, poikani on eksyksissä, kadonneena pelimaahan. Hänellä ei ole tulevaisuutta.