Surullista kun lapsille ei lueta enää paljon

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on useasti ollut tutkimusta, että nykyisin lapsille luetaan vähemmän. Tämä näkyy koulussa esimerkiksi siinä, että lapset ei jaksa kuunnella enää yhtä pitkiä kirjoja kuin aikaisemmin.

Haluaisin sanoa, että meillä luetaan paljon lapsille, mutta totuus taitaa olla toinen. Pidän lukemista hirveän tärkeänä ja siksi harmittaa, ettei lueta niin paljon kuin ennen lasten saamista toivoin. Mies ei juuri lue lapsille, joten kaikki lukeminen on minun vastuullani. Iltaisin tahtoo olla tosi vähän aikaa iltatoimien jälkeen ja muutenkin vain tuntuu, että kaikki ovat omissa menoissaan. Jotenkin olen liiaksi jumittunut siihen, että kaikkien kolmen pitäisi olla samalla hetkellä kuuntelemassa, ettei tarvitse lukea samaa kirjaa kolmea kertaa. 

Olen yrittänyt kuitenkin jonkun verran lukea lapsille ja tutustuttaa heitä eri genreihin. Meillä on luettu loruja, kuvakirjoja, satuja, lasten Kalevalaa, muutamia eri mytologioita, tietokirjoja, lasten fantasiaa (esim. Hobitti ja Roald Dahlin tuotantoa) ja sitten niitä Disney-kirjoja. Tatu ja Patu -kirjat on luettu kaikki ainakin kolmeen kertaan (huoh). Nykyisin kaksi jo osaa lukea itse, mutta luen heille silti muutaman kerran viikossa.

Olen yrittänyt kovasti kannustaa lukemaan, käydään kirjastossa silloin tällöin ja lainataan aina paljon kirjoja. Yleensä luen aina iltapalalla kaikkien kirjojen takakansia oikein houkuttelevasti, jolloin joku saattaa innostua lukemaan kirjan. 

Panepa linkkiä moisiin tutkimuksiin.

Ja väitän minäkin, että viime vuosina lukeminen on ainakin lisääntynyt. Ei lastenkirjoja kirjahyllyjen koristeeksi myydä, vaan niitä myös luetaan.

Luin lapsilleni joka ilta. Nyt luen lastenlapsille ja kyllä on satukirjat kummallisia nykyään.

Se taisi tosiaan notkahtaa vähän vuosituhannen alussa, mutta päätellen lastekirjojen myynnin kasvusta se voi olla taas lisääntymään päin. Mikä on kyllä hienoa.

Mutta tosiaan, ei se ääneen lukeminen nyt kovin hyvällä tolalla ole ennenkään välttämättä ollut. Ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa, ja ei välttämättä myöskään kirjoja saatavilla.

Ylipäätään tässäkin asiassa taitaa sitä paitsi olla niin, että samalla kun monilla lapsilla on asiat paremmin kuin koskaan ennen, myös monilla lapsilla on aikaisempaa heikommin. Eli lapset polarisoituvat, ja tällaiset kehotukset (lukea enemmän lapsille ääneen) voivat olla täyttä hepreaa noissa syrjäytyneissä ja lasta laiminlyövissä perheissä.

Ja sori, siis 24=7

Kirjojen saatavuudesta hyvä esimerkki on niinikään 1960-luvulla syntynyt mieheni. Hän oli kotoisin pieneltä maaseutupaikkakunnalta, jossa oli "kirjasto", jossa oli kuulemma kaksi hyllyä lastenkirjoja, jotka hän kahlasi nopeasti lävitse. Vanhemmat arvostivat lukemista, mikä oli vähän yleinen naljailun aihe seudulla - se oli sen verran harvinaista. He ostivat sitten pojalle kirjoja kaupungista, mutta ei niitä siis ainakaan kotikunnassa noin vaan ollut saatavilla luettavaksi.

Minä luin lapselle aina iltasadun. Puhuin hänelle paljon ihan hänen syntymästään asti. Altistin musiikille, sanoille, kuville, askartelulle.Saman olen tehnyt hoitolasten kanssa, tuskin siitä on ollut vahinkoa. Jos saisin vielä  lapsia, tekisin saman. Tablettia en viihdykkeeksi hankkisi.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka vitun lapsi enää viitsii kuunnella mitään vanhanaikaista lukemista??? Paljon kivempi lapsellekkin kun pistetään tabletto ja siihen joku video pyöriin. Jaksaa keskittyä paljon paremmin.

t: 2 lapsen äiti

Pakko olla provo. Ei noin tyhmä saisi edes lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei alle 7 v tarvi tabletteja. Lukekaa lapsille paljon pienestä pitäen. Ruokkii mielikuvitusta, keskittymiskykyä , sanavarastoa , siinä tulee läheisyyttä jne. Myös sadutusta, lapset osallistuu myös. 

Tablettia käytetään opetuksessa jo eskarissa, joten voidaan sitten miettiä, tarvitseeko alle 7 v sitä vai ei..

Minulle tulee kyllä aina todella hyvä mieli kun näen vanhemmat lukemassa lapsilleen! Mieleen on jäänyt etenkin junamatka jolloin vieressäni istunut tyttö luki itse ja vastapäätä istuva isä luki taaperolle.

Minulle luettiin lapsena todella paljon. Asuimme ulkomailla ja 16 h lentomatka Suomeen 2 x vuodessa meni nukkuen ja lukien todella nopeasti. Pienempänä minulle luettiin ja 4-vuotiaasta alkaen luin itse tai vanhemmat lukivat vaikeampia kirjoja. Kyllähän siinä sanavarasto ja kieliopin hallinta kehittyi paljon. Lisäksi se sai aikaan rakkauden kirjoihin joka jatkuu yhä tänä päivänä. Lapsena kaikki vapaa-aika meni kirjan kanssa, en jaksanut keskittyä telkkariin koska siinä tuli kaikki (ääni, kuva ja teksti) valmiina. Halusin mieluumin kuvitella itse miltä ympäristö ym. näyttää. Ylipäätään ihmisistä kyllä yleensä huomaa sen kuinka paljon he lukevat. Yleensä sanavarasto, kieliopin hallinta ja värikkään kielen käyttö on ihan eri tasolla kuin heillä jotka eivät ole välttämättä edes yhtä kokonaista kirjaa koskaan lukeneet.

Vierailija kirjoitti:

Luin lapsilleni joka ilta. Nyt luen lastenlapsille ja kyllä on satukirjat kummallisia nykyään.

Jep. Nykyaika on kamalaa. Vai mitä? Nykyajan satukirjatkin on kummallisia. Apua.

No kerro niille lapsille niitä omia ylivertaisen hyviä ja vähemmän "kummia" tarinoita.

OT Tuli mieleen lempeä isäni, joka teki pitkää päivää. Nukahti lähes aina, kun meni vaakatasoon. :D

Kertoi mulle omasta päästään tarinaa makkaranokasta. Jatkoi sitä tarinaa aina seuraavana iltana, kunnes nukahti. Kyseli aina minulta pikkutytöltä, että mihin me jäätiinkään, että mitä oli tapahtunut, et taida edes muistaa. :D

Se oli kyllä hyvä tarina. Ilman kirjaa. :')

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka vitun lapsi enää viitsii kuunnella mitään vanhanaikaista lukemista??? Paljon kivempi lapsellekkin kun pistetään tabletto ja siihen joku video pyöriin. Jaksaa keskittyä paljon paremmin.

t: 2 lapsen äiti

Vaikuttaisi hieman provolta, mutta jos tämä on edes puolitosissaan kirjoitettu niin todistaa hyvin väitettäni siitä, että paljon lukevien kielenkäyttö on ihan erilaista. Kommentin kieliasusta huomaa ettei liiemmin ole kirjallisuutta selailtu. Jos olisi, huomaisi nopeasti ettei kaksoiskonsonantteja käytetä kuten kommentissasi käytät, joka taas on oikeinkirjoituksen ihan perusasioita.

- 29 (jonka äidinkieli ei ole suomen kieli)

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka vitun lapsi enää viitsii kuunnella mitään vanhanaikaista lukemista??? Paljon kivempi lapsellekkin kun pistetään tabletto ja siihen joku video pyöriin. Jaksaa keskittyä paljon paremmin.

t: 2 lapsen äiti

No minä olen -ja ilmeisesti en ole ainoa joka tykkää lukemisesta.  Ja jos minulla olisi lapsia, niin taatusti lukisin myös heille. Nautin myös toisinaan siitä kun kohdata ihmisiä, jotka myös pitävät lukemisesta jja joiden kanssa voimme jakaa luettuja elämyksiä ja havainotja lukemastamme.

Mutta kuten täällä, joku jo ennätti toteamaan ei se kenestäkään huonompaa tee, jos ei tykkää kirjoista. - Toki tähän tekee mieli saivarrella, että nykyisin lukeminen onkin paljon moni tahoisempaa kuin ennen; olisi hyvä edes auttavasti osata "lukea" myös erilaisia diagrammeja ja käppyröitä tajuta jotain kuvallisesta viestinnästä...  Mutta, mutta yhtä hyvin jollekulle toiselle saattaa olla lukemista tärkeämpää vaikka liikkuminen tai käsillä tekeminen...  

Se mikä tietysti vähän aatteluttaa on kasvava eriarvoistuminen. Osalle lapsista malli lukemisesta ja lukeminen jää vain sille tolalle, mitä sitä tekee koulussa. Mutta sama pätee moniin muihinkin osaalueisiin: Koulu on mahd. ainoa paikka jossa lapsi harjoittaa säännöllistä liikuntaa, saa syödäkseen ainoan lämpimän aterian tai vaikka pääsee luokkaretken mukana pois lähinurkista.     

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin lapsilleni joka ilta. Nyt luen lastenlapsille ja kyllä on satukirjat kummallisia nykyään.

Jep. Nykyaika on kamalaa. Vai mitä? Nykyajan satukirjatkin on kummallisia. Apua.

No kerro niille lapsille niitä omia ylivertaisen hyviä ja vähemmän "kummia" tarinoita.

OT Tuli mieleen lempeä isäni, joka teki pitkää päivää. Nukahti lähes aina, kun meni vaakatasoon. :D

Kertoi mulle omasta päästään tarinaa makkaranokasta. Jatkoi sitä tarinaa aina seuraavana iltana, kunnes nukahti. Kyseli aina minulta pikkutytöltä, että mihin me jäätiinkään, että mitä oli tapahtunut, et taida edes muistaa. :D

Se oli kyllä hyvä tarina. Ilman kirjaa. :')

"Makkaranokka." :D

Lapsille lukeminen on toki hyvä juttu. Se, että siihen vedetään hatusta sellaista, että ennen lapsille luettiin enemmän tai että nykyiset sadut ovat kummia, ei ole hyvä juttu. :)

Kyllä sen huomaa lapsista kenelle on luettu ja kenelle ei. Niin yksinkertainen asia kuin sanavaraston laajuus ilmiantaa sen. Lapset, joille on luettu paljon, käyttävät huomattavasti monipuolisemmin sanoja, varsinkin adjektiivien käytössä on iso ero. Ja tarinan muodostaminen on myös helpompaa lapselle, jolle on luettu paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin lapsilleni joka ilta. Nyt luen lastenlapsille ja kyllä on satukirjat kummallisia nykyään.

Jep. Nykyaika on kamalaa. Vai mitä? Nykyajan satukirjatkin on kummallisia. Apua.

No kerro niille lapsille niitä omia ylivertaisen hyviä ja vähemmän "kummia" tarinoita.

OT Tuli mieleen lempeä isäni, joka teki pitkää päivää. Nukahti lähes aina, kun meni vaakatasoon. :D

Kertoi mulle omasta päästään tarinaa makkaranokasta. Jatkoi sitä tarinaa aina seuraavana iltana, kunnes nukahti. Kyseli aina minulta pikkutytöltä, että mihin me jäätiinkään, että mitä oli tapahtunut, et taida edes muistaa. :D

Se oli kyllä hyvä tarina. Ilman kirjaa. :')

Mun kaverin isä kans kertoi meille tarinoita ilman kirjaa, aina kun oli kaverin luona yötä. Ne tarinat oli "pököjä". Pääossa oli pieni mies Pökö. Joka oli niin pieni, että maton reunalla istuessa jalat ei ylettynyt maahan. Söi muruja keittiöstä ja matkusti takertumalla kiinni koiran tassukarvoihin. Kerran se takertui vahingossa kengännauhoihin ja joutui kellarin portaalle. En muista miten Pökö pääsi kellarin portaalta takaisin asuntoon. Varmaan sitten taas koiran avulla.

Joka ilta luetaan 6v ja 3v lapsille, vauva 3kk makaa tapittaa keskellä ja kuuntelee tarkkaan. Sama oli keskimmäisen kohdalla tämän ollessa vauva :) Meillä on iso kasa lastenkirjoja ja kirjoja muutenkin. Myös tuttavaperheissä kirjat on ihan joka päiväistä puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen huomaa lapsista kenelle on luettu ja kenelle ei. Niin yksinkertainen asia kuin sanavaraston laajuus ilmiantaa sen. Lapset, joille on luettu paljon, käyttävät huomattavasti monipuolisemmin sanoja, varsinkin adjektiivien käytössä on iso ero. Ja tarinan muodostaminen on myös helpompaa lapselle, jolle on luettu paljon.

Ei ole yksinkertaista. Olen taiteilija ja käytän värikästä kieltä ja käytän sitä jatkuvasti. :)

Olisiko lienee kiire ollut syynä siihen, että en muista lapselleni lukeneeni. :(

3-vuotiaana hän oli mummolassa hoidossa. Oli istunut pitkään sanomalehden kanssa. Mummo meni ja kysyi leikillään, mitä siellä lukee. Poikani kertoi lukamansa.

Mummo oli laittanut pojan lukemaan eri kohtia lehdestä ja poika oli lukenut. Mummo hoki ihmeissään ja innoissaan että hienoa. Poikani oli sanonut että, voin mie lukea jotakin kivaakin.

"Kyllä on useasti ollut tutkimusta, että nykyisin lapsille luetaan vähemmän. "

Varsinainen asiantuntija. :D

Minä hommasin raskausaikana jo paljon kirjoja lapselleni. Mutta ajattelin ettei hän niistä kiinnostu kuin isompana.

Lapsen synnyttyä aina aamuisin luin hänelle kirjan vaikkei hän mitään siitä ymmärtänytkään. Nyt tämä 1v lapsonen kantaa jatkuvasti kirjoja luettavaksi pitkin päivää ja kirjat on jo niin luetut että täytyy lisää hankkia. Lapsi ei ole niihin kyllästynyt vaan me vanhemmat. 😂

Minulle ja sisarilleni on pienenä luettu paljon ja muista aina miten mukavia lukuhetkiä ne oli. Toivottavasti lapseni saavat yhtä mukavia muistoja. :)

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ei edes puhuta riittävästi!

Monet lapset eivät osaa puhua ikätasonsa mukaan koska heille ei jutella.

Vanhemmat räplää kännyköitä, ei ehdi.

Tätä aina ihmettelen, kun vastaan tulee mamma lasta rattaissa työntäen ja puhelimeen puhuen. Ihan kuin se lapsi ei olisi ihminen, jonka kanssa seurustella.