Surullista kun lapsille ei lueta enää paljon

Niin on.

Oppivatko myös myöhemmin lukemaan?

Yleissivistyksen taso on heikentynyt lasten ja nuorten keskuudessa huomattavasti.

Itse luin aikanaan paljon ainoalle poika lapselleni. Todella paljon. Kannattaa lukea, joidenkin lapsethan osaa jo 3 v mutta ei mun lapsi osannut sujuvasti kun vasta eka luokalla oltuaan muutaman pvän. Silti kirjoitti äikästä E:n , tosin luonnontieteet meni ja enkku meni paremmin. 

Kyllä osa lukee ja lapset lukee itse paljon.

Nyt on käynnissa jako fiksuihin ja kyydistä pudonneisiin.

Lapsille ei edes puhuta riittävästi!

Monet lapset eivät osaa puhua ikätasonsa mukaan koska heille ei jutella.

Vanhemmat räplää kännyköitä, ei ehdi.

Lapsena tykkäsin todella paljon, kun minulle luettiin. Kävimme siskoni ja äitimme kanssa kirjastosta hakemassa lastenkirjoja ja äitimme luki ne meille. Joskus jostain kirjasta tuli suosikki, ja se lainattiin monta kertaa vuodessa.

Lapsille kannattaa lukea. Se on mukavaa, kehittävää ja ilmaistakin.

Yritäpäs hypätä jonkun kohdan yli kun luet iltasatua, lapset kyllä huomaa :)

Miten niin ENÄÄ?

Minä olen 50-vuotias nainen. Minulle luettiin lapsena todella vähän. Isosisko lähinnä. Äiti teki vuorotyötä ja isä uraa. Kaltaisiani oli paljon, ei luettu muillekaan koulukavereilleni. Siksi se olikin juhlaa, kun oppi itse lukemaan! Lainasin koulun kirjastosta maksimimäärän eli neljä kirjaa viikossa, ison kantamuksen kaupunginkirjastosta joka viikko ja lisäksi vielä naapurikunnan kirjastakin kuukausittain.

Nenä kirjassa koko ajan.

Kun sain 2000-luvun alussa lapset, niin luin heille tosi paljon. Olen puhetyöläinen ja lukeminen on minulle luontevaa, ja osaan homman hienosti. Lapsetkin ovat tykänneet. Olen lukenut oikeastaan kaikki lastenkirjaklassikot ja päälle isoja kirjasarjoja: kaikki Narniat, Potterit, Muumit, Tolkienin kirjat, Töpöhännät jnejne.

Luen heille yhä, ovat siis yläasteella ja lukiossa.

Mutta pakko myöntää, että eivät he juurikaan muuten lue perinteisiä paperikirjoja. 17-vuotias netistä fanikirjallisuutta ja sarjakuvia, 15-vuotias poika asiakirjallisuutta.

Paljon vähemmän kumminkin kuin minä aikoinani.

Joten

a) en usko, että "enää" pitää välttämättä paikkaansa. Mihin sitä nyt sitten vertaakin? Ns. vanhoina hyvinä aikoina vanhemmat olivat kiireisiä, ei silloin välttämättä lapsille ehditty lukea ja kasvatusideologia oli muutenkin enemmän luokkaa "siinä ne mukulat kasvaa sivussa"

Lapsentahtisuus ja lapsikeskeisyys ovat kuulkaas itse asiassa aika uusi ilmiö!

Ja b) vaikka lukeminen kehittää mielikuvitusta ja sanavarastoa, niin se ei välttämättä tee lapsista itsestään himolukijoita. Voi käydä jopa päinvastoin: jos kotona ei juurikaan lueta, se mielenkiinto ja into lukea itse on jopa kovempi.

Siitä tietysti olen samaa mieltä, että lapsille lukeminen on hieno juttu ja kirjojen ääressä olemme käyneet monen monituista hyvää ja antoisaa keskustelua myös kirjojen aiheista kumpuavista tärkeistä asioista.

Meillä luettiin aikoinaan ja paljon. Äitini kokeili kerran minun kanssani, että kauanko tyttö jaksaa kuunnella kyllästymättä. Luki putkeen oliko se pari-kolme tuntia, sitten olin sanonut, etten enää jaksa kuunnella. Lukea osasin ennen kouluun menoa ja luin sellaisia ns. helppolukuisia kirjoja, joita oli mm. Melukylän lapset. Vuosien varrella olenkin sitten lukenut kaikkea Tommy Tabermannista dekkareihin, ja itsekin kirjoittanut runoja ihan palkitusti.

Nykyäänhän puhutaan siitä huolestuttavasta ilmiöstä, että koululaisten lukutaito rapistuu ja tottakai myöskin suomen kielen taito. Kännykkää räpläämällä ei kielellinen lahjakkuus kehity.

Itse pyydän myös 5-6v "lukemaan" minulle tuttua satua.

Kiva kun keksivät omia juttuja siihen.

Vierailija kirjoitti:

Yritäpäs hypätä jonkun kohdan yli kun luet iltasatua, lapset kyllä huomaa :)

Niin tai muuttaa tekstiä lukiessasi. Meillä tapasi kuulua minun tai veljeni suusta, että "ei siinä niin lukenut!". 😁

Minunkin piti kysyä, että miten niin enää. Kun ainakin kirja-alan mukaan lastenkirjallisuuden myynti kasvaa ja kirjoja julkaistaan enemmän kuin aiemmin!

https://plaza.fi/lukeminen/valtakunnallista-lasten-ja-nuortenkirjallisu…

Mun vauva ei malta kuunnella.

Ei alle 7 v tarvi tabletteja. Lukekaa lapsille paljon pienestä pitäen. Ruokkii mielikuvitusta, keskittymiskykyä , sanavarastoa , siinä tulee läheisyyttä jne. Myös sadutusta, lapset osallistuu myös. 

Vierailija kirjoitti:

Minunkin piti kysyä, että miten niin enää. Kun ainakin kirja-alan mukaan lastenkirjallisuuden myynti kasvaa ja kirjoja julkaistaan enemmän kuin aiemmin!

https://plaza.fi/lukeminen/valtakunnallista-lasten-ja-nuortenkirjallisu…

No katsos kun av-mammojen mielestä ennen oli aina kaikki paremmin ja hän on Erinomainen Äiti toisin kuin muut nykyajan äidit.

Ja siihen vielä yhdistettynä kova teknologia-kammo ja kännykän demonisointi, niin tällainen ketju siitä syntyy.

Mä luen kahdeksanvuotiaalle joka ilta ja olen aina lukenut :)

Kyllä on useasti ollut tutkimusta, että nykyisin lapsille luetaan vähemmän. Tämä näkyy koulussa esimerkiksi siinä, että lapset ei jaksa kuunnella enää yhtä pitkiä kirjoja kuin aikaisemmin.

Haluaisin sanoa, että meillä luetaan paljon lapsille, mutta totuus taitaa olla toinen. Pidän lukemista hirveän tärkeänä ja siksi harmittaa, ettei lueta niin paljon kuin ennen lasten saamista toivoin. Mies ei juuri lue lapsille, joten kaikki lukeminen on minun vastuullani. Iltaisin tahtoo olla tosi vähän aikaa iltatoimien jälkeen ja muutenkin vain tuntuu, että kaikki ovat omissa menoissaan. Jotenkin olen liiaksi jumittunut siihen, että kaikkien kolmen pitäisi olla samalla hetkellä kuuntelemassa, ettei tarvitse lukea samaa kirjaa kolmea kertaa. 

Olen yrittänyt kuitenkin jonkun verran lukea lapsille ja tutustuttaa heitä eri genreihin. Meillä on luettu loruja, kuvakirjoja, satuja, lasten Kalevalaa, muutamia eri mytologioita, tietokirjoja, lasten fantasiaa (esim. Hobitti ja Roald Dahlin tuotantoa) ja sitten niitä Disney-kirjoja. Tatu ja Patu -kirjat on luettu kaikki ainakin kolmeen kertaan (huoh). Nykyisin kaksi jo osaa lukea itse, mutta luen heille silti muutaman kerran viikossa.

Olen yrittänyt kovasti kannustaa lukemaan, käydään kirjastossa silloin tällöin ja lainataan aina paljon kirjoja. Yleensä luen aina iltapalalla kaikkien kirjojen takakansia oikein houkuttelevasti, jolloin joku saattaa innostua lukemaan kirjan. 

Vierailija kirjoitti:

kehittää mielikuvitusta, on rauhoittavaa. Lapset tykkää siitä tosi paljon.

Miten niin enää? 70-luvun lapsena ei minulle, eikä sisaruksillenikaan luettu.

Toki minä raukka opinkin lukemaan vasta neljävuotiaana. :(

Vierailija kirjoitti:

kehittää mielikuvitusta, on rauhoittavaa. Lapset tykkää siitä tosi paljon.

Joku tykkää, toinen ei. Ei se kenestäkään sen huononpaa tee, jos ei kirjoista tykkää. Joku voi tykätä luonnosta, kalastuksesta ja liikunnasta.

Minä katselin pienenä telkkaria. Silloin mesottiin siitä, että pitää mennä ulos leikkimään tai lukea kirjoja.

Kirjoja lukeva ystäväni sai rauhassa erakoitua. Tappoi itsensä ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Toinen pojistani istui sylissä ja kuunteli niin kauan kuin jaksoin lukea. :)

Toinen taas käänteli sivuja ennen kuin ehdin lukea. Rauhalliset ja mielikuvitukselliset hetket saimme lähimetsässä. Poikani oli kiinnostunut koppakuoriaisista, jäkälistä ja linnuista, kun itse niitä keräili, katseli ja tunnusteli.

Hiljaa hiipien lähestyi perhosta. Näytti minulle että hys nyt hiljaa. Katseli sitä, ja kuvaili minulle asiantuntevasti siipien värin. Piirsi myös paljon perhosia, sieniä ja kasveja. :)