Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sisälläni on niin valtava tyhjyys ettei elämä kiinnosta ja olen niin estynyt etten uskalla luoda suhteita.
28.05.2017 |
Otsikko oli aika huono mutta en keksinyt parempaa.
Ongelmani kuin on todella laaja ja se vie minulta kaiken.
Minä en uskalla toteuttaa itseäni. Olen ihmisten kanssa kuin pieni panikoiva hiiri. En kaikkien mutta sellaisten joiden itseluottamus on vahva.
Töissä minun on hankala päästä etenemään koska sosiaaliset taitoni ovat niin kehnot.
No niin kun sanoin, ei kaikkien kanssa. Osaan olla myös toinen persoona. Mukavan itsevarma, määrätietoinen, äänikin jopa on seksikkäämpi ja varmempi, minä en pelkää ja minulla visioita ja paljon.
Ja tällöin minuun rakastutaan ja olen pidetty. Mutta kun minusta pitää liikaa olen ilkeä. En ymmärrä käytöstäni..
Työnnän ihmiset pois ja ahdistun äärimmäisen paljon jos joku kehuu minua kauniiksi ja sanoo rakastavasta.
Minä tiedostan että vika on minussa ja yritän kuitenkin jatkaa mutta minussa on ristiriitaisuutta. Jos toinen ei osoita rakkauttaan sitten tarpeeksi ja anna huomioo niin pidän häntä heti epäluotettavana ja valehtelijana.
Minä haluan että minua rakastetaan mutta lopulta en koskaan ysko siihen.
Loppuen lopuksi olen henkisesti hyvin yksinäinen. Ja täynnä riippuvuuksia.
Alkoholismia, peliriippuvuus, syöminen jne..
Olen myös hyvin radikaali ihminen. Saatan innostua pienestä kipinästä ja yhtäkkiä omistaa koko elämäni sille asialle. Jolloin se menee yli ja turhaudun ja luovutan kokonaan.
Olen radikaali aivan kaikessa. Kaikki tai ei mitään.
En pidä käytöksestäni. Minussa kuitenkin on jokin tasapaino ja rauha mutta tuntuu että jokin satutettu persoonani on koko ajan vallassa enkä pysty hallitsemaan häntä. Haluaisin mutta en pysty. Ja päälle tulee vielä häpeä ja itsesyytökset.
En kestä tätä pyöritystä. Tunnen niin suurta tuskaa ja ulkopuolisuuden tunnetta sekä jopa kateutta ja syvää inhoa että en tiedä miten siitä pääsisin. Tuntemalla kai vain.
Olen käynyt kyllä ryhmissä ja terapiakin pitäisi aloittaa.
Jatkan vielä vähän..
Kommentit (30)
Epävakaalta persoonallisuushäiriön piirteiltä kuulostavat. Ja tämän sanon ystävällisessä mielessä, en leimatakseni sinua negatiivisesti ja niiden stereotypioiden mukaan joista kyseinen häiriö on tullut tunnetuksi. Yksi läheisimmistä ystävistäni on diagnosoitu epävakaaksi ja hänellä on, sen lisäksi että on syvällisin, herkin, ajattelevaisin ja älykkäin ihminen jonka tunnen, samanlaista dynamiikkaa itsensä ja muun maailman suhteen. On tyhjyyden tunnetta, impulsiivisuutta, ajoittaista nerokkuutta ja leimahtamista ja sitten sisäistä romahtamista pienistä sosiaalisista vastoinkäymisistä sun muuta.
Tutki asiaa ja uskaltaudu hakemaan apua. Kaikkea hyvää sinulle :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävakaalta persoonallisuushäiriön piirteiltä kuulostavat. Ja tämän sanon ystävällisessä mielessä, en leimatakseni sinua negatiivisesti ja niiden stereotypioiden mukaan joista kyseinen häiriö on tullut tunnetuksi. Yksi läheisimmistä ystävistäni on diagnosoitu epävakaaksi ja hänellä on, sen lisäksi että on syvällisin, herkin, ajattelevaisin ja älykkäin ihminen jonka tunnen, samanlaista dynamiikkaa itsensä ja muun maailman suhteen. On tyhjyyden tunnetta, impulsiivisuutta, ajoittaista nerokkuutta ja leimahtamista ja sitten sisäistä romahtamista pienistä sosiaalisista vastoinkäymisistä sun muuta.
Tutki asiaa ja uskaltaudu hakemaan apua. Kaikkea hyvää sinulle :).
Voihan näitä spekuloida, mutta en kyllä laittaisi paljon painoarvoa anonyymille av-psykiatrialle.
Osaat tosi hyvin kirjoittaa! Ehkä tunteiden auki kirjoittamisesta on jotain apua sinulle..? Itseäni ainakin on auttanut vaikeina aikoina. Terapia varmaan pitkällä tähtäimellä auttaa. Todella hyvinhän sinä jo tiedostat eri puolia itsestäsi ja syy-seuraus suhteita. Ei kukaan väkisin voi muuttaa itseään, ei ainakaan kaikkea kerralla. Ehkä kannattaa yrittää muuttua pienin askelin, asia kerrallaan. Keskittyä ensin vain yhteen asiaan joka kaikkein eniten häiritsee, mikä se sitten onkin. Sitä sitten yrittää työstää tietoisesti haluamaansa suuntaan. En tiedä.. mutta tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät ilon elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et usko olevasi rakkauden arvoinen joten halveksit ihmistä, joka pitää sinua arvossa, vaikka sisimmässäsi toivot sitä. Tässä on tuskallinen ristiriita, jonka ratkaisemisessa terapeutista voisi olla apua. Ehkä ongelma kumpuaa sieltä lapsuudesta. Minulla on ollut tuon kaltaisia ystäviä - ovat innoissaan uudesta suhteesta, mutta sitten kun osoitan kiintymystä, vetäytyvät pois ja kohtelevat huonosti. Tuollaista ei kukaan itseään kunnioittava katsele, joten rinnalle pystyy jäämään vain joku huonoitsetuntoinen, jota taas ei kukaan pysty arvostamaan, kun antaa kohdella itseään niin huonosti. Aikamoinen yksinäisyyden kehä.
Onnea tiellesi! Puoli voittoa, kun osaa tiedostaa ongelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstisi kuvaa melkein täydellisesti minua. Sillä erotuksella, että mulla ei ole lapsuudessa tms. ollut vaikeita tai traumaattisia kokemuksia - viimeisen parin vuoden aikana niitä on ollut todella paljon mutta olen jo ennen niitä ollut juuri sellainen kuin sinäkin kirjoittamasi perusteella.
En tiedä mistä on kyse tai mikä siihen auttaa. Todennäköisesti terapia, toivottavasti sinulla on mahdollisuus päästä ammattiauttajalle.
Epävakaa persoonallisuushäiriö, tosiaan. Hodettavissa oleva asia, kannattaa hankkia hoito jo nuorena niin ei mene koko elämä pilalle. Tai tule thetyä peruuttamatonta tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa tosiaan epävakaalta, itselläni on tämä diagnoosi. Ihmissuhteet on todella hankalia, mutta terapiasta ja lääkityksestä ollut jonkin verran apua.
Kuulostaa tutulta! Mä oon jo pitkään pohtinut, että oonko epävakaa. Mulla on myös vaikea olla oma itseni enkä aina edes tiedä millainen minä oikeasti olen. Peilaan toisten käytöstä paljon. En salli itselleni hyvää, mielestäni vaan muut ansaitsevat hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin tämän tekstin sattumalta kun yritin hakea vertaistukea netistä todella ahdistuneeseen oloon, joka minut on jälleen vallannut. Löysin tämän, minun vanhan keskustelun ja samassa liejussa kierin..
Vaikkakin väliin mahtuu hyviä kausia, uusia harrastuksia, onnellisuutta ja myöskin ikäviä asioita. Olen tehnyt kahta työtä, ponnistellut unelmien eteen ja liikkunut.
Nyt vain Huomaan ja tunnen olevani aivan samassa lähtöpisteessä kun vuosi sitten..
Olen pettänyt itseni, en voi luottaa keneenkään saatika minuun.
Voimia ei ole ja ahdistaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriö, tosiaan. Hodettavissa oleva asia, kannattaa hankkia hoito jo nuorena niin ei mene koko elämä pilalle. Tai tule thetyä peruuttamatonta tekoa.
Olen kuitenkin jo 89-vuotias.
Alue: Aihe vapaa
Sillä lapsuuteni ja varhaisaikuisuuteni oli hurjan epätasapainoinen ja rankka.
Vanhempien alkoholiongelmat ja hylkäämiskokemukset, väkivalta sekä henkinen, minun omat alkoholiongelmat, syömishäiriö, huonot suhteet ja jälleen väkivalta ja kaikenlaista mitä väliin voi mahtuakkaan.
Kaikki sivistys ja omanarvon tunne jäi jo lapsuudessa minulta pois.
Minä kuitenkin kahlasin itseni huonosta seurasta ja elämästä pois ja nyt olen menestyneessä firmassa töissä.
Työnarkomaanikin vielä :D
Mutta tyhjyys ja menneisyys ei minusta lähde ja se esillä oleva hauras persoona joka on ahdistunut, pelkäävä ja sekoilee päihteiden kanssa. Rakastan minua kun käyttäydyn hyvin ja minulla on päämääriä mutta kun en voi hallita impulsiivisuuttani.
Tai voin ainakin hetkeksi. Olen yrittänyt mutta aina sorrun josta vyöryy kauheat itsesyytökset.
Olen usein vihainen siitä että minä synnyin tänne.
Toisaalta jos tästä kaikesta nousen niin olen enenmän kuin voittaja mutta se tuntuu usein aivan käsittämättömän vaikealta.