Onkohan tämä normaalia..??

Hei vaan!



Kyllä tänne palstalle mahtuu kuumeilemaan. Vauvakuumehan ei sinäänsä tarkoita sitä että sitä vauvaa pitäisi heti yrittää tai edes toivoa saman vuoden sisään. Mielestäni on hyvä että olet keskustellut asiasta avomiehesi kanssa ja että olette päättäneet hoitaa koulunne ensin loppuun! Se kun tuskin onnistuu pienen ihmisen kanssa joka vaatii huomiota ja hoitoa 24h. Monilla tytöillä/naisilla saattaa olla vauvakuume hyvinkin varhaisessa vaiheessa ja kestää pitkäänkin. On hyvä että miettii asiat valmiiksi ennen kuin sitoutuu toiseen ihmiseen (vauvaan) loppuiäksi ja miettii onko itsellään jo niin paljon annettavaa lapselle että on siihen valmis.



Minusta ei ole oikeaa ikää äidiksi tulemiselle. Henkinen kypsyys on se mikä on tärkeämpää lapselle ja se että vauvan syntyessä hänelle on olemassa koti ja paikka missä turvallisesti elää, on paljon tärkeämpi seikka kuin ikä. Äidin täysi-ikäisyys helpottaa monessa asiassa, joten sinuna odottaisin muutaman vuoden vielä ja ehdit siinä välissä suorittaa niitä koulujakin hiukan...



Mutta kuumeilla saa aina ja asioita pohdiskella!



Aurinkoista kevättä!

Ilmis

Kiitos:)

teretulemas :). Ihan fiksuja ajatuksia sinulla on. Yhdyn monessa asiassa Ilmikseen, eli koulut ehdottomasti kannattaa käydä pois kuten olitte suunnitelleetkin. Ja ehkä kuulostaa kliseiselle, mutta nuoruudesta kannattaa myös nauttia ennenkuin sitoutuu lopullisesti mieheen saatika lapseen. Toki lapsi tuo mukanaan monta mieletöntä asiaa, joita et mistään muualta voi saada. Kuitenkin se ns. menovaihekin on hyvä käydä läpi. Toisilla se tarkoittaa sinkkuelämää ja treffailua, toisilla matkustelua, ehkä seurustelua ja yhdessä elämän ihmettelemistä. Siihen kuuluu myös niinsanottu huoleton opiskelijaelämä, vaikka huoletonta kai tämä elämä ei ole missään iässä ;). Muutaman vuoden kuluttua olet kuitenkin monta asiaa kokeneempi, ja voit antaa lapsellesi vielä enemmän. Kannattaa myös antaa sille omalle parisuhteelle vähän aikaa kypsyä ja vakiintua, sillä kokemuksesta voin sanoa että 16-vuotiaana sitä haluaa erilaisia asioita kuin 26-vuotiaana :). Itse olen tuon 26 enkä todellakaan koe nytkään olevani mikään viisauden perikuva. Mulla vauvakuumetta on ollut parikymppisestä vaihdellen, ja olen aina antanut sen mennä " ohi" ja kypsyä. Nyt se on sillä mallilla, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Itse 16-vuotiaana seurustelin ihanan pojan kanssa, jonka kanssa kyllä puhuttiin naimisiinmenosta vauvoineen. Ei sitä kuitenkaan tiennyt silloin, millaiseksi ihmiseksi itse kasvaa. Nyt toisen vielä ihanemman miehen vaimona voi uskaltautua täysillä vauvailuun.



Kuumeile rauhassa, ja muista tuo Ilmiksen sanoma että ei se tarkoita sitä, että vauvaa pitää ruveta tekemään. Nauti naiseudestasi, sillä meillä on se etuoikeus, että voimme tulla (yleensä) raskaaksi ja synnyttää, olla äitejä. Kyllä sä ehdit. Tsemppiä ja kivaa kevättä :)



Terv Niinu

mutta kyllä ajattelin olla saman miehen kanssa..koska kihloihin on syksyllä tarkoitus mennä..ja mulla on kokemusta joistakin asioista enemmän kuin muilla..ei mitenkään hyviä kokemuksia kylläkään..olen absolutisti joten mulle ei taida tulla ainakaan mitään ns.baari villitystä.. en kerro henk.koht asioista täällä etten vaan paljastu mut jos jotakuta kiinnostaa kuulla mun synkästä nuoruudesta tai jostain muusta niin voi kysyä multa sähköpostiosoitetta yms..Ja lisää mielipiteitä ja kommentteja kiitos..Kiitos teille jotka ootte ilmaissu mielipiteenne tai laittanu kommenttia:)

Minä oon ollu 16v kun tapasin toisen poikaystäväni. Alusta asti oltiin niin rakastuneita että.. Hän minua 6v vanhempi ja tuntui heti siltä oikealta. No, nyt kymmenen vuotta myöhemmin, olemme edelleen yhdessä, kihloissa 8v ja naimisissa 3,5v. Lapsesta on haaveiltu yli 6 vuotta.

On siis mahdollista, että nuoruuden suhteetkin kestävät. Mutta voin sanoa, että helppoa ei todellakaan ole ollut! Alkuhuuma haihtuu aikanaan ja kun ihminen aikuistuu, hän myös muuttuu. Vaatii työtä ja rakkautta, että kykenee kasvamaan yhdessä, samaan suuntaan. Ystäväpareista kaksi olivat aivan samassa tilanteessa, ainoa vain että heillä molemmilla jo lapsia. He kasvoivat eri suuntiin ja ovat nyttemmin jo eronneet.

Välillä on tullut hetkiä, että miettii itsekin onko tuo se oikea ollenkaan.. Ja vastaan tulee väkisinkin matkalla myös muita ihmisiä, jotka sekoittavat ajatuksia. Niistä on kuitenkin selvittävä. Itse olen jonkun kerran joutunut pysähtymään ja miettimään. Kuitenkin aina todennut, että kyllä, ilman tuota miestä en tahdo elää ja olla, kenenkään muun kainalosta en tahdo herätä.

Se ei siis riitä, että nyt päätän että olemme yhdessä. Sen eteen on tehtävä töitä ja välillä vaikeiltakin tuntuvia päätöksiä.



Tsemppiä jatkossa! Ja voimia kestää välillä pahaksikin äityvän vauvakuumeen kanssa! :) Koulut kannattaa tosiaan käydä loppuun, ihan omankin jaksamisen takia..





glemei

Kiitos glemei :)

Mulla oli kova vauvakuume oikeastaan 15 vuotiaasta, Suhdetta ei tosin ollut, mutta kova vauvakuume. Sopiva mies sitten vihdoin viimein osui kohdalle. yhdessä päätimme että on lapsen aika ja yhdessä laskimme millä elämme- miehellä hyvä työ, minulle opiskelut hieman kesken. Esikoista aloin odottaa 24 v:nä.nyt on 3 lapsi tulossa



Minäkin sanoisin, että kannattaa suunnitella hyvin ja ehdottomasti käydä ne koulut loppuun. Ainakin niin että ette joudu minkään sossun varassa elämään. vähentää sitä stressiä huomattavasti jos ei ihan hirveesti tartte rahasta huolehtia.



Ja muista bilettää nuorena kiinitö täyteen, kun sitten vauvan kanssa ei kuitenkaan enää voi.

Kiitos sinullekkin momentti:) minua ei mikään biletys enää kiinnosta..ne ajat meni jo

olet 15-vuotias, niin ei kai ne ajat ole voineet mennä jo kun et ole vielä edes baari-ikäinen? Ei sinänsä, ei se baari autuaaksi tee. Mutta älä nyt kuitenkaan pakota itseäsi liian varhain aikuiseksi, kun olet vielä teini. Hyvä vaan jos ei viina maistu. Mutta kyllä me muutakin sillä menovaiheella tarkoitetaan: vapautta, uusia tuttavuuksia, vähiä velvoitteita, reissaamista, ystävien kanssa tekemistä... jnejne. Ammatti kannattaa hankkia ennen lapsen tekemistä, ainakin opiskelupaikka hollille. Peruskoulupohjalta ei paljon työmarkkinat aukea nykyisin. Jos se oikea on löytynyt, niin varmasti hänkin arvostaa sitä että tuot omalta osaltasi jatkossa leipää pöytään. Ja jos ei ole se oikea löytynyt, niin onpahan sulla ainakin työtä millä kustannat itse elämäsi.

No kyllä baarit on kierretty..ja kyllä mä ajattelin opiskella peruskoulun jälkeen että oisit joku koulutus..

että ensimmäistään synnyttävien keski-ikä vaan kipuaa koko ajan korkeammalle. Kovin monet kun menevät lukioon/ammattikouluun peruskoulun jälkeen, sitten hakeutuvat 19-20vuotiaina yliopistoon/ammattikorkeakouluun/muiden opiskelujen pariin jossa menee sitten helposti se 3-7vuotta. Koulusta päästessä on sitten n.24-27 ja sitten pitäisi vielä saada vähän jalkaa väliin työelämään ettei heti vaan jäisi äippälomalle. Sitten siinä lähempänä kolmeakymppiä niitä lapsia aletaan ylipäätään yrittämäänkään ja usean naisen hedelmällisyys on jo tipahtanut eikä se raskautuminen tapahdukkaan niin helposti kun voisi luulla.



En tietenkään takoita että pitäisi yläasteikäisten alkaa niitä lapsia hommaamaan vaikka kuinka mieli tekisikin :> mutta kehottaisin miettimään, että jaksaako esim. yliopisto-opintoja jatkaa vaikka olisikin pitänyt välivuoden tai pari vauvan kanssa. Jos miehellä on vankka työpaikka ja perustoimeentulo näin turvattu niin eivät ne välivuodet opiskelussakaan mitään täysi taloudellinen katastrofi olisi. Uskon, että joillekin se hyvä ikä hankkia lapsia voi olla myöskin 18-25v. välillä, vaikka suurin osa ihmisistä ei niin teekkään. Riippuu kovasti elämäntilanteesta ja siitä mitä on valmis tekemään onnistuakseen.

olet oikeassa. Mutta sanoinkin, että opiskelupaikka hollille. En tarkoittanut, että pitää valmistuakin. Omalta kurssiltani moni teki lapsen opiskeluaikana, jota pidän aivan hyvänä vaihtoehtona. Jos peruskoulun jälkeen käy lukion, on n 18-19-vuotias kun valmistuu ylioppilaaksi. Jos käy amiksen, suunnilleen samaa luokkaa. Ihan parhaassa hedelmällisessä iässä. Onhan nuokin opiskelua, ei kaikki käy yliopistoa. Enkä itsekään nyt 26-vuotiaana koe olevani mikään vanhus vaikka yliopistotutkinnon olenkin suorittanut pari vuotta sitten. Jos olisin tehnyt lapsen 15-vuotiaana, en tiedä mitä siitä olisi tullut. Minusta ei kannata kuitenkaan hätiköidä näissä asioissa. Elää sen oman lapsuuden ensin. Vaikka olisi kuinka kokemusta ja kypsä ikäisekseen, on 15-vuotias silti sen 15 eikä yhtään vanhempi. Eikä se elämältä turpaan saaminen välttämättä ole kauhean hieno ja hyvä asia. Kyllä ns. taviksesta voi tulla vähintään yhtä hyvä äiti ellei tasapainosempikin. Yhtään ottamatta kantaa aloittajan sieluun häntä tuntematta; ihan yleisesti asiaa pohdiskelen.

mitenkään tuota edellistä viestiäni, siis varsin fiksu ideahan oli saada ainakin opiskelupaikka hollille ennen vauvan syntymää. Tarkoitin aivan yleisesti, että kun niin moni tuntuu ajattelevan " ensin korkeakoulut ja ura, sitten vasta lapset" vaikka oikeasti lasta toivoisivat jo aikaisemminkin. Hyvässä rauossa on siinäkin jos lukion/ammattikoulun kerkeää käymään, on sitten valmiudet jatkaa eteenpäin opiskelua/siirtyä työelämään myöhemmin.

Kun on valmistunut ja työelämässä, olisi hyvä että ne lapset olisi jo tehtyinä. Miettikää, sehän on suuri etu työpaikkaa hakiessa! Niinhän se on, että työhönotossa suositaan raa' asti sinkkuja tai jo lapsensa tehneitä. Olen ollut nykyisessä työpaikassani töissä n. 5 kk enkä voisi kuvitella että esimieheni luulisi että olen jo lapseni tehnyt (minulla on ennestään yksi lapsi). Ottivat silti minut töihin koska olin ainut pätevä hakija. Kaverilleni kävi toisin. Hänen ohi meni samanikäinen miespuolinen hakija, joka ei ollut vielä edes valmistunut. Pettymys voi olla tosi suuri, kun tuntee olevansa nollan arvoinen kun kukaan ei ota töihin sen takia että " nuori nainen on aina riski" . Itse olin valmistumiseni jälkeen työttömänä 8 kk ennen kuin sain työpaikan. Vieläpä alalla, josta yleensä on työllistytty ihan heti.



Olen kyllä myös sitä mieltä että olisi hyvä olla itse täysi-ikäinen kun saa oman vauvan. Joku sellainen 19-24 v on paras ikä (ensimmäisen) lapsen saamiseen. Mun kohdalla yläraja on 30 v, siinä iässä haluaisin jo olla saanut kaikki lapseni - no, olen 27 v eli onhan tässä kolmisen vuotta vielä aikaa pyöräyttää pari muksua ;)