Olenko paha ihminen jos minusta olisi todella epämiellyttävää jos kumppani kävisi terapiassa ja puisi siellä suhdettamme?

Jos kumppani ei voi puida suhdetta kanssasi, koska olet väkivaltainen, niin miksi haluat kieltää avun hakemisen muualta?

Et ehkä paha, mutta epävarma. Tietenkin suhteesta pitää voida keskustella jonkun kanssa, ja terapeutti on paras valinta, koska  hän on ammattitaitoinen ja hänellä on vaitiolovelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani ei voi puida suhdetta kanssasi, koska olet väkivaltainen, niin miksi haluat kieltää avun hakemisen muualta?

Miksi ihmeessä tällaista suhdetta pitäisi edes jatkaa ja puida terapiassa? -ap

Et paha, mutta mahdollisesti tyhmä.

Terapiassa usein yritetäön ajatella tilanteita myös sen toisen ihmisen kantilta. Ilman terapiaa harvempi koskaan siihen vaivautuu.

Itse olisin niin iloinen jos exäni olisi avautunut yhtään kenellekään, vaikka edes jollekulle ystävälleen, mutta eihän se tuppisuu kyennyt, ja suhdekin loppui sitten.

Olen tullut siihen tulokseen, että yleensä ne jotka "pelkäävät"/suuttuvat että puoliso keskustelee parisuhteesta muiden ihmisten kanssa, kohtelevat puolisoitaan huonosti ja tietävät sen itsekin. Poikkeuksena ne jotka tietävät että puoliso vääristelee/valehtelee asioita muille. Tällöin on toki ymmärrettävää tuntea olonsa ikäväksi, kun tietää että itsestä puhutaan suoranaista paskaa.

Eli jos tuntuu ikävältä että käytöksestäsi suhteessa puhutaan muille, mieti mistä tämä johtuu. Pelkäätkö että muut saavat sinusta huono kuvan siksi, että se pitää paikkaansa vai siksi että ei pidä? Molemmissa tilanteissa kannattaa myös pohtia suhteen jatkumisen kannattavuutta. Voitko muuttaa itseäsi sellaiseksi että voit olla ylpeä siitä mitä puolisosi sinusta puhuu? Vai kannattaisiko erota valehtelevasta puolisosta, joka mustamaalaa sinua turhaan?

Yleensä ne joiden parisuhde on oikeasti kunnossa, ei tarvitse hirveästi puida suhdettaan muiden kanssa. Tai jos suhteesta keskustellaan, tiedetään että toisesta puhutaan kauniisti ja arvostavasti.

Jos toinen käy terapiassa puimassa suhdetta, siihen on olemassa pätevä syy.Ei  kalliissa terapiassa turhan takia käydä.

Ilmeisesti hän on pyrkinyt keskustelemaan kanssasi mutta sinä olet sitä mieltä ettei ongelmaa ole. Kannattaisko tarkistaa oma kantansa ja katsoa peiliin sekä ottaa opikseen ettet karkota seuraavaakin kumppaniasi.Mieti  miksi kohtelet kumppaniasi niin että hän tuntee tarvetta avautua aiheesta muualla ja paranna tapasi.

Aika jännä tuo sinun ajatus, että toinen puisi parisuhdettanne terapiassa. Oikeasti ihmiset puhuvat terapiassa itsestään, omista reaktioistaan ja tunteistaan, muistoistaan, kokemuksistaan ym. Parisuhdekin näyttäytyy tässä kontekstissa. Pariterapia on eri asia, mutta siellähän sinä olisit mukana.

Mitä sinä täällä puit tuota paskaa, mene naapuriin siitä juoruamaan!

Optimitilanne toki olisi, jos kumppanisi saisi sinut mukaan terapiaan.

Hmmm no, mä ite tynkisin mukaan kyllä jossain vaiheessa. Tai siis jos terapian tarkoitus on oikeasti puida parisuhdetta, eri asia sitten jos puolisko käy muuten terapiassa ja puhuu aina joskus suhteesta.