Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias pitäisi vieroittaa yötutista - vinkkejä kaivataan..
27.03.2006 |
Tätä en kehtaa edes tuonne Leikki-ikäisten palstalle kirjoittaa, koska saan taatusti lokaa niskaani. Mutta ongelma on seuraava: 5-vuotias neitimme lutkuttaa edelleen tuttia öisin. Päivisin ei onneksi tarvitse, mutta yöllä pitää olla. Hirveä huuto, jos ei tuttia olekaan yöpöydällä. Onko kellään ollut näin kauan? Ja miten siitä pääsisi eroon? Muut lapsemme ovat lopettaneet alle 2 vuoden iässä tutin imemisen. 5-vuotiaamme on muutenkin todella huomionkipeä ja herkkä tyttö...
Kommentit (29)
Ensinnäkin tulee hammasongelmia, mutta se on tottapuhuen murheista pienin.
Leikki- ikäistä ei tule kohdella vauvana (senhän ap on jo tehnyt kun sallii tutin imemisen). Lasta tulee kohdella hänen ikäänsä vastaavalla vaativuudella eli 5 vuotiaasta ei tehdä vauvaa eikä 5 vuotiaan oleteta/ vaadita selviävän siitä mistä 10v toveri. Ap, te olette nyt pahasti lapsenne kehityksen jarruna, voisi sanoa, että te ette suinkaan auta häntä kehittymään vaan ruokitte taantumista. Tukahdutatte lapsen kehityksen. Luulen, että tämä tuttiesimerkki ei ole ainoa missä toimitte niin. On myös ilmiselvää, ettei lapsi voi tuntea oloaan turvalliseksi, jos häntä kohdellaan eri ikäisenä ja eri vaativuustasolla, mitä hänen ikänsä ja taidot vastaavat joko vähätellen tai suorituspaineisesti.
Ehkä ap ei alitajuntaisesti ole halunnut luopua pienestä, ehkä todennäköisesti viimeisestä vauvastaan ja kasvaminen on ollut asia, jota on vaikea hyväksyä (lapset kasvavat, itse vanhennutaan jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloitat tällaisen tutista vieroituksen, niin vie kerralla loppuun. Eikä paluuta sitten entiseen. Oma lapsonen sen verran pienempi, ettei tarvinnut lahjoa tms., mutta parina iltana huutoa kuuntelin sydän kaarella ja sylittelin ja silittelin. Nyt viikkoa myöhemmin nukahtaa jo nätisti 5-10 minuutissa (toisinaan pientä valitusta tihrustaen), kun silittelen selkää. On ihanaa katsella, kun pieni tussahtaa yöunilleen.
Kovasti tsemppiä koko perheelle!!!
Kyllähän sitä voi vispata noita asioita niin, että pieni syyllistyy niin paljon, että toimii aikuisen odotusten mukaisesti. Itse mieluummin kannan vastuun ikävästä tilanteesta ja annan lapsen olla lapsi.
Vierailija:
Minäkin olen kyllä sitä mieltä, että ei lapsen kanssa tehdä mitään loputtomia diilejä. Ei se tarkoita mitään järkyttävää kuria, vaan sitä, että aikuisella on sellainen auktoriteetti, johon lapsi voi luottaa silloin kun eteen tulee sellainen asia, mitä lapsi ei ymmärrä.Minusta ihan kaikkea ei tarvitse juurtajaksain selittää. Yksi hyvä esimerkki on tietokonepelit tai elokuvien ikärajat. On todella älytöntä käydä niistä vääntämään kättä joka kerta erikseen. Ikäraja vaan on, koska asiaa paremmin tuntevat on ne määränneet ja pelejä peltaan vaan se aika kun vanhempi antaa luvan.
Ehdottomasti minä (mieheni) on auktoriteetti, minä päätän asioista, joskus on valinnan mahdollisuus (tyyliin sininen vai vihreä pusero, juustoa vai makkaraa leivän päälle).
Hauska että tuot ikärajat esille, niistä olen minäkin ehdoton. En myöskään salli lasteni katsovan muita kuin lastenohjelmia tv:stä (ja niistäkin vain harmittomia).
Tiukat säännöt ja kovatkin vaatimukset käytösasioissa eivät kuitenkaan estä minua selittämästä lapselleni miksi mitäkin tehdään niin ja näin ja mainitsemasta asiasta etukäteen jos epäilen asian olevan epämieluinen (kuin tuo tutin pois ottaminen). Tutti oli meillä _todella_ tärkeä ja siitä luopuminen palkittiin isolla lahjalla.
t.29
Jospa minä kuitenkin tunnen lapseni paremmin ja tiedän mitä voin häneltä odottaa?
Mutta älä huoli, kyllä minä päätän asiat hänen puolestaan.
t.29/32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Joka helvetin asiastako pitää lapsen kanssa tehdä jonkinnäköinen diili ja vaihtokauppa!!?? MISSÄ TEIDÄN AUKTORITEETTI JA VANHEMMAN VASTUU ON???
Ensin selität lapselle, että nyt on näin ja näin (hyvissä ajoin jo päivällä), perustelet asian ja otat tutin pois. SIllä selvä ja se siitä!Myös lapsen elämän täytyy olla ennalta arvioitavissa, mietihän sinä auktoriteettirähjääjä vähän miltä lapsesta tuntuisi kun yhtäkkiä jokin hänelle tärkeä asia otetaan yksinkertaisesti pois.
Olen samaa mieltä kuin yllä joku jo kirjoittikin, tuon ikäinen ymmärtää varmasti jo perustelujakin, puhuisin asiasta joka päivä määrätietoisesti ja esittäisin sen lapselle tulevaisuudessa tapahtuvana tosiasiana. Eivät lapset ole niin tyhmiä kuin jotkut aikuiset luulevat...
Itse lupaisin myös vaihtokaupat, eli saisi toivoa jotain lelua (jotain pysyvää, ei mitään retkijuttua tms.) kun luopuu tutistaan.
(onnistui meidän 3,5-vuotiaamme kanssa, sai hienon kaivurin pihaan)[/i
Tuo kuvaus " auktoriteettiräyhääjä" kertoi jo kaiken. Minä ymmärrän sillä vähän muuta.
Eli olet auktoriteettiräyhääjä:=)
Ja kiitos kysymästä, uskon hallitsevani käyttämäni vierasperäiset sanat täysin kiitettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerta heitolla tutti roskikseen niin että lapsi näkee sen kun heität meidän lapset ei ole syönyt kumpikaan huvituttia tyttö ja poika niillä ikä eroa 1vuosi ja 6kk meillä on kiltit lapset ne ei kiukuttele turhista eikä ole kerjäämässä kaupassa esim.äiti minä haluan tuon ja tuon
Minäkin olen kyllä sitä mieltä, että ei lapsen kanssa tehdä mitään loputtomia diilejä. Ei se tarkoita mitään järkyttävää kuria, vaan sitä, että aikuisella on sellainen auktoriteetti, johon lapsi voi luottaa silloin kun eteen tulee sellainen asia, mitä lapsi ei ymmärrä.
Minusta ihan kaikkea ei tarvitse juurtajaksain selittää. Yksi hyvä esimerkki on tietokonepelit tai elokuvien ikärajat. On todella älytöntä käydä niistä vääntämään kättä joka kerta erikseen. Ikäraja vaan on, koska asiaa paremmin tuntevat on ne määränneet ja pelejä peltaan vaan se aika kun vanhempi antaa luvan.