Kaverisuhteet, yhteydenpito ja loukkaantuminen

Mulla on kaveri, jonka olen tuntenut aika pitkään mutta ei kuitenkaan olla kovinkaan läheisiä. Tällä hetkellä siis vain viestitellään, koska hän asuu muualla. Välillä voi olla, että ollaan juteltu päivittäin mutta välillä harvemmin. Läheisyys ei mielestäni muutenkaan tule siitä kuinka usein on yhteydessä, vaan siitä millaisia asioita jakaa. Itse olen jonkin verran puhunut henkilökohtaisista asioista hänelle mutta hän ei juurikaan. Puheenaiheet pyörivät lähinnä sen ympärillä, että itse "keksin" puheenaiheen ja sitten tästä syntyy keskutelu. Hän voi siis tulla Facebookissa aloittamaan keskustelua mutta sitten kun kyselen hänen kuulumisiaan ym. niin hänelle ei oikein kuulu mitään ja lopulta joudun itse kannattelemaan keskustelua. Ei kai siinäkään mitään mutta mulla on viime aikoina ollut aika rankkaa, josta olen kertonut hänelle. Lisäksi nyt keväällä elämä on ollut aika tasapaksua ja olen tietyllä tavalla ottanut paineita siitä ettei ole mitään ihmeempää kerrottavaa tälle kaverille. Varsinkin kun keskustelu on aika paljon omilla harteillani.

Joka tapauksessa niin olen huomannut, että tämä kaveri "loukkaantuu" siitä etten pidä tiivisti yhteyttä, enkä ole esim viikkoon tai pariin tullut ollenkaan juttelemaan hänelle. Jos vaikka muutaman viikon tauon jälkeen kyselen hänen kuulumisiaan niin hän voi nähdä viestin mutta vastata "vasta" vaikka tunnin päästä "hyvää, entä sulle"
(Siis jopa ilman kysymysmerkkiä =D) En tiedä ylitulkitsenko nyt ja en tarkoita, että vasta tunnin päästä vastaaminen olisi jotenkin pitkän ajan päästä mutta verrattuna siihen miten hän yleensä käyttäytyy. Tulee tunnne että hän haluaa esittää välinpitämätöntä, jotta esim. kysyisin mikä hänellä on ja hän voisi sanoa syyksi oman yhteydenpitoni. Hän voi sitten muutaman viestin jälkeen laittaa vähän syyllistävään sävyyn: " ai, et olekaan unohtanut minua" tai jotakin muuta siitä etten ole vähään pitänyt yhteyttä.
Tätä on siis tapahtunut useampaan kertaan. Ensinnäkin olen kertonut hänelle omasta elämäntilanteestani ja vaikka en olisikaan niin eikö ihan normaalia, että aikuisten välisessä yhteydenpidossa ei sentään joka päivä tarvitse olla yhteydessä, eikä joka viikkokaaan, vaan luotetaan siihen, että se toinen silti pysyy vaikka vähään aikaan ei kuulekaan mitään. Enkä mielestäni muutenkaan ole mitenkään tilivelvollinen hänelle ja tuntuisi tyhmältä, kun itselläni on omassa elämässä raskasta ja sitten joutuisin vielä pahoittelemaan etten nyt vaikka pariin viikkoon ole ollut häneen yhteydessä.

Onko kenelläkään muilla tällaisia kavereita ja miten olette toimineet?