Lue keskustelun säännöt.
Lapsi yli 35vuotiaana?
27.03.2006 |
Onko jo liikaa riskiä?
Itse olen 33v ja toinen lapsi olisi haaveissa. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että yli 35v en enää siihen hommaan lähde. Nyt alkaa käydä kohta aika vähiin... mutta lasta ei vaan kuulu.
Kommentit (38)
kun ne on mahdollista minimoidakin..ja riskit todellakin alkavat jo kasvaa alle 30v...
t. nro 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kun ne on mahdollista minimoidakin..ja riskit todellakin alkavat jo kasvaa alle 30v...t. nro 18
sillä kaikki riskithän eivät ole ikäsidonnaisia, joten parempi jättää sitten väliin kokonaan.
Et tahdo ehdoin tahdoin ongelmia elämääsi?
JA PALSTAILET AV:LLÄ?
Riskien kasvaminen on fakta. Synnyttäjien keski-ikä on noussut niin hurjasti, kuten varmaan tiedätte. Sitä paitsi, mitä vikaa on siinä että toimii järkevästi?
:) t. 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskaus ja synnytys on jo itsessään sellaiset riskit, että ihme että oot uskaltautunu hommaan ollenkaan. onko sulla tapana pelotella lapsias kaikilla " mitä voisikaan tapahtua" -jutuilla? =D
35v:t tuntuvat nii...iin nuorilta synnyttäjiksi ja itse olen vaan edelleen aika iäkäs synnyttäjä. :) Kummasti se ikäkäsitykset muuttuu, kun itse saavuttaa ko. iän. Muistan nuorempana, kun oli ihan hirrrrvvveeetä jos joku 18v seurusteli 24v:n kanssa. Nyt naurattaa koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
raskaus ja synnytys on jo itsessään sellaiset riskit, että ihme että oot uskaltautunu hommaan ollenkaan. onko sulla tapana pelotella lapsias kaikilla " mitä voisikaan tapahtua" -jutuilla? =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2. 33v.
3. 38v.
nyt olen 39v. ja vielä haaveilen neljännestä....mies tosin vastustaa joten.....
Onnea matkaan vaan ap !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuopus 39-vuotiaana. Olin jo ajatellut , että biologinen kello oli jo tikittänyt. Että olen maho ja sopivaa miestä ei löydy. Vaan nyt sitä 41-vuotiaana toivoo, että jos ehkä kenties vielä yksi, vaikkei se mitenkään olisikaan järkevää. Onhan paljon kiinni äidin terveydentilasta, ei iästä. Ja kuinka sitä jaksaa taas rakentaa fysiikkansa raskauden jäljiltä... ainakin siivoukseen tarvitaan voimia :-)
Jos nyt haluaa vielä iltatähteä, niin pitäisi pystyä miettiä lapsi täysikäiseksi asti, ettei tee lasta vain vauvakuumeeseensa. Meillä viimeinenkin menisi varmaan tähän samaan konkurssiin. Mutta jos tuleekin kaksoset tai jotain muuta ongelmaa. Niin sitten tulee.
Kunhan huvikseni vetkutin lastentekoa lähemmäs neljääkymppiä ;)
- No mitäs luulisit? Ei sitä kaikenmaailman epämääräisten poikaystävien kanssa voi alkaa lisääntymään, isämateriaalin löytäminen vei aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka oli (sama) hyvä mies ollut jo yli 10 vuotta...
Ja onneksi saimme ihanan vauvan, ei kaduta yhtään " hidastelu" tässä asiassa.
Esikoisen sain, kun olin 32v. Sitä ennen elämässä ei ollut vielä sitä oikeaa miestä jonka kanssa perustaa perhe ja sitäpaitsi en ollut muutenkaan valmis. Opiskelin ulkomailla, matkustelin ympäri maailmaa, nautin elämästäni sinkkuna.
Nyt rakastan lapsiperhe elämää enkä voisi kuvitellakaan olevani liian vanha saamaan lapsia! Kolmas raskaus, kaksi pientä lasta kotona ja olen elämäni kunnossa.
Oma jaksamiseni voisi olla kortilla...
tä sain kuulla pelkosektion mahdollisuudesta hirvittävän myöhään. Se on kyllä pistänyt hieman katkeraksi, sillä olisin halunnut olla nuori äiti. Mulla oli oikein sellainen kaipuu pienistä lapsista jo ihan nuorena. Näin tässä nyt kuitenkin kävi, että 32 vuotiaana tulee eka.
tulla vahan vahingossa. Tiedanpa tuosta isovanhempien sukupolvesta tapauksia, joissa aiti ollut lahemmas viisikymppinen kuopuksen saadessaan. Olivat jo kuvitelleet, ettei enaa ole raskaudenpelkoa ja ottaneet vahan rennommin ja voila. Ennen ei myoskaan ollut semmosta ajatusta, etta aidin tai isan pitaisi jaksaa leikkia tai harrastaa jalkikasvunsa kanssa. Kunhan hommas ruokaa poytaan ja sita rataa.
Nykyisin saadaan ensimmainen lapsi vanhempana ja toisaalta ihan tietoisesti ja " tekemalla" - jopa lapsettomuushoitojen kautta halutaan lapsia lahemmas 50- vuotiaana. Siina on tietysti se homma, etta lapsenlapsijutut eivat ole kauhean monivuotisia ellei jalkikasvu ala lisaantya 20- vuotiaana, mutta monelle se ei tietysti ole tarkeaakaan.
Tiedan, etta kuka tahansa meista voi kuolla milloin tahansa, mutta totuus on tietysti se, etta 80- vuotiailla on keskimaarin viimeset hetket kasilla pikemmin kuin vaikkapa 30- vuotiaalla. Ja totta on sekin, etta kaikki ei halua lapsia eli kaikki lapselliset eivat tule isovanhemmiksi.