"Mitäs valitsit väärän alan/opiskelit kirkkohistoriaa jne" Akateemiset työttömät.

Isoin ongelma on itse asiassa se, että yliopistotutkinnossa ei tarpeeksi korosteta sitä, että opiskelijan itse on tiedettävä jo opintojen alkuvaiheessa se, mihin haluaa työllistyä ja tehtävä tutkintonsa / hops siltä pohjalta. Valinnanvapaus ei tarkoita yliopistossa (pelkästään) sitä, että käyt vain kurssit ja luet pelkästään sivuaineet, jotka kiinnostaa ilman tutkinnon kokonaisnäkemystä. Se tarkoittaa myös vastuuta siitä, että räätälöit tutkintosi suuntaamaan tietylle ammattisektorille, yhdelle tai useammalle. Älyttömän paljon humanisteissa näki näitä, jotka opiskeli sitä sun tätä vailla selkeää päämäärää. Se, että heistä tuli työttömiä akateemisia ei tainnut yllättää muita kuin heidät itsensä. Sitten oltiin me, jotka jo opintojen alusta lähtien teimme selkeän hopsin ja hakeuduimme eka vuodesta lähtien alan kesätöihin ja harjoitteluihin. Myös gradun aihe liittyi aloihin, joilla itse kukin nykyisin työskentelemme. Omaan kokemukseen perustuen olen sitä mieltä, että yliopistoissa pitäisi siirtyä samaan systeemiin kuin monissa muissa Euroopan maissa: eka vuonna kaikki halukkaat pääsee sisään ja opintomenestys/suoriutuminen ratkaisee ketkä jatkaa seuraavana vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on itse asiassa se, että yliopistotutkinnossa ei tarpeeksi korosteta sitä, että opiskelijan itse on tiedettävä jo opintojen alkuvaiheessa se, mihin haluaa työllistyä ja tehtävä tutkintonsa / hops siltä pohjalta. Valinnanvapaus ei tarkoita yliopistossa (pelkästään) sitä, että käyt vain kurssit ja luet pelkästään sivuaineet, jotka kiinnostaa ilman tutkinnon kokonaisnäkemystä. Se tarkoittaa myös vastuuta siitä, että räätälöit tutkintosi suuntaamaan tietylle ammattisektorille, yhdelle tai useammalle. Älyttömän paljon humanisteissa näki näitä, jotka opiskeli sitä sun tätä vailla selkeää päämäärää. Se, että heistä tuli työttömiä akateemisia ei tainnut yllättää muita kuin heidät itsensä. Sitten oltiin me, jotka jo opintojen alusta lähtien teimme selkeän hopsin ja hakeuduimme eka vuodesta lähtien alan kesätöihin ja harjoitteluihin. Myös gradun aihe liittyi aloihin, joilla itse kukin nykyisin työskentelemme. Omaan kokemukseen perustuen olen sitä mieltä, että yliopistoissa pitäisi siirtyä samaan systeemiin kuin monissa muissa Euroopan maissa: eka vuonna kaikki halukkaat pääsee sisään ja opintomenestys/suoriutuminen ratkaisee ketkä jatkaa seuraavana vuonna.

Mitä helvettiä sä selität? Yliopisto ei ole mikään ammattikoulu.

Kyllä moneen ammattiin valmistuu yliopistosta: sosiaaliala, lääkärit, lakimiehet, informaatioala, insinöörit esim. Yliopisto on mitä suurimmassa määrin ammattikoulu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä moneen ammattiin valmistuu yliopistosta: sosiaaliala, lääkärit, lakimiehet, informaatioala, insinöörit esim. Yliopisto on mitä suurimmassa määrin ammattikoulu.

Valitettavasti aivan liikaa ja huonompaan suuntaan vain mennään.

Itse opiskelin sote alaa. Koulussa toitotetaan miten revittää töihin ja lehdet kirjoittaa työntekijä pulasta. On se kumma kuin silti meidän vuosikurssin 15 henkilöstä 7 tekee oman alan töitä ja heistä 2 on vakituisessa työssä. Muut tekee alle 2kk sijaisuuksia ja aina taukoa välissä. Itse olen vakinaisessa työssä paikassa johon koulutukseni voi perustella hieman mielikuvitusta käyttäen.

Samaan aikaan katson kun ihmiset kaipaisi selkeästi meidän ammattiryhmää ja se tulisi halvemmaksi pitkällä tähtäimellä. Mutta jostain pitää karsia niin karsitaan sellaisesta joka ei suoraan aiheuta ihmisille kuolemaa vaan elämänlaadun heikentymistä.

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on itse asiassa se, että yliopistotutkinnossa ei tarpeeksi korosteta sitä, että opiskelijan itse on tiedettävä jo opintojen alkuvaiheessa se, mihin haluaa työllistyä ja tehtävä tutkintonsa / hops siltä pohjalta. Valinnanvapaus ei tarkoita yliopistossa (pelkästään) sitä, että käyt vain kurssit ja luet pelkästään sivuaineet, jotka kiinnostaa ilman tutkinnon kokonaisnäkemystä. Se tarkoittaa myös vastuuta siitä, että räätälöit tutkintosi suuntaamaan tietylle ammattisektorille, yhdelle tai useammalle. Älyttömän paljon humanisteissa näki näitä, jotka opiskeli sitä sun tätä vailla selkeää päämäärää. Se, että heistä tuli työttömiä akateemisia ei tainnut yllättää muita kuin heidät itsensä. Sitten oltiin me, jotka jo opintojen alusta lähtien teimme selkeän hopsin ja hakeuduimme eka vuodesta lähtien alan kesätöihin ja harjoitteluihin. Myös gradun aihe liittyi aloihin, joilla itse kukin nykyisin työskentelemme. Omaan kokemukseen perustuen olen sitä mieltä, että yliopistoissa pitäisi siirtyä samaan systeemiin kuin monissa muissa Euroopan maissa: eka vuonna kaikki halukkaat pääsee sisään ja opintomenestys/suoriutuminen ratkaisee ketkä jatkaa seuraavana vuonna.

Suomessa on hyvät opintososiaaliset edut, jotka estävät ehdottamasi sisäänottomallin. Byrokratia menisi mahdottomaksi mikäli yliopistoissa olisi laumoittain pelkkiä kokeilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on itse asiassa se, että yliopistotutkinnossa ei tarpeeksi korosteta sitä, että opiskelijan itse on tiedettävä jo opintojen alkuvaiheessa se, mihin haluaa työllistyä ja tehtävä tutkintonsa / hops siltä pohjalta. Valinnanvapaus ei tarkoita yliopistossa (pelkästään) sitä, että käyt vain kurssit ja luet pelkästään sivuaineet, jotka kiinnostaa ilman tutkinnon kokonaisnäkemystä. Se tarkoittaa myös vastuuta siitä, että räätälöit tutkintosi suuntaamaan tietylle ammattisektorille, yhdelle tai useammalle. Älyttömän paljon humanisteissa näki näitä, jotka opiskeli sitä sun tätä vailla selkeää päämäärää. Se, että heistä tuli työttömiä akateemisia ei tainnut yllättää muita kuin heidät itsensä. Sitten oltiin me, jotka jo opintojen alusta lähtien teimme selkeän hopsin ja hakeuduimme eka vuodesta lähtien alan kesätöihin ja harjoitteluihin. Myös gradun aihe liittyi aloihin, joilla itse kukin nykyisin työskentelemme. Omaan kokemukseen perustuen olen sitä mieltä, että yliopistoissa pitäisi siirtyä samaan systeemiin kuin monissa muissa Euroopan maissa: eka vuonna kaikki halukkaat pääsee sisään ja opintomenestys/suoriutuminen ratkaisee ketkä jatkaa seuraavana vuonna.

Mitä helvettiä sä selität? Yliopisto ei ole mikään ammattikoulu.

Niin koska tarkoitus on työllistyä pääasiassa tutkijaksi tai asiantuntijaksi. Tavoitteenahan on kuitenkin saada tutkinto, jolla työllistyy koulutusta vastaaviin tehtäviin. Amisduunit on erikseen, jos et tiennyt. Vai oletko kenties niitä, jotka seikkailee tutkinnon yliopistossa vailla mitään käsitystä työelämästä ja ihmettelee sitten, kun sitäsuntätä-tutkinto ei avaa työpaikkojen ovia?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan turha avaus. Mikä luonnontieteellinen ala? Oletko joku kemisti tai biologi? Nuo eivät ole hyvin työllistäviä aloja, koska ne liittyvät läheisesti tekniikkaan ja juuri esimerkiksi diplomi-insinöörit ja insinöörit ovat samoilla apajilla, mutta heillä lisänä käytännön sovelluksiin (=laitteisiin) liittyvä teknologinen puoli hallussa.

On myös "vaarallista" esitellä poikkeuksia (mm. mainittu Aasia-hörhö) sellaisessa valossa, että jokaisella on mahdollisuus samanlaiseen onnenpotkuun. Ehkä teoriassa, mutta yleensä näissä tapauksissa on otettu opiskelualan valinnassa joko tietoinen tai tiedostamaton iso riski ja moni samalla laitoksella opiskellut on kortistossa.

Millä tavalla mikään, mitä sanoit, teki tästä turhan avauksen?

Nykyään ihan "hyvämaineisillakin" tutkinnoilla on vaikea saada töitä; Nokia-buumin aikaan DI-kiintiöitä korotettiin mielettömästi ja nyt kun kupla on puhjennut niin dippainssejä koulutetaan suuria määriä turhaan.

kaikkee turhaa sitä on työkkärin koulutuksissakin

Pakettiautonkuljettaja (673266) (nro 673266)

Kuvaus

Tiedot

Kartta

Kuvaus

Koulutus on tarkoitettu vähintään 18-vuotiaille henkilöille, joilla on vähintään B-luokan ajo-oikeus (suomalainen tai EU-maan ajolupa). Lisäksi hakijalta vaaditaan nuhteeton ajohistoria (mm. ei ajokieltoja, rattijuopumuksia, toistuvia liikennerikkeitä). Hakijoiden on täytettävä ajokorttiasetuksen edellyttämät terveysvaatimukset. Eduksi katsotaan, jos on työssäoppimispaikka valmiina.

Koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle sellaiset tiedolliset ja taidolliset valmiudet, että hän suoriutuu itsenäisesti varastoalan perustehtävistä ja pakettiautolla suoritetuista jakelukuljetuksista.

Lisätiedot

KOULUTUS KOOSTUU MM. SEURAAVISTA OPINTOKOKONAISUUKSISTA:

* Opintojen ohjaus

* Työnhakuvalmennus

* Työssäoppiminen

* Trukkikoulutus

* Ajoharjoittelu

* ADR-peruskurssi

Ei kannata yleistää. 

Varmaan kannattaa miettiä alaa ennen kaikkea kiinnostuksen mukaan, koska kumminkin lusii sitten vuosia opiskelemassa sitä ja toivon mukaan tekee alalla töitäkin valmistuttuaan 40 vuotta.

Mutta toisaalta ilmeiset työllisyysnäkökohdatkin kannattaa huomioida. Olen itse YTM, pääaineena tiedotusoppi ja ammatiltani siis toimittaja. Ala kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä, koska ihmisistä yhä pienempi  - ja iältään iäkkäämpi - joukko on valmis maksamaan uutisista ja analyyseista. Toimittajien työmarkkinat kaventuvat ja silti journalismia opetetaan monessa yliopistossa ja lukuisissa AMK:issa ja opistoissa. Ihan liikaa nuoria valmistuu suoraan kortistoon. Siksi olen ainakin omille teineilleni sanonut, että menkää ja opiskelkaa mitä vain, kunhan ette media-alalle ryhdy...

N50

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työtön humanisti. Suomessa on todella suuri ylikoulutus-ongelma. Oma alani on aikaisemmin työllistänyt hyvin, mutta nyt meitä on työttöminä tuhansia. Kyllä ketuttaa.

Suomessa silti työllistyy yliopiston käyneet parhaiten. Enemmän on työttömiä merkonomeja kuin maistereita. Itse asiassa fiksumpaa kouluttaa korkeasti liikaa ja häätää ylimäärä ulkomaille, kuin kouluttaa kaikki amistason työttömiksi. Joku koulutushan kaikille pitää olla joka tapauksessa. Nepotismi pitäisi kitkeä pois, että saataisiin lahjakkaimmat töihin.

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on itse asiassa se, että yliopistotutkinnossa ei tarpeeksi korosteta sitä, että opiskelijan itse on tiedettävä jo opintojen alkuvaiheessa se, mihin haluaa työllistyä ja tehtävä tutkintonsa / hops siltä pohjalta. Valinnanvapaus ei tarkoita yliopistossa (pelkästään) sitä, että käyt vain kurssit ja luet pelkästään sivuaineet, jotka kiinnostaa ilman tutkinnon kokonaisnäkemystä. Se tarkoittaa myös vastuuta siitä, että räätälöit tutkintosi suuntaamaan tietylle ammattisektorille, yhdelle tai useammalle. Älyttömän paljon humanisteissa näki näitä, jotka opiskeli sitä sun tätä vailla selkeää päämäärää. Se, että heistä tuli työttömiä akateemisia ei tainnut yllättää muita kuin heidät itsensä. Sitten oltiin me, jotka jo opintojen alusta lähtien teimme selkeän hopsin ja hakeuduimme eka vuodesta lähtien alan kesätöihin ja harjoitteluihin. Myös gradun aihe liittyi aloihin, joilla itse kukin nykyisin työskentelemme. Omaan kokemukseen perustuen olen sitä mieltä, että yliopistoissa pitäisi siirtyä samaan systeemiin kuin monissa muissa Euroopan maissa: eka vuonna kaikki halukkaat pääsee sisään ja opintomenestys/suoriutuminen ratkaisee ketkä jatkaa seuraavana vuonna.

Isoin ongelma on opinto-ohjauksen puute. Meillä katsottiin vain, että hops on täytetty, ei kyselty mihin opiskelija tähtää ja miten hops sitä tukee. Meillä vanhemmat on pk-pohjaisia, joten ei minulla ollut yliopistosta mitään käsitystä. Vanhemmat on näitä, jotka luulee yliopistosta valmistuttavan mihin tahansa hienoon virkaan. Sen kun vain kävelee sisään. Olen siis akateeminen työtön.