Kyllä synnytys sattuu miljardi kertaa enemmän kuin kuukautiskipu,

Onneksi olen vela. Olen niin kipuherkkä että en uskaltaisi synnyttää.

No totta hitossa. Kuukautisten aikana ei ainakaan ole ainakin pienen vesimelonin kokoinen mötikkä puskemassa tietään ulos kohdunsuusta. Ja samoin minulla on ollut oksennushikoiluripulointikipukuukautiset aina. Ja kaksi synnytystä takana.

No mulla kuukautiset eivät satu ollenkaan, joten ei riitä miljardi kertoimeksi. Nolla kertaa miljardi on edelleen nolla.

No näinhän se on. Harvalla synnytyskipuihin riittää vahvat särkylääkkeet.

Omaa kokemusta ei ole, mutta hämmästyttävän paljon tähänkin maahan vuosittain syntyy lapsia, puhumattakaan niiden maiden synnytystilastoista joissa avut ja puitteet synnytykseen ja mm. mahd. kipulääkitykseen ovat paljon vaikeammin saavutettavissa.  

Epiduraali toimi mulla hyvin synnytyskipuun.

Ilokaasu ei vaikuttanut mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Omaa kokemusta ei ole, mutta hämmästyttävän paljon tähänkin maahan vuosittain syntyy lapsia, puhumattakaan niiden maiden synnytystilastoista joissa avut ja puitteet synnytykseen ja mm. mahd. kipulääkitykseen ovat paljon vaikeammin saavutettavissa.  

Niin, koska me naiset ollaan niin "tyhmiä" että aika kultaa muistot. Ainakin minulla. t. 2 kertaa synnyttänyt ap

Vierailija kirjoitti:

Epiduraali toimi mulla hyvin synnytyskipuun.

Ilokaasu ei vaikuttanut mitenkään.

Olen siis kiitollinen siitä, että sain epiduraalipuudutuksen.

Äidiltäni olen nuoresta asti kuullut, että syntymäni oli hänelle kauhean kivulias. 60-luvulla kun ei saanut kunnollista kivunlievitystä.

No eikä satu!! Kipukokemus on yksilöllinen. Siis kyllähän se synnytys sattuu, mutta ei se kipu kaikilla ole niin järkyttävä, että se traumatisoi loppuelämäksi. Ihan turhaa pelotella niitä, ketkä eivät ole synnyttäneet.

Ei oo kokemusta kun yhdestä sektiosta. Ei satu ja oli helppo. Tunsin oloni turvalliseksi. Viikko sairaalassa oli ihan mukava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epiduraali toimi mulla hyvin synnytyskipuun.

Ilokaasu ei vaikuttanut mitenkään.

Olen siis kiitollinen siitä, että sain epiduraalipuudutuksen.

Äidiltäni olen nuoresta asti kuullut, että syntymäni oli hänelle kauhean kivulias. 60-luvulla kun ei saanut kunnollista kivunlievitystä.

Minun 60-70-luvuilla synnyttänyt äitini taas kertoi, että synnytyskipu itsessään ei ollut mitenkään kamalaa, mutta yhdessä synnytyksessä annettiin "nuuskaa" (supistuksien pidentämiseksi) ja supistus hirtti kiinni, mikä oli aika kauheaa.

Minunkin supistukseni ovat olleet lyhyitä, mutta kätilöt ovat vain todenneet asian ja seurailleet tilannetta. Kaksi lasta olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä, eikä ole ollut kamalaa. Eli joissakin asioissa entisaikaan medikalisaatio jylläsi enemmän kuin nykyään.

Sattui 2 vrk ihan hemmetisti ennen kuin pääsi synnytyssaliin ja sai siellä epiduraalin. Ei ole tosiaan mikään menkkakipu kyseessä. 2 vrk valvomista ja kivut, mutta niin vain paranin heti kun vauva oli syntynyt. Ei mitään kipua missään enää, 2 yön päästä oltiinkin jo kotona.

Kokemukseni siis pelasti hyvä loppu ja tehokas kivunlievitys. Nyt muistan jälkikäteen että neuvolassa taidettiin mainostaa luonnonmukaisia kivunlievityskeinoja. Mikään niistä ei kyllä itselläni auttanut, lähinnä pahensi kipuja joku jumppapallon päällä pomppiminen. Luojan kiitos on olemassa puudutteita ja niitä vielä saa. En tajua miksi ne ovat joidenkin mielestä niin pahasta. Ehkä meillä oli hyvää onnea, mutta vauva kyllä oli hyvin virkeä alusta asti ja jaksoi ottaa maitoa ihan tissistä. Jos tuon puudutevastaisuuden syynä on jokin tuollainen imetykseen liittyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen vela. Olen niin kipuherkkä että en uskaltaisi synnyttää.

Onneksi löydät myös paikalle jokaiseen asianmukaiseen ketjuun kertomaan kokemuksistasi sen, että ei ole kokemusta. Kontribuution määrä keskustelua kohtaan on mittaamaton. 👍

Synnytin ensimmäisen lapseni ilman kivunlievitystä ja yllätyin siitä, etten juurikaan tuntenut kipuja. Omalla kohdalla kuukautiskivut on paljon pahemmat, synnytyskivut elimistö jotenki "kuoletti" ja sain siirrettyä sitä siedettävää kipua pois hengittelemällä ja keskittymällä siihen. Lapsi oli 4,1kg eli ei mitenkään kamalan pienikään.

Toisaalta jos joku tulis mulle kertomaan tämmöstä eikä mulla olis taustalla omaa vastaavaa kokemusta, pitäisin kertojaa omituisena hippinä!

Ei muuten sattunut ainakaan minua. Se oli epämiellyttävää, mutta pahempaa on esim. Pääkipu tai huono olo.

Mites, kun on sellaiset menkkakivut, että mitkään kipulääkkeet ei auta? Olen yrittänyt selittää gynelle, mutta ei usko. Olen kokeillut vaikka mitä ja miten yhdistellen. Ihan vahvoja kipulääkkeitäkin esim. Panacod ja tramal. Ei apua. On aika lohduton fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen vela. Olen niin kipuherkkä että en uskaltaisi synnyttää.

Mutta kummasti synnytyskertomukset vain kiehtovat.

Vierailija kirjoitti:

Mites, kun on sellaiset menkkakivut, että mitkään kipulääkkeet ei auta? Olen yrittänyt selittää gynelle, mutta ei usko. Olen kokeillut vaikka mitä ja miten yhdistellen. Ihan vahvoja kipulääkkeitäkin esim. Panacod ja tramal. Ei apua. On aika lohduton fiilis.

Tiedän että tämä kuulostaa tosi tyhmältä ja vähättelevältä, mutta minulla auttoi pellavansiemenöljy- ja tyrniöljykapselit. Ilmeisesti joidenkin rasvahappojen puute voi pahentaa kipuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen vela. Olen niin kipuherkkä että en uskaltaisi synnyttää.

Mutta kummasti synnytyskertomukset vain kiehtovat.

Oletko oikeasti noin yksinkertainen, että mielestäsi ihmistä ei voi kiinnostaa sellaiset asiat, joita ei itse halua? En minäkään olisi halunnut syntyä vaikkapa keskiajalla, mutta katson siitä kertovia dokumentteja.

Lieköhän yksilöllistä. Mulla menkkakivut on ollu sellaiset, ettei ole särkylääkkeet auttanu. Synnytyksessä oli niin hyvät mömmöt, ettei sattunut yhtään. Supistukset oli kivuliaampia kuin synnytys, koska suppareihin sai vain buranan. Supistukset oli ehkä menkkakipujen tasoa.