Miksei jotkut vaan voi myöntää, että työssäkäynti ahdistaa ja masentaa kaikkein eniten?

Ap ei kyllä tiedä, mikä on burn out.

Kunpa olisi 6 tunnin päivät ja lyhyet työmatkat! Nykyisellään on kolmen tunnin työmatkat vielä päälle. Välillä töitä myös viikonloppuisin, jumalaton kiire eikä taukoja ehdi pitää. Lapsia ja miestä näkee suurimmissa käänteissä, kavereita ei koskaan eikä muuta elämää työn lisäksi ole. Suorastaan haaveilen työttömyydestä ja univelkojen kuittaamisesta!

Ei minua AHDISTA työssäkäynti. Töissä on ihan hauskaa, saa tekemistä päiviin, olo on aikaansaanut, näkee hyviä työkavereita joiden kanssa hauskaa, sisältöä elämään.... työttömyys olisi paljon kamalampaa kuin työssäkäynti.

Ihanaa lukea, miten moni työssäkäyvä ei osaa arvostaa sitä, että töitä on, vaan jopa haaveilee työttömyydestä. Onneksi niitä töitä ei tosiaankaan riitä kaikille, että työttömyys voi ihan hyvin olla jo ovella.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se niin. En kävisi päivääkään töissä jos saman rahan saisin muutenkin.

Samasta syystä lotto on niin suosittua. Jos osuu kunnolla niin en edes piip töihin päin.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa olisi 6 tunnin päivät ja lyhyet työmatkat! Nykyisellään on kolmen tunnin työmatkat vielä päälle. Välillä töitä myös viikonloppuisin, jumalaton kiire eikä taukoja ehdi pitää. Lapsia ja miestä näkee suurimmissa käänteissä, kavereita ei koskaan eikä muuta elämää työn lisäksi ole. Suorastaan haaveilen työttömyydestä ja univelkojen kuittaamisesta!

Mulla on 6 h päivät ja viiden minuutin kävelymatka töihin. Työ on vuoden määräaikainen palkkatuki työ 80% ajalla ja palkalla. Sovitellun päivärahan kanssa noin 1500 jää käteen. Työt on fyysisiä, aika raskaitakin. Pahempia on kuitenkin tylsät päivät kun ei ole tekemistä. Sitä aina hokee mielessään että 6 h on oikeasti lyhyt aika. Se kuitenkin tuntuu pitkältä kun ei ole tekemistä.

Tämä hallituksen uusin idari-idea on työttömille ns. lopullinen ratkaisu. Rakennusten huoltofirmat on jo kauan hyödyntäneet 9 euron harjoittelijoita, työkokeiluja ja mitä näitä nimikkeitä onkaan? Ilmaisia kuitenkin. Siinä on mahdotonta kilpailla hinnoilla rehellisesti. Nyt tuota sutkausta halutaan laajentaa. Kunnat taitaa jo nyt pyöriä orjatyöllä? Voishan sitä koittaa googlata missä yli 100 000 9 eurolaista on kahleissa. Niistä töistä ei saa palkkaa mutta tyypit ei ole muka työttömiä? Helvetti mitä vittuilua aikuisille ihmisille.

En mäkään nykyisessä työssä jatkaisi, jos sattuisi kunnon lottovoitto kohdalle. Osa-aikaisena voisin tehdä muutaman tunnin päivässä muutamana päivänä viikossa jotain.

En vain viihdy nykyisessä työpaikassa ja olen siellä vain sen takia, että on vakivirka ja palkka jolla maksaa eläminen ylikalliissa asunnossa pääkaupunkiseudulla, en uskalla ottaa riskiä ja lähteä muualle.  Työkavereista osa on ihan mukavia, mutta ei sieltä vain ole löytynyt ketään samanhenkistä eikä työkavereiden lasten ruokalistat, päiväkodit ja harrastukset jaksa kahvipöydässä/lounaalla kiinnostaa, joten työpäivät on aika yksinäisiäkin.

Onnellisia olette te, joilla on kivaa töissä ja palkallakin elää mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu: itse tunnen itseni nyt työt kolme viikkoa sitten aloitettuani todella paljon pirteämmäksi ja iloisemmaksi kuin reilut kolme vuotta työttömänä lorviessani. Ulkonäkökin on muuttunut hehkeämmäksi, olen saanut monelta eri taholta siitä palautetta.

Työttömyysaikakin sisälsi opiskelua ja muita aktiviteetteja, mutta myös jatkuvaa puutetta rahasta ja pelkoa siitä, etten koskaan enää saa töitä. Nyt kaikki huolet on pois pyyhkäisty ja voin iloisena kohdata kaikki tuttavat, kun ei tarvitse hävetä työttömyyttä.

Onnittelut! Tosi iloinen puolestasi :)

Itsellä melko sama tausta, mutta nyt vihdoin on parikin työhaastattelua luvassa ja jo pelkästään siitä olen aivan suunnattoman onnellinen!

Sairauslomalle olisin voinut jättäytyä aikoja sitten ja mahdollisesti sen pitkittyessä sitten varhaiseläkkeelle. Olen näistä vaihtoehdoista kieltäytynyt, koska minun masennukseni johtuu juurikin pitkittyneestä työttömyydestä, sen tuomasta kelpaamattomuuden tunteesta, sekä sosiaalisesta eristäytymisestä. Eristäytyminen pelkästään siksi, että niin moni tekeminen edellyttää rahaa jota ei ole, plus se häpeä.

Siltä pohjalta tuntuu hieman hassulta nämä työtänsä kiroilevat. Kaiketi sitä vasta osaa arvostaa jotain, kun sen menettää.

Mitä teette työksenne jos se oikeasti masentaa ja ajaa ihan loppuun? :o

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä ei voi vain rehellisesti sanoa, työn tärkein asia on palkka.

Meillä saa YT-neuvotteluissa kenkää jos sanoo rehellisesti noin..

Kyllä mä ainakin voin sen myöntää. Vihaan käydä töissä. En todellakaan kävisi jos ei olisi pakko.

Tosi mukavaa jos teillä ei ole työn lisäksi mitään muuta ahdistavaa asiaa elämässänne. Tai sitten työnne on vaan poikkeuksellisen perseestä, koska itse koen työni ihan siedettävänä, en masentavana mutten myöskään intohimona. Jotkut työn ulkopuoliset asiat sen sijaan masentavat kaikista eniten.

Ihan totta. :)

Minulla on nyt n. puolen vuoden opiskelutauko työelämästä, enkä ole koskaan elämäni aikana voinut psyykkisesti ja fyysisesti näin hyvin! Erityisesti henkinen puoleni on vahvistunut niin älyttömästi, että tuntuu kuin olisin hiukan eri ihminen jopa.

Olen pohtinut paljon tätä nykyistä "hyvinvointiyhteiskuntaa" ja pakko kyseenalaistaa kyllä sen toimivuus. Ihmiset voivat niin huonosti. Mietin sitäkin, että olemmeko me tosiaan ne onnellisimmat tällä pallolla? Vai ne, joilla on vähemmän materiaa mutta aikaa olla yhdessä perheensä kanssa ja mahdollisuus tehdä asioita, jotka tekevät heidät onnelliseksi.

Ehkä he ymmärtävät, että työttömyys ja hyödyttömyys masentavat enemmän.

Kokeilkaapa sairastua pysyvästi, työelämä alkaa tuntua houkuttelevalta

En kyllä lopettaisi työntekoa, vaikka voittaisin miljoonia lotossa. Toisaalta en jatkaisi näinkään, vaan opiskelisin itselleni uuden tutkinnon, jotta voisin toimia unelma-ammatissani. Siltikään tuskin tekisin täyttä työaikaa, vaan esim. kolmepäiväistä työviikkoa, mikäli mahdollista. Toki työntekokin tuntuisi varmaan helpommalta, kun esim. siivouksen, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin voisi ulkoistaa, ja vapaa-ajalla voisi oikeasti keskittyä rentoutumiseen vailla raha-huolia. Kyllähän jo se, mitä laittaa päälle tai mikä näkymä aukeaa oman kodin ikkunasta, vaikuttaa ainakin itselläni huomattavasti yleisfiilikseen ja tätä kautta jaksamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette työksenne jos se oikeasti masentaa ja ajaa ihan loppuun? :o

Kiinnostaisi minuakin! Se toki, jos ilmapiiri töissä on täysin tulehtunut, ja sitä on koittanut ratkoa, eikä se siitä muutu, silloin täytynee koittaa vaihtaa paikkaa. Mutta sitten taas muiden syyttäminen omista valinnoista tai ihan realiteeteista on aika hassua.

Itsehän olisin aina halunnut lentoemännäksi tai tanssijaksi. Mutta kumpaankaan ei kyvyt riitä (tarvittava asiakaslähtöisyys/ kropan koordinaatio) niin mennään sitten niillä, johon kykyä on ja siinä jatkuvasti kehittymiseen pyrkimällä tehty työ mielekkääksi.

Työttömyyden kokeneena, joudun myös toteamaan että voittaessani lotossa, toki lopettaisin oravanpyörän, mutten työn teosta itsessään luopuisi eli olisi tekemättä mitään.

Tai oikeastaan väärä työ.

Mulle tärkein asia työssä on sen tuottama tyydytys, näkee mitää saa aikaiseksi. Saa haastaa aivonsa aina vaativampiin tehtäviin. On laaja sosiaalinen verkosto, johon kuuluu myös työajan ulkopuolella. Palkka on toki hyvä ja mahdollistaa vapaa-ajalla vaikka mitä.

Ja minä tarvitsen tekemistä. Pelkkä kotona olo olisi kauheinta mitä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vai ne, joilla on vähemmän materiaa mutta aikaa olla yhdessä perheensä kanssa ja mahdollisuus tehdä asioita, jotka tekevät heidät onnelliseksi.

Hyvin suuri osa erinäisten asioiden tekemisestä vaatii myös rahaa.