Miksi mun tekee mieli raapia käteni verille kun olen stressaantunt tai ahdistunut?

Ei ole kokemusta mutta en suosittele tekemään

Olen tehnyt. Tänään viimeksi vähän, en töissä viitsinyt enempää. Ei kai tuo ihan tervettä ole. Olenkohan masentunut? Ahdistunut ainakin.

Saat ajatukset pois ahdistuksesta, kun satutat itseäsi? En minä tiedä. Mene jonnekin ammattiauttajalle juttelemaan asiasta, äläkä raavi.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt. Tänään viimeksi vähän, en töissä viitsinyt enempää. Ei kai tuo ihan tervettä ole. Olenkohan masentunut? Ahdistunut ainakin.

Ettei sinulla vaan olisi kutiava ihottuma?

Ei ole ihottumaa. V**utti. Tekisi mieli myös hakata/potkia jotain. Seiniä vaikka.

Tuo on verrattavissa itsensä viiltelyyn, toi on itsensä vahingoittamista. Sua ahdistaa ja fyysinen kipu auttaa henkiseen tuskaan? Vie tavallaan huomion hetkeksi pois siitä ahdistuskivusta, kun tuntee sen kivun lihassaan? Tuntuu, että hajoaa kappaleiksi ja pakko saada purkaa oloa jotenkin? Oliko sulla pienenä niin, että koit ettet saa näyttää negatiivisia tunteita? Pitikö olla itkemättä äidin/isän nähden, koittaa olla reipas, käskettiin ottaa itseä niskasta kiinni? Jäitkö vaille lohdutusta? Et kehtaa näyttää muille ja kertoa, että sulla menee huonosti nyt?

Ja olen siis ollut samanlainen ja yhä ajoittain nuo puskee esille. Raapimiset, lievä viiltely, itseni lyöminen (esim. nyrkillä reisiin)... Heittelevä ja persiillään oleva hormonitoiminta (kilpirauhashormonit, naishormonit...) + stressi ja kriisit elämässä pahentaa.

6

En mä muista lapsuudesta kauheesti. Kai vaan on aina ollut pakko olla vahva kun on ollut kaikkea. Eikä töissä voi näyttää heikkoutta.

Mä teen myös noin. Raavin sääret verelle. Joskus oon kans kirjaimellisesti repiny hiuksia päästä ahdistuessani/hermostuessani..

Kuka tekee mitäkin stressaantuneena, joku puree kynsiä, toinen nyppii hiuksia, minä revin kuivaa ihoa kynsien ympäriltä ja jalkapohjista jatkuvasti...

Vierailija kirjoitti:

Kuka tekee mitäkin stressaantuneena, joku puree kynsiä, toinen nyppii hiuksia, minä revin kuivaa ihoa kynsien ympäriltä ja jalkapohjista jatkuvasti...

Ehkä se on itselläni enemmän ahdistusta, semmoista että pitää satuttaa itseä ettei niin paljon vi**ta/ itketä.

Tuo stressinyppiminen on erilaista.

Luulen, että omalla kohallani liittyy siihen, kun tunteet on niiin voimakkaat ettei niitä pysty käsitellä siinä hetkessä. Se fyysinen kipu auttaa siihen jotenki, laimentaa niitä tuntemuksia

Kipu on hetkellistä ja elimistö yrittää suojata ja lähettää kivunlievittäjiä jotka toimivat rauhoittavasti. Kunnon pyöräilylenkki tai sata vatsalihasta voi saada sellaisen endorfiinipotkun aikaiseksi ettei tarvisi repiä ihoa.

Vierailija kirjoitti:

En mä muista lapsuudesta kauheesti. Kai vaan on aina ollut pakko olla vahva kun on ollut kaikkea. Eikä töissä voi näyttää heikkoutta.

Tuossa sulla luultavasti on se vastaus lyhykäisyydessään. Jos asia vaivaa sinua ja haluat eroon raapimisesta ja apua noiden syiden käsittelyyn, niin kannattaa hakea apua.

6

Tuo on verrattavissa viiltelyyn. Hae apua!

Tiedän mitä tarkoitat kyllä, Heh! 😏 Minulla oli samaa ongelmaa varsinkin koulu aikoina että raaviin kämmenet verille ja auki tiedustamatta vaikka sattuikin... Minulla oli ahdistusta, vieläkin tänäkin päivänä siinä muodossa että olen Stressaaja, levoton ja joskus henkeä ahdistaa ja päässä menee... Ei mulla muuta vaivaa oo ku se mutta sain siihen hyvän avun vaikka minua siitäkin syrjittiin ja haukuttiin... Mutta mitäpä sille voi se vain voi olla kellätahansa ja se vain on tunne joka varoittaa uhasta! 

Sulla on päässä vikaa, siksi.