Kesä ja arvet

Eipä vanhoja valentuneita arpia voi oikein mitenkään enää hoitaa.

En esittele enkä piilottele, niin ei kukaan silloin mitään huomaakaan.

Itseaiheutettuja arpia ei ole, mutta siitä lähtien kun teininä lantio kasvoi, on lantiota ja alaselkää koristanut valkoiset valossa välkkyvät salama-arvet. Iän myötä on varmasti arvet löytäneet tiensä niin tisseihin kuin alleihinkin, mutta enpä ole niin kirkkaassa valossa niitä alkanut tarkastelemaankaan. :D Siinähän ovat.

Mulla käsivarressa kyynärpään alapuolella 2 rumaa palovammaa. Kesällä rusketun helposti ja nämä arvet loistavat vitivalkoisina. Peittelen niitä peitevoiteella,kun hävettää muuten käyttää lyhythihaisia paitoja.

Kyllähän ne väkisin näkee ja herättää huomiota. Mutta ei niitä vierailla ihmisellä jää miettimään. Lähemmin jos tutustuu niin sitten kyllä vähän pohdituttaisi.

Itse kyllä piilottaisin vaatteilla tai koruilla, tuntuisi varmaan että ihmiset määrittelevät niiden arpien perusteella.

Itseaiheutettuja ei ole, mutta vanhat vaaleat venymäarvet olen saanut piiloon itseruskettavalla (muuhun ihoon samalla käyttäessä). Ei tarvitse edes laittaa mitään överimäärää ja minulle riittää ihan se Doven päivettävä.

Mulla on kasvoissa hirveästi kuoppa-arpia ja vihaan aina kun keväällä rupee ulkona kirkastumaan - ihonvirheet huomaa parhaiten. Oon yliopisto-opiskelija, ja noi arvet kyllä heikentää niin paljon mun itsetuntoa että olen harkinnut että ensi syksynä nostasin opintolainan kerralla (se on 600€/kk) ja maksasin sillä arpien korjauksen. Mutt ymmärtääkseni niitä hoitoja pitää tehä monta ja jokasen kerran jälkeen iho punottaa yms että pitää olla sairaslomalla, mutta ens syksynä mulla on vain viikko lomaa ja muutenki menee koulussa aamusta iltaan, melkein kaikki pakollista paikalla oloa :(

En peittele. Kuljen normaalisti topissa ja shortseissa ja jos joku tuijottaa niin sitten tuijottaa. Mulla on jalassa onnettomuudesta tosi iso ja rosoinen arpi (siis oikeasti lähes polvesta nilkkaan) ja käsivarressa pienempiä. Kaikki haalistuneet vaaleiksi ja kun rusketun ne oikeasti tuntuu hohtavan. :D Selässä on myös arpi, mutta se näkyy lähinnä jos oon bikineissä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysarvet käsivarsissa ja ranteissa ovat hyvä merkki siitä, että naiselta saa toosaa helposti.

Tuolla asenteella siihen menee vielä kauan ennen kuin pääset näkemään koko toosaa.

Mulla on enimmäkseen eritasoisia ihottuma-arpia ympäri (iästä riippuen vaaleita tai punertavia pieniä läiskiä) kroppaa vaikean atopian takia, ja vasemmassa käsivarressa on ollut pienestä asti noin 5 x 5 sentin vaalea läiskä, joka johtunee jostain pigmenttivirheestä (tämä viimeksimainittu ei kyllä enää nykyään onneksi erotu yhtään niin hyvin kuin lapsena). Arpien lisäksi minulla on tietenkin ihon kunnosta riippuen usein erilaisia ihottumaläiskiä ja haavoja, jotka eivät ole erityisen esteettisiä. Tasaisesta rusketuksesta on turha haaveillakaan.

Nykytilanteeni on kuitenkin erittäin hyvä verrattuna joidenkin vuosien takaiseen aikaan, jolloin olin verillä päästä varpaisiin ja liikkuminenkin tuotti tuskaa. Minua ei kiinnosta, mitä vastaantulijat ihostani ajattelevat, ja itse nautin siitä, että että näytän paljon paremmalta kuin pahimmillaan (ja erityisesti siitä miten paljon paremmalta minusta tuntuu, kun joka paikkaan ei satu).

Huonossa vaiheessa pukeuduin erittäin peittävästi, mutta enemmän rikkinäistä ihoani suojatakseni kuin muiden katseiden takia (vaikken toki niistäkään nauttinut). Nykyään pukeudun ihan niin kuin mieleni tekee enkä yritä peitellä mitään. Arvet ovat osa elettyä elämää, turha niitä on hävetä.

Nii

Sekä käsissä että jaloissa on arpia. Samoin selässä ja toisella puolella rinnan alla kykikaarella. Naamassa näkyy haaleaa aknearpea sekä pari pientä, haaleaa leikkausarpea. Harrastuksissa on kolissut pienestä pitäen, mutta ainakin mulla on ollut hauskaa, on jotain mitä muistella vanhainkodissa.

Arvet ovat osa tätä nelikymppiseksi saakka elettyä elämää, ihan tyytyväisenä kuljeskelen sortseissa ja topeissa ajattelematta arpia sen enempää. Lähinnä olen miettinyt joidenkin arpien päälle tatuoimista jossain vaiheessa, mutta en ole (vielä) saanut aikaiseksi. Enkä oikeastaan usko, että ketään kiinnostaa niin paljon, että jaksaisi noita tuijotella. Tai jos tuijottaa, niin siitä vaan. Ja jos alkaa ahdistaa, niin sitten voi katsoa muualle :)