30+ esikot viikko 13
Viikonloppu meni kaikkea mahdollista puuhatessa ja pääsin vasta nyt lukemaan viikonlopun viestejä. Tekisi mieli heti lähteä akateemiseen, nuo teidän kirjahankinnat kuulostavat tosi hyviltä. Täytyy muuten myös perehtyä tuohon kantotakki-asiaan, kiitos vinkistä Frida!
Tuntuu, että on hankkinut vaikka mitä vauvalle, mutta koko ajan tekisi mieli kierrellä kauppoja, ettei vaan mikään ole unohtunut. Ja muutenkin tässä vaiheessa on hyvin vaikea ajatella mitään muuta kuin tulevaa perheenjäsentä, varmaan tämä shoppailu ja touhuaminen liittyy siihenkin. Paniikki kaiken kuntoon järjestämisestä mulle tuli varmaan joskus 36+ viikolla kun äitiyspolilta sanottiin, että vauva voi tulla etuajassa. Ja sitten mulla oli sillä samalla viikolla yhtenä päivänä koko ajan supistuksia, siitä tuli stressi, että nythän se vauva voi syntyä vaikka kuinka aikaisin. Sitä edeltävästi olin vasta ollut noin 1 vkon tietoinen, mitä ne supistukset oikein on..eli olin kuvitellut, ettei mulla ole ollut ollenkaan vielä supistuksia. No jaa, olen myös ns. viimehetken panikoija, en yleensä saa mitään ajoissa tehtyä, joten on aika poikkeuksellista, että nyt melkein kaikki on jo valmiina.
Jaipur, toivottavasti vointisi on kohentunut! Kaikenlaista vaivaa tähän loppuun tuntuu tulevan itse kullekin, varmaan kuuluu asiaan, mutta onhan se aika rankkaa. Mulla on ollut välillä yöllä kovia lonkkakipuja, olen ollut väsynytkin. Yhtenä yönä oli muutama kivulias supistus, mutta
eilen ja tänään olen ollut ihan oireeton. Pahin oire on varmaan tämä psyykkinen turhautuminen, haluaisi että vauva tulee jo. Toisaalta, kun yöllä oli niitä kivuliaita supistuksia, tuli kyllä paniikki: miten ne synnytyskivut oikein kestää! Ehkä tähän stressiin vaikuttaa tämä perätila, pelottaa, että vauva ehtii kasvaa suureksi jos ei rupea pian syntymään ja että synnytyksestä tulee kovin kivulias. Yritän rauhoitella itseäni, että tällaisia riskejä liittyy aina ensimmäiseen synnytykseen, kukaan ei tiedä, millainen oma tuleva synnytys on. Tällaiset sekavat fiilikset. Yritän saada lehmämäisen tyyneyden takaisin ja tehdä kaikkea mukavaa ja rentouttavaa.
No joo, tossa tuli aika paljon omaa napaa. Jännää kuulla, mitä Rudikselle kuuluu ja miten Tutannan alku prinsessan kanssa kotona on sujunut..aion kurkkia vauvapuolelle. Ja on tosi mukava että vauvalliset kirjoittavat välillä tännekin, olen saanut paljon hyviä vinkkejä.
t. Sirje, rv 39
Ja terkkuja Tukholmasta. Siellä oli jo ihan kevät ja kamalasti vauvoja. Joko siellä oikeasti oli paljon vauvaperheitä liikkeellä tai sitten niihin vaan kiinnittää nykyään eri tavalla huomiota. Oletteko huomanneet, että nykyään tuntuu sekä vauvoja että vaunuja olevan joka puolella?
Tukholmasta tarttui mukaan, yllätys yllätys, vauvanvaatteita. Täällä en ole missään nähnyt vauvanvaatteita, joissa olisi mustaa, joten hamstrasin niitä. Musta on mun lempiväri... En siis ostanut vauvalle mitään kokomustaa, mutta erilaisia raidallisia ja kuviollisia.
Mun pitää myös kommentoida pomolle kertomista. Mulla ja pomolla (mies) on työhön liittyvistä erimielisyyksistä johtuen viime aikoina ollut melko viileät välit ja silloin kun päätin kertoa tulevasta äippälomasta, jännitti aika paljon. Turhaan! Hän oli jo asian arvannutkin ja suhtautui hienosti. Luultavasti asiaa auttoi aika paljon se, että hänellä on itsellään kotona reilun vuoden ikäinen lapsi. Tämän ilmoituksen jälkeen meidän välit taas parani eli se oli kyllä positiivinen kokemus. Toisaalta sitten tuli taas uudestaan synkkiä pilviä, kun töissä alkoi YT. No, se ei onneksi kosketa nyt sitten tässä tilassa mua, vaikka tunnelma olikin viime viikkoina töissä aika masentava. Yksi työkaveri kysyi multa ennen lähtöä, että oliko tämä raskaus ja sen ajoitus suunniteltu just näihin yt-veuvotteluihin!! No oli joo...
Kuten joku jo mainitsikin, tällä porukalla synnytykset on kyllä olleet monella aika vaikeita. Mä en jotenkin vieläkään osaa ajatella koko synnytystä ollenkaan. Jos vaan jaksatte jossain vaiheessa kertoa, niin olisi kiva kuulla miten teillä Jaipur ja Rudis asiat sitten loppupeleissä eteni.
Tutanna (jos vielä tätä puolta luet), eikös sullakin ollut niitä käsikipuja ja puutumista loppuvaiheessa? Onko ne nyt synnytyksen jälkeen kadonneet? Mun käsikipu on vähän parantunut, mutta tämä puutuminen on ärsyttävää. Mulla on molempien käsien sormet ihan koko ajan puuduksissa. Vaikka sormia liikuttaa (esim. nyt kun kirjoitan), niin tuntoa ei juurikaan ole. Toivottavasti se häipyy samalla kuin mahakin.
Mä lähden nyt kylään kaverin luokse, jolla oli laskettu aika eilen. Saa nähdä minkälaiset (odottavat) fiilikset on siellä. Sirje minkälaiset fiilikset on sulla? Entäs muilla?
Santtu