Mies väittää että poikapuolensa on yhtä tärkeä kun omansa.

kumppanin lapsista. adoptiohan on ihan oma juttunsa. monesti sanotaan että niitä kumppanin lapsia rakastetaan mukamas yhtä paljon kuin omiaan. tämä varmaan siksi että kun rakastetaan kumppaniaan niin sanotaan hänelle se mitä hän haluaa kuulla.

Varmasti valehtelee!

Eihän miehillä voi olla tunteita muille jaettaviksi.

Vaihda heti miestä.

Meillä isä rakastaa poikapuoltaan, tytärpuoltaan ja omiaan täysin tasavertoiseti, ja tekee sen niin että kaikki huomaavat:)

Sanotaan mitä tahansa. Mutta tehdäkö ongelmaa siitä jos joku sanoo yhtä paljon rakastavansa, onko siihen syytä?

ap

uskon että olet väärässä. Kyllä toisen lastakin voi oppia rakastamaan yhtä lailla. Varsinkin, jos elää tuon lapsen kanssa.

Mielstäni pitäisi olla näin: jos todella rakastat vaimoasi/miestäsi, niin rakastat myös hänen lastaan, sillä tuo lapsi on kuitenkin puoliksi tuosta rakastamastasi ihmisestä.

Menin naimisiin mieheni kanssa koska rakastuin haneen, en hänen lapsiinsa. Toki olosuhteiden pakosta joudun sietämään lasten olemassaolon mutta onneksi he eivät asu meillä ja kyläilevätkin vain harvoin.

Minä, mieheni ja yhteinen lapsemme muodostamme oman perheen. Mieheni ed. liiton lasten " oma perhe" on äitinsä ja isäpuolensa. Näin meillä.

niin heitä ei joudu jakamaan kenenkään kanssa, ja se juuri on se pointti! Jos perheessä on lapsia, joilla on isä tai äiti jossain muualla, niin silloin tilanne on aivan toinen totta kai.



Ja totta kai toisenkin käymässä oleviin lapsiin voi kiintyä syvästi, mutta itse ainakin voin sanoa rakastavani todellakin tyttöjäni syvemmin kuin mieheni lapsia, vaikka heistä välitänkin. Tiedän myös että mieheni omat lapset ovat hänen sydäntään kaikkein lähimpänä. Niin se on ja saakin olla!



Missään liitossa ei ole pakko rakastaa toisen lapsia, mutta heitä täytyy toki kunnioittaa ja kohdella hyvin, tunteet tulevat jos tulevat.



T. 5, Äitipuoli/uusperheessä 8v

Minä sain kymmenen vuotta sitten miehen mukana kaksi lasta, tytön ja pojan. Itselläni oli tuolloin 3-vuotias tytär. Kaikki lapset ovat asuneet aina luonamme ja myöhemmin joukon jatkoksi syntyi vielä meille yhteinen poika, joka on lopullisesti sitoi meidät perheenä yhteen ja on kaikkien lasten " lellikki" . En edes ajattele koskaan, etteikö mieheni lapset olisi myös minun lapsia, kohtelen heitä täysin samalla tavalla kuin omia lapsiani. Ja he kohtelevat minua ihan kuin äitiään. Heidän oma äiti on kuvioissa mukana, muttA mielenterveysongelmien vuoksi ei pidä kovin tiiviisti yhteyttä lapsiinsa. Jos esim. lapsipuolilleni (kamala sana) tapahtuisi jotakin, meni varmasti ihan yhtä pois tolaltani, kuin että kyseessä olisi " verilapset" .