*** Toukomurujen uusi viikko 27.3. -> ***

Hilla eli Hilde, Hildegaard, Hildebrand, Hildepilde, Hiltsu, Beibi, Bella, Höpö... onhan noita ja muitakin on, mut ei niin ahkerassa käytössä, että muistaisi. :)

Luin meien pinkan läpi ja siitä huusi läpi tuska, stressi ja sairastelu. VOIMIA kaikille!!



Laitankin teille piristykseski tehokkaan STRESSIDIETIN, kokeilka ihmeessä vaiks viikonloppuna!!





Tämä dieetti on suunniteltu auttamaan naisia

selviytymään päivittäin

kehkeytyvästä stressistä.



AAMIAINEN

1 greippi

1 pala täysjyväpaahtoleipää

1 lasillinen rasvatonta maitoa



LOUNAS

pieni annos rasvatonta, haudutettua kanaa

2 desilitraa pinaattia

1 mukillinen yrttiteetä

1 Neekerinsuukko



ILTAPÄIVÄTEE

loput pakkauksen Neekerinsuukoista

1 suklaatuutti karamellikuorrutuksella



PÄIVÄLLINEN

2 pulloa viiniä (punaista tai valkoista)

2 pientä valkosipulileipää

1 perhekokoinen supreme-pizza

3 Snickers-patukkaa



ILTAPALA

kokonainen jäädytetty juustokakku.



Meien kuulumisia: Aktiivipallo pääse joka paikkaan nykyään ja osaa myös avata ovet jos ne ei oo kunnolla kiinni. Omat lelut on tylsii, sen takia on tosi kiva käydä muilla kylässä: tultiin just kaverin luot, jolla kans pieni mukula ja voe että ku hänen lelut sit olivat niin kiinnostavii. Täytyis ostaa enemmän palikoita tytölle ja vasara-pelin, ne näyttää olevan suosiossa.



Meil on muuten kyl kaikki hyvin, hampaita näköjään tulee, monta päivää on tullut itkukohtauksia. Meillä ei siis oo ku 2 hammasta edelleenkään. Yöt onneks nukutaan rauhallisesti.



Kengistä: Meil oli eilen ekaa kertaa ensiaskel kengät (tukevat Kavat merkkiset) jalassa ku käytiin kauppakeskuksessa. Y tykkää niin seisoa niin totutellaan kengät jalassa:)

Ja haalarista: ainakin Lassien puvut ovat suurikokoisia 1-2vuotiaille 74-80cm!



Aloitan meille 10kk neuvola pinkan, niin nähään muiten mittoja. Käykähän pistään sentit ja kilot kehiin!:)



Ketä on muuten tulossa ma Touko tapaamiselle?? klo 14: ko se oli?

Me ainakin kovasti yritetään tulla.





Crobin ja y melkein 11kk

Mies tuli eilen kipeäksi, hikoili edellisyönä kuumeessa lakanat märiksi, viime yön nukkuikin sohvalla, jonne hänet patistin koska en saa nukuttua herran kuorsatessa. Ja edelleen on kuumeessa. Mulla on kurkku ärsyttävän kipeä ja nenä tukossa. Julius on sen sijaan terve kuin pukki...



Kellojen siirto pisti meillä rytmin sekaisin vaan siten, että illalla mentiin nukkumaan ihan kummallisesti, Julius kun ei tunnu tahtovan nukkua toisia päikkäreitä nykyään. Simahti kuitenkin eilen illalla pienille unille, joista oli pakko herättää vielä hetkeksi, ettei aamulla sitten ois herännyt kuudelta... Onneksi nukkui aamulla kahdeksaan. Olin toivonut että aamuherätys siirtyisi kellojen myötä edes hitusen myöhemmäksi.



Minä en kyllä vielä ole stressannut hankintoja. Välikausihaalaria en ole vielä edes katsellut. Pitäisi varmaan pikku hiljaa. J on kasvanut niin rauhallista tahtia, etten oikein osaa arvioida kokoa. Kun oli 10kk neuvolassa 72cm, koko 80 tuntuu niin reilulta, ja taas 74:stä ei tiedä meneekö varmasti syksyllä... Toistaiseksi plussakeleillä, kuten eilen ihanassa auringonpaisteessa J on istunut rattaissa fleecehaalarissa ja tarennut ihan hyvin -mummin kauhuksi! Kengät ostetaan sitten kun kundi alkaa kävellä paremmin.



Neljäs alahammas puhkesi vihdoin viikonloppuna, muuten ei mitään uutta meiltä päin...

Nyt lähden minäkin aamupäikkäreille, jotta jaksan J:n kanssa touhuta.

Leppoisaa viikon alkua toivottaa

sannael ja J

Kiirettä pitää remontin takia, yksi huone on kaapistoja vaille valmis, eli ihan hyvin menee. Oli pitkä katkos kun sairastettiin täällä tammi-helmikuun se inhottava mykoplasma keuhkokuume oikein koko perheen voimin =(



Meillä neitonen yrittää kovasti seistä ilman tukea ja yrittää ottaa ensi askeliaan, yhden askeleen jälkeen heittäytyy innoissaan eteenpäin, eli parasta on aina olla ottamassa kiinni =)



Tempperamenttia löytyy vaikka muille jakaa, osaa suuttua aivan tulispäisesti ja silloin heittäytyy täysiä taaksepäin, siitä on todisteena monet kuhmut. Saa syyn huutaa vieläkin kovempaa... Voi,voi taitaa äidin hermot olla koetuksella murrosiän saapuessa =) Osaa jo tapella 2 vuotta vanhemman vlejensä kanssa, eikä anna periksi, eli täällä riittää " actionia" päivät pitkät.- Lisäksi 2 kouluikäistä tuo kortensa kekoon tapellessa aina keskenään, eli hiljaista täällä ei pääse tulemaan. Pienet nukkuvat jo 21 aikoihin ja heräävät 08 aikoihin ja isommat valvovat paljon pidempään ja viikonloppuisin nukkuvatkin pidempään. Kahdenkeskeinen aika on kutistunut minimiin, mutta toisaalta, kerkiäähän sitä vielä istua täällä yksin, en yhtään odota sitä päivää. Vanhin täytää kesällä 12 ja toinen kolulainen on 9, lisäksi miehen poika täyttää jo 15 vuotta. Oi niin se aika rientää.



Ostamisesta, olen hankkinut neidille 80 kokoisen reimatecin välikausihaalarin (ihanan vaaleanpunainen väri =) ) ja se ostaminen on kuulkaa vain alkamassa näille pienille, odottakaas kun ne tulevat kouluikään, sit tilbehööriä pitää olla jo koulunkin puolesta ja sit vielä ne kaverit joiden takia pitää olla sitä ja tätä.



Meillä 9 vuotiaalla on Aspergerin syndrooma ja dysfasia ja häntä kiusataan kolussa, enimmäkseen se on sitä hylkäämistä ja ulkopuolelle jättämistä. Joka päivä hän itkee ja kysyy mitä vikaa hänessä on kun ei kukaan tykkää eikä ymmärrä häntä =( Se on äidin painajainen. Tämä ei tietenkään kuulu tänne vauvapuolelle, mutta mielessä tänään vahvasti. Ja uskokaa, äkkiä nää toukovauvat ovat toukomurkkuja, liian äkkiä.



Kenkiä en ole vielä hankkinut, taidan vielä odottaa kunnes kelit lämpiää. Meillä ei kierrrätetä kenkiä, kaikille ostetaan uudet ja hyvänlaatuiset. On sen verran tullut hypittyä fysioterapeutilla nämä vuodet tuon 9 vuotiaan takia, että on tullut selväksi kenkien tärkeys. Se on kuitenkin jokaisen mahdollisuuksien mukaan. En usko että se on yhtä tärkeää jos lapsen motoriikassa ei ole ongelmia, meillä 2 lapsella 4 : stä on, eli kaikille ostetaan ettei tule kateutta.



Näin kummallista unta, mikä jäi kovasti mieleen, 4 laijonaa juoksi meidän tiellä taloa päin, ja ne olivat aivan mahtavan näköisä... Mitähän se tarkoittaa?? =)



Täällä on harmaa ja kalsea päivä, toivottavasti aurinko tulisi esiin ja toisi vähän päivänpaistetta rintaan.

Sain Hillan vihdoin nukkumaan. Meillä oli viikonloppuna free-Hilla operaatio. Tyttö pääsetettiin vapaaksi lattialle ja se on ollut ihan kahko siitä lähtien. Konttaa tuulispäänä ympäri asuntoa. Remontti on edennyt siihen pisteeseen, että keittiön alakaapistojen sokkeli puuttuu ja suurin osa keittiön tavaroista ei ole vielä kaapeissa. Ja paljon pientä yksityiskohtien silottelua. Vielä on tosiaan hieman kaaosta mutta vauva ei ole enää vaarassa lattialla. Hilla sai leikkiä ainoastaan makkarissa ja olkkarin puolella pinnasängyssään - yli kuukauden. Ihan hyvin se viihtyi ahtaastikin. :) Mutta ei varmaan enää tuon vapautuksen jälkeen.



Lauantaina mulla oli pikku kekkerit. Mun veli ja sen vaimo tuli paria tuntia muita aikaisemmin ja pääsivät heti siivoamaan. Itse menin suihkuun varttia ennen kuin muut vieraat tuli ja mies vasta kesken kutsujen. Kaikki tarjoamiset laitettiin pöytään vasta vieraitten saavuttua ja kattaus oli kamala. Vitsailtiin, että jonkun Glorian Koti -lehden olisi pitänyt tehdä juttu " ihanista" valmistujaisjuhlista ;) Oli niin karua, että voi... :)



Minä en ole hankkinut vielä mitään haalareita enkä suitakaan juttuja kevättä varten. Varmaan kohta pitäis. Itseni tuntien menen hankkimaan kurahaalarit sinä päivänä kun niitä eka kertaa tarvitaan. :)



Nenn: Onko teidän 9-vuotias " normaalissa" luokkaopetuksessa , kun hän jää ulkopuolelle? Minkälainen opettaja teidän lapsella on?



HEi muuten! Kenelle tulee Hesari? Meidän Hillan kuva oli siinä asuntoliitteessä eilen. Oli suihkussa (aivan " ihanassa" kylpppärissämme) isänsä kanssa.



Nyt pikasuihkuun! Moimoi!!!

Kellot on siirretty tuntia lähemmäs kesää ja juhannusmökkiä jo varaillaan! Me ollaan koko viikonloppu etsitty mukavaa mökkiä juhannukseksi, mutta kovin ovat kalliita tai kaukana tai varattuja. Viime viikko meni sairastaessa. Neidillä oli kuumetta neljä päivää ja tavaraa tuli molemmista päistä. VIeläkään ei maito oikein maistu. Äitikin oli kipeänä ja kaiken kukkuraksi oli oltava pahoinvointisena päivät harjoittelussa. Toivon tosiaan, että kukaan ei saisi samaa mahapöpöä. Olo oli itsellä karmaiseva, eli voi vain kuvitella, miltä pikkuisesta tuntui! :(



No, nyt jo on parempi tilanne onneksi! Mummo osti tytölle 80cm Reimatecin välikausihaalarin ja olen tässä pähkäillyt, että ei kai vaan jää pieneksi syksyyn mennessä. Tosin S:llä ei nyt ole pituuskasvu ollut huimaa, 8kk neuvolassa 71,5cm ja 2kk aikana oli tullut siis 1,5cm. Kokeilin pukua päälle ja vielä sai kääntää hihat ja lahkeet kerran, jotta oli sopiva. Toisaalta ei kai ole kiva liian isollakaan puvulla touhuta. Talveksi ostin alesta Reimatecin puvun kokoa 86.



Vielä ei täällä kävellä, mutta sitten kun kävellään, hankitaan kengät. Sella oppi todella nopeasti konttaamaan ja nousemaan tukea vasten, ja nyt selvästi enemmän treenataan noita kielellisen kehityksen alueita: Kun S huomaa tutun esineen, ojennetaan kättä kohti ja äännähdetään ihan kuin yrittäisi sanoa esineen nimeä tms. Ja kaikenlaisia tavuja syntyy, se on hauskaa kuultavaa! Kun sanotaan lamppu tai kello tai kukka, katse kääntyy kohteen suuntaan, ja ihan oikein. Kaikesta näistä jutuista huomaa, kuinka paljon pikkuinen jo ymmärtää ja nopeasti se ymmärrys tuosta vielä lisääntyy!



Oli taas mukava lukea juttujanne! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Saisivat jo lumet sulaa ja kevät tulla oikein toden teolla!



Laurastiina ja S.

Suursyömärille: meille ei valitettavasti tule hesaria, mutta isälle tulee sunnuntaihesari, eli pitää katsoa jos löydän kyseisen lehden kun käyn siellä ensi kerralla =)



Meidän 9 vuotias tyttö on integroitu ns. normaali luokassa ja koulussa. Oppilaita hänen luokallaan on 2 plus hän itse ja hänellä on henk.kohtainen avustaja, Hojks ja pidennetty oppivelvollisuus. Terapioina ovat fysioterapia ja toimintaterapia, molempia kerran viikossa. Opettajana on vanhempi naisihminen, mukava, mutta ei ehkä enään niin innokas...Hänen mukaansa ongelmia ei ole, ainakaan hän ei niitä huomaa... Johtajaopettaja on tiukasti puuttunut sanalliseen kiusaamiseen, kun tyttö haukuttiin Cp:ksi, idiootiksi ja läskiksi, lisäksi häntä tönittiin taksissa. Se onneksi loppui, asialla olivat kolun pojat (vanhempia) mutta nyt koulun tytöt ovat eristäneet tyttäreni ja kukaan ei halua edes näyttäytyä hänen seurassaan =(

Kolu on tosi pieni, vain 33 oppilasta, eli luulisi että opettajat voisivat paremmin seurata tätä. Minun tyttöni ei ole edes läheskään ainoa silmätikku, juuri nyt käynnissä on selvittely yhden 6 luokkalaisen kiusaamisesta...



Itse olen yrittänyt puhua ongelmasta ja järjestin (olen koti ja koluyhdistyksen puheenjohtaja) luennon viime keväänä kiusaamisesta, paikalle ilmestyi 6 vanhempaa =( eli arvaan että osasyynä tähän ongelmaan on vanhemmat joilta puuttuu mielenkiinto. Erikoinen piirre on se että suurinmalla osalla on iäkkäämpiä vanhempia, itse olen nuorimmasta päästä, keskiikä on 45-55 vuotiaat, nyt ekalla luokalla on lapsia joilla on venhempia jotka ovat " vain" minua pari vuotta vanhempia. Suurin osa minun ikäisistä (31) hankkii nyt tämän ikäisinä esikoistaan ja kun nämä nyt pian 3 ja 1 vuotiaat lapset menvät koluun tulee ikäjakauma olemaan aivan eri.



Sori pitkä monologi, innostun aina kun joku kysyy tyttärestäni, harvempi vain on kiinnostunut, kun ei ole itsellään omakohtaisia kokemuksia.



Lapset osaavat olla julmia, mutta suhtautuminen erilaisiin ihmisiin opitaan kotoa, katsomalla.



Kiitos mielenkiinnostasi =)

Siiri oppi viikonlopun aikana taputtamaan. Nyt sitten taputtaa vähän väliä. Ei vielä ääntä kuulu kunnolla, mutta suloiselta näyttää, kun pienet kädet läpsyttävät. Meillä jatkuu tämä ihme ripuli edelleen. Ollut nyt n. viikon. Lääkärissäkin käytiin jo viime viikolla, mutta käskivät odottamaan, jos menee ohi. Voi kyllä olla, että kakka on jo vähän kiinteempää... en tiedä.



Suursyömäri: Eilen kun luin sunnuntai hesaria ja näin siellä asuntosivuilla suihkukuvan, ajattelin, että onkohan tämä se touko-Hilla, mutta ei näyttänyt tutulta. Vauvat on niin eri näköisiä ilman vaatteita ja hiukset märkinä. Ja kun sukunimikin oli niin erikoinen, niin ajattelin että ei voi olla. Oli sitten kuitenkin! Teillä on oikein kivan näköiset kylppärin laatat. On se joo helpotus, kun remontti alkaa valmistumaan. Itsekin, kun ollaan se läpi käyty - 78 neliön asuunon totaaliremppa.



Kyllä näille lapsukaisille tosiaan saa olla vähän väliä jotain ostamassa. Odotan jo kauhulla sitä murkkuikää. Itse tosiaan ostin 80 cm Jonathanin välikausihaalarin 30 eurolla käytettynä. On kuin uusi paitsi jalkalenksut kuluneet. On Siirille aika sopiva, joten jos kovasti kasvaa ei mahdu enää syksyllä. No, se on sen ajan murhe sitten. Ja tarvitaan haalaria varmaan kesälläkin, kun lähdetään viikoksi jään ja tuulen maahan Islantiin. Sitä matkaa kyllä odotetaan kovasti. Taitaa olla haalarimerkkien välillä jonkin verran kokoeroja samoissa koissa? Tuntuu jotenkin, että reimatec olisi aika " isokokoista" ja tämä Jonathan taas aika normaalia. Ovatko muut huomanneet samaa? Siirille mahtuu vielä hyvin 74 cm Tutan fleecehaalari, vaikka Siiri on n. 76 cm pitkä. Kengille meillä ei vielä ole tarvetta, koska neiti ei vielä kävele ilman tukea.



Meillä kellojen siirto ei tuonut mitään muutosta unirytmiin. Siiri herää n. klo 5 - 6. Haetaan silloin meijän viereen omasta huoneestaan ja joskus nukahtaa siihen hetkeksi tai sitten ei. Saa ainakin itse vähän aikaa vielä loikoilla. Siiri sitten leikkii tutin kanssa ja mönkii meidän päällä. Kuhmuja on tullut sekä äidille että isälle kun Siiri tulee " moukari päällään" vauhdilla milloin minnekin (huuleen, poskeen...).



Tulipa tässä jo paljon tekstiä... Hyvää viikkoa kaikille ja palaillaan!

Elina ja Siiri (6.5.)

Toivottavasti tyttösi koulunkäyntiongelmiin saataisiin jokin helpotus. Olen itse luokanopettaja ja minulla oli omalla luokallani ennen äitiyslomalle jäämistäni integroituna adhd-poika. Tämän pojan erityispiirteet olivat tietenkin kovin poikkeavat teidän tyttöön verrattuna, mutta meillä toimi homma siten, että teimme pojan äidin (myös opettaja) kanssa tiivistä yhteistyötä. Äiti oli alusta asti hyvin avoin pojan ongelmakohdista ja minäkin tunsin, että pystyin keskustelemaan hänen kanssaan avoimesti. Minusta olet tehnyt oikein kun olet yrittänyt puuttua ongelmaan " kovin ottein" . Tytöt osaavat tuossa iässä olla kovin ilkeitä, ja kierojakin, joten kiusaamiseen on välillä tosi vaikea puuttua. Vaadi opettajaa keskustelemaan kiusaavien oppilaiden kanssa vakavasti, ja myös viestittämään koteihin tilanteesta. (Olet varmasti jo tehnytkin näin...) Tsemppiä teille ja kaikki sympatiat tyttärellesi.

Juu, se on meidän Hilla. Ne meidän laatat on IHAN HIRVEET. Tai siis meillähän on nyt kahta erilaista laattaa kylppärissä kun yksi ovi laitettiin umpeen. Ei rempata kylppäriä vasta kun putkiremnpan yhteydessä. Sitä odotellessa. :)



Hilla on nyt pari viikkoa näyttänyt kieltä. Ruokailun yhteydessä sanat kieli ja näytä ovat kiellettyjä, muuten tulee sekä kieli että ruoat ulos suusta. :)

nenn: Meidän hyvillä perhetutuilla on asperger-tyttö, nyt jo 15-vuotias. Juuri vähän aikaa sitten hänellä oli rippijuhlat, joihin en tosin päässyt. Mun mielestä heilläkin oli aika hankalaa jossain vaiheessa, nimenomaan koulun ja kavereiden rintamalla... Nykyään tyttö on älyttömän innokas ratsastaja, mukava ja iloinen ja mielestäni itsevarmempi kuin ennen. 9-10 -vuotiaat tytöt osaavat olla häijyjä! Olisiko jokin harrastus, josta tyttösi pitäisi oikein erityisesti, joku, josta voisi saada myös kokonaan uusia kavereita? Musta tulee puheterapeutti, eli luultavasti muutaman vuoden opiskelun jälkeen tiedän aiheesta vielä (tietystä näkökulmasta) aika paljon lisää... Ootteko te käyneet puheterapiassa? Voimia teille kaikille!



Suursyömäri: Katsoinkin sunnuntaina hesaria ja mietin onko se teidän Hilla, kun miehesikin nimi tuntui kovin tutulta... Ehkä mainitsit sen jossain yhteydessä viime tapaamisella. Täytyy näyttää täällä kuva miehellekin! Ollan siis melkein sukua JULKKIKSELLE! ;) Btw me ei muuten jouduta onneksi remppaamaan yhtään, kiva että se alkaa olla teilläkin pian takana!



Kengistä ja haalareista: Kävin tänään kenkäkaupassa tiedustelemassa, ja Linnean koko olisi tällä hetkellä kai 18... Älyttömän pieni! Ja siinä ON jo mukana kasvunvara & käyntivara vai mikä nyt olikaan. Millaisia kengänkokoja teillä muilla? Haalaria oon miettinyt, mutta en vielä päässyt ajatusta pidemmälle hankkimisen suhteen.



Tapaamisesta: Onko se maanantai 3.4. klo 14 siis sopiva kaikille? Kiva nähdä taas!



Nyt taas hetkeksi omaan rauhaan ennen kuin Kisuneiti tuolta heräilee toisilta päikkäreiltä!





äiti ja Linnea (11.5.)

Juoko kenenkään tapaamiseen tulevan pikkuinen Tutteli-korviketta? Kun mulla on niitä vajaa lava (14x2dl) ylimääräisiä! Linnea ei enää(!) osaa juoda tuttipullosta, eikä nokkamukista juo kuin vettä. Maidot vaan sylkee ulos ja katsoo mua epäilevästi hymyillen, että mitä tämä oikein on... Siirrytään kai sitten myöhemmin äidinmaidosta suoraan tavalliseen. Tutteleissa on päiväys 27.4.06, ja tyhmää jos jäävät käyttämättä. Voisin ottaa silloin ensi viikolla mukaan. Pistäkää tänne vietiä, jos kiinnostusta löytyy!



äitikisu & Linnea

Tokokuu20: Itse olen myös ollut aina todella avoin tyttären ongelmien suhteen, itse asiassa sain tehdä kovaa työtä että tyttö tutkittiin ja sai diagnosin, hänessä kun ekoina 3 vuotena ei ollut ulkopuolisille mitään silmiinpistävästi " vialla" itse vain äitinä olen aina tiennyt että hän on erilainen. Opettaja on kyllä hyvä opettaja, ottaa selville ja yrittää auttaa, se missä mättää on meidän välinen kontakti, haluaisin olla enemmän tekemisissä, mutta minusta tuntuu että opettaja kokee sen tungetteluna ja neuvomisena. Oppiminen ja kolunkäynti ovat kuitenkin kiitettävällä tasolla, ongelmana on juri tuo AS-lapsen tyypillinen sosiaalinen vaikeus. Olen pyytänyt opettajaa avoimesti kertomaan muille lapsille miksi tytöllä on avustaja, hänen diagnoosistaan jne. mutta opettaja ei voi vaitiolovelvollisuuden kannalta kuulemma sanoa mitään... Yksi syy miksi häntä on kiusattu on juuri se kun muut lapset pitävät häntä tyhmänä kun häne ei vieläkään toisen luokan keväällä osaa edes kirjaimia, saatikka lukea =( Uskon että muut lapset olisivat ymmärtäväisempiä jos asiasta juteltaisiin. Olen itse miettinyt meneväni kouluun juttelemaan luokalle (yhdistetty 1-2) mutta en usko voivani olla asiallinen jos lapsestani sanotaan jotain " pahaa" ja siksi en ole sitä tehnyt, lisäksi pelkään että alan itkeä.



Äitikisulle kiitokset kertomastasi. Aina lohduttaa tietää että on muita samassa tilanteessa olevia/olleita ja varsinkin kuulla että asiat voivat parantua ajan kanssa =)

Tyttärellämme on harrastus, juuri tuo ratsastus, tyypilliseen AS-tapaan tyttö tulee hyvin toimeen eläimien kanssa. Eläimet ovat hänen " erikoisalaansa" eli teitty mielenkiinnon kohde josta on ottanut kaiken selville. Rakastaa ratsastamista ja hevosia!



Adhd piirteet tekevät tytön levottomaksi ja haittaa keskittymiskykyä, mutta hän ei ole yhtään agressiivinen. Lisäksi on motorisesti todella kömpelö ja inhoaa liikkumista ja ulkonaoloa eikä osaa hillitä esim. syömistään, minkä takia on ylipainoinen ja muutenkin tosi isokokoinen ikäisekseen, ja siinä lisää syitä olla kiusattu.



Tämä on vanhempien painajainen missä lapsen itsetunto päivä päivältä painuu ja ennen iloinen ja positiivinen lapsi muuttuu yksinäiseksi ja surulliseksi. Se tekee minutkin surulliseksi. Eniten pelkään että tällä nuorimmaisellakin olisi samoja ongelmia, mutta ainkaan vielä ei siltä tunnu, ja 9 vuotiaan kohdalla tiesin sen jo kun tyttö oli saman ikäinen eli 10 kuukautta.



Onhan tämä raskasta, mutta raskainta on lapsella ja se onkin pahinta, kun ei voi ottaa kantaakseen lapsen ongelmat. Päivä kerrallaan. Välillä tuntuu paremmalta, välillä on huono päivä. Ehkä huomenna on hyvä päivä.



Netistä olenkin aina saanut parhaimman vertaistuen, uusia näkökulmia jne.



//nenn

Hei äitikisu! Meidän Siirille kyllä kelpaa tutteli. Otetaa ilomielin vastaan, jos teillä ei ole käyttöä ja muuten heittäisitte pois.



Nenn: Aika ikävältä kuulostaa tuo teidän tytön " tarina" . Ja on varmasti raskasta äitini seurata sitä kaikkea vierestä. Minun mielestäni jonkun ihmisen pitäisi kuitenkin puhua tytön sairaudesta koulussa muille oppilaille, lapset eivät välttämättä tosiaan tiedä / ymmärrä, miksi hän on semmoinen kuin on. Tsemppiä teille!

Opettaja ei ole vaitiolovelvollinen jos sinä olet antanut hänelle luvan puhua avoimesti! Itse sain luvan kertoa erityisoppilaastani, jolla on myös avustaja osalla tunteja, ensimmäisessä vanhempainillassa. Pojan agressiivinen käyttäytyminen oli jo noussut vanhempien keskuudessa puheenaiheeksi, joten sovimme äidin kanssa että kerron kokouksessa hieman pojan diagnoosin piirteistä. Onko koulussa laaja-alaista erityisopettjaa (tai terveydenhoitajaa) joka voisi tulla luokkaan puhumaan erilaisuudesta? Oletko vanhempainillassa ottnut asian puheeksi, jotta vanhemmat voisivat kotona puhua lastensa kanssa? Saako tyttäresi luokkaopetuksen lisäksi erityisopetusta? On olemassa tietokoneohjelma (mikä piru se nyt oli?) joka yhdistää sanoja ja kuvia. Tämä voisi olla tyttärellesi avuksi kotona. Voimia!

Kolussa on erityisopettaja, joka ei ole pätevä, mutta lisäksi kolussa käy dysfasiaan erikoistunut erikoiskoulun kiertävä opettja, joka viettää yhden tunnin tyttäremme kanssa ja yhden tunnin konsultoi opettajia.

Vanhempain illoissa ei ole puhuttu tyttärestäni, ja juuri tämä opettaja kovasti vierastaa avoimuutta, kuten tuntuu olevan koko kolun yhteinen sävel. Aion ehdottaa vielä hanakammin että asia otetaan puheeksi, koska kuten sanoit ja itse olen epäillyt, vaitiolovelvollisuus ei sido opettajaa kun itse olen antanut luvan puhua tästä.



Kiitos rohkaisusta tokokuulle ja elinalle!! =)

On hiukan ventti olo, mullekin nousi illalla kuume ja yön vietinkin 39 asteessa hikoillen... Julius nukkui onneksi peräti yhdeksään eli kellon ympäri, ja sainkin nukkua kohtuullisen hyvät unet. Mies mittailee nyt Juliukselta lämpöä vartin välein kun pelkää että poikakin sairastuu.



Nennille meiltäkin voimahalit. On varmasti rankkaa ja sydäntäsärkevää kun oma lapsi joutuu syrjityksi.



Pysykää te muut toukot terveinä =)

-sannael ja J

Unohdin vastata kun kysyit puheterapiasta, eli me emme ole saaneet puheterapiaa kun täällä vaasan sudulla on aivan huutava pula niistä. Ollaan saatu lähete mutta kutsua ei voitu vastaanottaa koska ei ole resursseja. Näin surullista tämä on. Nyt on taas mennyt lähete neuropolille, joskos sieltä saisi esim. maksusitoumuksen yksityiselle tai jotain. Tytöllä oli syntyessään epilepsia joka kuitenkin taittui lääkityksellä ja parin vuoden päästä lääkitys lopetettiin. Neuropoli on tästä syytä meille erittäin tuttu =)



Täällä sataa tänään lunta ja huomenna mies lähtee vanhimman tyttären kanssa luokkaretkelle vuokattiin ja minä jään 3 lapsen kanssa 2 päiväksi yksin. Eli en välttämättä pahmmin kerkiä netissä olemaan. Vointeja kaikille toukoille ja kiitos ajatuksistanne !!