Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 1,5v ei suostu istumaan rattaissa
icecream
17.05.2017 |
EI suostu rattaisiin, vetää itsensä lankuksi ja huutaa pää punaisena. Kokeiltu että kävelis itse, ei suostu vaan roikkuu jalasta syliin.kokeiltu että kävelen metrin etenpäin jää vaan seisomaan ja huutamaan. Kyseessä 1,5vuotias niin vähän alkaa olla raskasta kantaa ulkoilureissut sylissä... muutenkin ylivilkas tapaus, niin nämä ulkoilut imee viimeisetkin mehut äidistä :(
Kommentit (23)
En saa yksin laitettua rattaisiin, pistään itsensä jäykäksi ja jalat haralleen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
icecream kirjoitti:
En saa yksin laitettua rattaisiin, pistään itsensä jäykäksi ja jalat haralleen :(
Milloin vanhemmista on tullut näin kädettömiä, ettei ne pärjää enää edes yksivuotiaiden kanssa. Jalat kiinni ja rattaisiin. Kuulokeet korville ja huuto kuuluu tyhjille korville.
Ylivilkat tapaus ja roikkuu vaan sylissä?
icecream kirjoitti:
En saa yksin laitettua rattaisiin, pistään itsensä jäykäksi ja jalat haralleen :(
Niin meilläkin, mutta kyllä se sinne rattaisiin menee, kun laitat päättäväisesti. Pysy rauhallisena, varo ettet satuta lasta.
-2
Vierailija kirjoitti:
icecream kirjoitti:
En saa yksin laitettua rattaisiin, pistään itsensä jäykäksi ja jalat haralleen :(
Milloin vanhemmista on tullut näin kädettömiä, ettei ne pärjää enää edes yksivuotiaiden kanssa. Jalat kiinni ja rattaisiin. Kuulokeet korville ja huuto kuuluu tyhjille korville.
Näyttää ja kuulostaa tosi pahalta, kun sitä itseään kaarelle vääntävää ja kurkku suorana karjuvaa lasta laitetaan kärryihin vasten sen tahtoa. Jotkut pelästyvät sitä. Noinkin pieni lapsi on yllättävän vahva, ja hankalasti käsiteltävissä, jos haraa vastaan niin kovaa kuin pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
icecream kirjoitti:
En saa yksin laitettua rattaisiin, pistään itsensä jäykäksi ja jalat haralleen :(
Milloin vanhemmista on tullut näin kädettömiä, ettei ne pärjää enää edes yksivuotiaiden kanssa. Jalat kiinni ja rattaisiin. Kuulokeet korville ja huuto kuuluu tyhjille korville.
Näyttää ja kuulostaa tosi pahalta, kun sitä itseään kaarelle vääntävää ja kurkku suorana karjuvaa lasta laitetaan kärryihin vasten sen tahtoa. Jotkut pelästyvät sitä. Noinkin pieni lapsi on yllättävän vahva, ja hankalasti käsiteltävissä, jos haraa vastaan niin kovaa kuin pystyy.
Voihan sille lapselle aina antaa kuvan, että on itseään heikomman vanhemman lapsi ja antaa lapsen tehdä mitä tahansa ettei vaan näytä ja kuulosta pahalta.
Meillä 2-vuotiaalla samaa. Toki annan kävellä jos mahdollista, mutta aina ei ole. Sylissä en edes suostu kantamaan. Jos ei kävele nätisti niin rattaisiin laitan vaikka väkisin. Ota niistä turva-aisa pois, nosta lapsi rattaisiin, paina mahasta jos lankuttaa (ei väkivalloin mutta määrätietoisesti). Laita remmit kiinni toisella kädellä.
Ja tuo vastahakoisen taaperon laitto rattaisiin muuten ei ole mitään sen rinnalla kun pitää laittaa raivoava 4v autonistuimeen.. mikä on vielä selkä menosuuntaan-istuin 😂 Siinä tuli jo oikeasti hiki ja meinas perkeleet lentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu, meillä vähän vanhempi lapsi, ja aina välillä heittäytyy hankalaksi rattaisiin menon kanssa. Ei siinä auta kuin tunkea rauhallisesti lapsi rattaisiin ja laittaa vyöt kiinni. Huutaa hetken ja sitten on ihan tyytyväinen. Kun ei tee äkillisiä liikkeitä, ei satuta ketään.
Mihin suuntaan teillä on rattaat? Onko nyt ollut naama menosuuntaan? Onko nyt muutoinkin joku "eroahdistusvaihe" ja takertuuko muutoinkin sinuun? Noin 1,5 vee iässä nimittäin voi tulla uusi vierastuskausi/eroahdistus ja tuli mieleen tuosta, että kun takertuu kovin jalkaasi ja haluaisi syliin, että jos häntä pelottaa istua naama menosuuntaan? Lapsen näkövinkkelistä niin päin voi olla aika pelottavaakin ja yksinäistä. Ihan kuin istuisi yksistään maailman menoa ihmetellen ja äiti katoaa jonnekin "kauas taakse". Jos olette istuneet näinpäin, kokeile kääntää istuinosa niin, että istuu naama sinuun päin. Jutelkaa paljon matkalla kaikesta, mitä näette ja kuulette, sekä hassuttelkaa ja pelleilkää samalla, että lapsesta alkaisi olla kiva istua siinä. Näinpäin pystyy paljon paremmin itsekin seuraamaan, mitä lapsi katsoo ja kertoa sitten niistä asioista.
Meillä alkoi myös joskus reilu 1,5-alle 2 vee iässä kausi, jolloin lapsi pelkäsi vähän kaikkia hassuja asioita: tuulta, tuulessa lepattavia juttuja, kaahisevia ääniä... Naamat vastatusten pystyy paremmin tarkkailemaan lasta tässäkin suhteessa, että huomaa ajoissa, jos joku vähänkin jännittää ja ilme muuttuu sellaiseksi "yyh, nyt en tykkää tästä".
Entä auttaisiko jos ottaisitte avuksi, jonkun lelun, joka "asuu" vain rattaissa? Me saatiin eräästä liikkeestä kerran ilmaisnalle lahjaksi ja siitä vähän vahingossa muotoutui tosi tärkeä vaunukaveri. Aina kotiin tullessa sitä silitetään ja halataan ja se jätetään rattaisiin nukkumaan. Rattaisiin päästessä on aina tärkeää saada nalle heti käteen ja sille näytellään kaikkea ympärillä olevaa. :-) Se on ollut ihan super korvaamaton apu, kun on ollut känkkäränkkää jostain lähtiessä. Kysymys "mennään katsoon onko nalle herännyt päiväunilta" toimii yleensä. :-)
Sellainenkin tuli mieleen, että onko teillä istuin kuinka takakenossa? Tai joutuuko valjaat päällä olemaan hieman takaviistoon, vaikka selkänoja periaatteessa olisikin melko suorassa? Meillä alkoi viihtyä paremmin kyydissä, kun ei pueta turvavöistä muita kuin haaroväli- ja vyötäröremmit. Saa nojailla siihen etuaisaan ja olla vähän etukenossa halutessaan. Tietysti tarkkana pitää olla, jos keksisi ykskaks haluta sieltä ylös. Mutta tuo tietty vapaus teki sen, ettei enää venkoillut kyydissä ja alkoi istua rauhallisesti. Ehkä se sit vain jotenkin ahdisti, jos oli täysin sidottuna.
Tietysti joskus tulee niitä uhmakohtauksiakin, ettei vain kerta kaikkiaan haluaisi kyytiin, eikä homma suju niin kuin saduissa... :-D Se on hankalaa saada se jäykkäpatsaslapsi, mutta toisaalta voimista se ei välttämättä ole kiinni. Meilläkin jos ollaan miehen kanssa yhdessä ulkona, niin hän joskus meinaa, että ei se mee sinne. Hänellä on enemmän voimaa kuin mulla, mutta kyllä se lapsi sinne menee, kun vaan laittaa. Vaikka siinä tosiaan meinaa tulla se hiki hattuun ja ne perkeleet todellakin meinaa lennellä omassa mielessä, kun oma selkäkin meinaa sanoa yhteistyönsä irti... Jalkoja ei välttämättä saa ekana, mutta mä oon laittanut sit vain vaikka pylly edellä istumaan ja jalat on retkottaneet laidan yli. Lapsi huutaa naama punaisena, mutta huomaa kyllä hetken kuluttua itsekin, että on vähän huono istua niin ja sitten saadaan ne jalatkin laitettua. Se kuuluisa sanoitus on myös auttanut ja se että ite yrittää pysyä mahd. rauhallisena ja ääni vakaana värisemättä, "että joooo, sua harmittaa nyt tosi paljon etkä haluaisi lähteä/tulla kyytiin, mut nyt meidän on mentävä kotiin syömään/nukkuun. Tullaan sit huomenna uudestaan puistoon. Katopa nallekin on täällä, se heräs päiväunilta ja antaa sulle pusun". Vaikka kuinka venkoilisi, niin ei auta. Meillä on auttanut se, ettei jäädä yhtään arpomaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli samaa, meni ohi kun tajus, että ei pääse kovinkaan pitkälle omin jaloin, jäi kaikki pidemmät reissut kaupungille tekemättä.
Kuten aikaisemmatkin kirjoittajat ovat todenneet: 1,5 vuotias ei nyt vaan kertakaikkiaan ole kypsä päättämään asioista. Nyt tarvitaan sitä aikuisen auktoriteettia. Eli lapselle ei anneta vaihtoehtoja, vaan hänet laitetaan rattaisiin (käytännön neuvot tuli jo edellä). Joissain asioissa voi sitten harjoitella itse päättämistä esim. kahdesta vaihtoehdosta eli vaikkapa mennäänkö ulkoilemaan puistoon rattaiden kyydillä vai lähimetsään, jonne saa/joutuu kävelemään itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan normaalia uhmaa. Laitat vaan lapsen rattaisiin ja remmeihin, lapsi oppii muutaman kerran kokeiltuaan, että asia ei ole neuvoteltavissa. 1,5 -vuotias on vielä liian pieni päättämään omasta liikkumisestaan itse. Aikuiset siis päättävät.
Jos tarvitset apua vanhemmuuteen, ota yhteys vaikka alueesi perheneuvolaan.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Voihan sille lapselle aina antaa kuvan, että on itseään heikomman vanhemman lapsi ja antaa lapsen tehdä mitä tahansa ettei vaan näytä ja kuulosta pahalta.
Niinpä. Ja sitten ihmetellä kymmenen vuoden päästä jonkun väkivaltaisen teinin kanssa, että mitenkäs me nyt tällaiseen päädyttiin.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
icecream kirjoitti:
En saa yksin laitettua rattaisiin, pistään itsensä jäykäksi ja jalat haralleen :(
Anna sen kävellä.älä kanna, kestä huuto. Kyllä se hetken huudettuaan tajuaa että rattaissa on parempi.
Tässä hyvä vinkki:
1: Tainnuta lapsi esim puuklapilla lyömällä pään takaosaan voimakkaasti. Myös sähkölamautinta voi käyttää.
2. Nippusiteillä lapsi kiinni rattaisiin käsistä ja jaloista.
3. Jos yrittää rimpuilla, voit uhkailla pippurisumutteella.
Anna lapsen juosta! Miksi sitä pitää rattaissa istuttaa? Ai niin, onhan se mukavampi äidille....
Meillä mennään lyhyet kauppareissut semmoisella työnnettävällä kolmipyörällä jossa on valjaat. Jätetään kaupan ulkopuolelle odottamaan, kaupassa istuu sitten ostoskärryyn.
Suostuu tuo vielä rattaissa ihan hyvin menemään kunhan ei joka kerran ulos mennessä joudu niihin. Lisäksi käteen annettava aina joku lelu.
Meillä homma hoitui niin että neiti käveli itse - ja jos ei suunta täsmännyt korjauksista huolimatta sen kanssa mihin piti mennä, niin sitten mentiin rattaisiin naama menosuuntaan. Ei se kovin montaa sataa metriä yleensä alkuvaiheessa jaksanut kävellä (nyt kolmevuotiaana meneekin sitten jo 3-4km siivuja ihan hyvällä mielin). Parasta oppia käevelemään niinkuin muutkin, koska ei niitä rattaita loputtomasti käytetä ja tuntui vähän typerältä pakottaa lapsi rattaisiin jos se vain halusi kävellä. Joskus oli helpompaa, joskus vaikeampaa mutta noin keskimäärin ihan hyvin. Itse käveleminen oli sen verran tärkeää neidille että sitten opeteltiin sitä miten missäkin tilanteessa kävellään ja milloin ei juosta. Eläminen on helpompaa kun ei aikatauluta menojaan liian tiukasti.
Nyt ei sitten tarvitse pelätä niin paljon sitä että syösyy autojen alle tms. täysin holtittomasti kun perusasiat on hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen juosta! Miksi sitä pitää rattaissa istuttaa? Ai niin, onhan se mukavampi äidille....
Niinpä.
Tuo on vähän niinkuin kenkään kusisi. Lämmittää hetkellisesti. No, se on sitten kiva kun 3+ vuotias haluaakin mennä jokapaikkaan kärryissä ja sylissä kun ei jaksa/viitsi/halua kävellä.
Joo, sama vika, ikää pari kuukautta vähemmän. Meillä kyllä kävelisi itse, mutta ei samaan suuntaan kuin muut, ja syöksähtelisi katsomatta autotielle, polkupyörien alle jne. Laitan lapsen kärryyn, vaikka kuinka kiukkuaa. Kiukkuaminen kuulostaa pahalta, mutta ei se lapsi rikki mene siitä että hänet laittaa tiukasti mutta rauhallisesti kärryyn ja remmeihin. Huutaa pari minuuttia, sitten on tyytyväinen.
Meillä tärkeää, että lapsi saa juosta pihalla ainakin kaksi tuntia päivässä, muuten menee ihan mahdottomaksi...
Miten teillä lapsi reagoi, jos vaan laitat hänet kärryyn?