***30+ ESIKOT VIIKKO 13***

Onnittelut Tutannalle tytöstä! Kyllähän pahan hoitovirheen opiskelija teki, tosi järkkyä, huh. Mutta mikä tärkeintä ja parasta että nyt on asiat hyvin ja ootte päässy vauva-arkea viettämään.



Ja Lenen Aleksille onnittelut lastan poistosta, varmaan helpotus. Mekin ollaan päästy yllättymään positiivisesti, kun meitin pojalla ei ilmeisesti olekkaan maitoallergiaa!. Päästiin vasta viime lauantaina alottamaan maito-altistus (eli tavallista Tuttelia alettiin käyttämään) eikä ainakaan vielä oo tullu mitään iho-oireita, kuitenkin jo neljäs päivä menossa. Oon sitten ilmeisesti turhaan etukäteen tuotakin murehtinut :/. Silloin kun iho oli huonoimmillaan, oli kyllä kovat pakkaset ja kuiva ilma, eli ilmeisesti se vaikutti. Nyt kun oon jo pisemmän aikaa 2x päivässä häntä rasvannut ja ilmatkin lauhtunu, niin iho on pysyny suht hyvänä. Eli pelkkä atooppinen iho taitaa meillä olla sitten diagnoosina kuitenkin. Kaikille muuten vinkiksi jos vauvalla on kuiva iho, niin kannattaa heti alusta alkaen käyttää apteekin perusvoiteita, esim. meillä Lipolan ja Ceridal on toiminut hyvin.



Paljon muutakin uutta on tullut, pojalle on puhjennut ensimmäinen hammas alas ja viime viikolla hän kääntyi ekaa kertaa vatsalta selälleen, oli itekin ihmeissään että mitä nyt tapahtui :). Ja pottua ollaan maisteltu nyt muutaman kerran. Aluksi se tuntui maistuvan yllättävän hyvin, mutta jo toisena päivänä ilmeet kertoi enemmän kuin tuhat sanaa eli yök ;). Seuraavaksi sitten porkkanan maisteluun..



Olihan taas meidän napaista, mutta tsemppiä kaikille omiin tai vauvojen vaivoihin!



t. SoleMio ja poitsu 5 kk 3 pv (9040 kg ja 68,5 cm)

Tutanna: Tulipas tippa linssiin kun luki sinun kertomustasi. Aikamoisen rääkin olet kyllä läpi käynyt ja silti jaksat vain iloisena todeta että tulla uudestaan! :) reipas oot kyllä! Onnea vielä kerran tytöstänne. :)



Lene: Mukavaa että Aleksi on saanut lastan pois. :) Helpottaa äitinkin hommia huomattavasti varmaankin.



Solemio: Hieno juttu jos ei olekaan maitoallergiaa! Ja onnea hampaasta! :)



Virginie: Täällä ainakin yksi ratsastaja! O/ Mä menin ekan kerran hepan selkään n. 2kk synnytyksestä ja ei ollu mitään ongelmia, tehtiinkin tosin ihan vaan rauhallinen maastoköpöttely lenkki.



Eilen mulla alko estekurssi ja siellä kyllä rääkättiin naista! Koko tunti melkein kevyessä istunnassa kun treenailtiin tasapainoa ja kyllä on kantturat kipeenä nyt.



SnowApple: Toivottavasti pienen masu paranee pian!



Kaikille muillekin jaksamista ja päivänsankareille onnea! :)



T: Mari & Dina 5kk 3vkoa

Heippa!



Huhhuh Tutanna millainen kokemus sinulle tuo synnytys oli! Itse kun olen tämmöinen herkästi traumatisoivatuva tapaus, olisin varmasti pelästynyt loppuelämäkseni. Psyykkisesti tervehdyttävää varmasti oli se, että harjoittelija tuli puhumaan kanssasi tapahtuneesta virheestä. Vastuuhan kuitenkin olisi pitänyt olla vastaavalla kätilöllä, eikä hänellä. Varmasti pelästyttävää oli myös se, että vauva oli synnyttyään veltto. Onneksi kaikki kuitenkin on nyt hyvin!



Juu, tuo Tahkon reissu oli liikunnan osalta aika raskas. Olenkin ollut aikalailla väsynyt sen jäljiltä. Luulen kyllä että keskityn murtsikointiin kahden viikon päästä kun olemme Sallassa. Laskettelu puolestaan rasittaa niin suuresti juuri noita lantionseudun lihaksia.



Voi Katja, toivottavasti Ainolla ei ole sitä rotavirusta! Toivotaan, että tyttö tervehtyy nyt pian.



Virginie; meillä mies osallistuu mielestäni kiitettävästi vauvanhoitoon ja kotitöihin. Meidän suurin ongelmamme on varmaankin se, että siisteydentajumme ovat erilaisia. Mikä häiritsee minun silmääni, ei miestä häiritse. Pyykit ovat kylläkin jääneet pääasiassa minun hoteisiini, mutta mies puolestaan hoitaa vieläkin keskeneräistä remonttiamme pikku hiljaa. Öisin herään kylläkin pääosin minä hoitamaan Elsaa, mutta aamusella jos miehen laitautuessa töihin tulee eteen tytön vaipanvaihto, tekee mies sen, jotta pääsen itse käymään rauhassa aamupisulla ja saan sitten tytön suoraan viereeni tissille. Ja välillä olen päässyt minäkin yksin käymään jossain, kunhan maitoa on vain pumpattuna jääkaapissa.



Ei tullut keskusteltua tuosta ratsastuksesta lääkärin kanssa jälkitarkastuksesta. Olen kuitenkin käsittänyt, että ratsastusta ei suositella aloitettavaksi ennen kuin pitkät vatsalihakset ovat palautuneet paikoilleen, noin 3 kk:n kuluttua synnytyksestä. Itse kaipailen pollen selkään myöskin ja haaveilen kesällä maastolenkeistä, joilla harrastus olisi kiva aloitella. Meitä ratsastaviahan on tässä porukassa aika monta ja haaveilemme yhdessä maastoilusta kesällä. Viimeistään elokuussa voisi yrittää päästä parin tunnin maastolenkille yhdessä.



Elsa on tosi suloinen tuossa kantoliinassaan, johon äsken sammui. Veljeni hoiti häntä pari tuntia viikonloppuna, jotta päästiin yhdessä mieheni kanssa rinteeseen, ja on nyt valtavassa vauvakuumeessa. Olisi kuulemma kiva saada heidän poitsulle pikkusisko. ;)

Muutenkin on tämä meidän tyttö osoittautunut todella hyväluontoiseksi neitokaiseksi.



Voi kun nämä ilmat muuttuisivat torstaihin mennessä taas aurinkoisiksi!!!



terv.

RouvaSukkula & Elsa 7vk+4pv

olipa kokemus Susannalla. Onneksi sinulle ei jäänyt ikävää muistoa synnytyksestä kokonaisuutena. Mukava kun jaksoit kijroittaa pitkän kertomuksen!



Taisi toissayönä meidän itkut olla maailmalla, koska meillä puolestaan oli ensimmäinen ilta ilman koliikkia! No, eilinen olikin sitten taas jotain ihan muuta.



Kiva että Aino voi paremmin. Kyllä minuakin huolestuttaisi jos pieni saisi jonkun taudin. Minulla on itselläni hiukan huono olo ja päätä särkee, voi kun ei olisi vatsatautia tulossa. Miten muut Hermannissa olleet?



Eipä muuta, parempia ilmoja odotellessa. Katsotaan mihin vointini kehittyy, kannattaako minunkaan lähteä Kuusijärvelle.



F & F 11 vkoa 1 pvä

Kylläpäs Tutannalla oli hurja synnytyskokemus. Uskomattoman hienosti olet siitä selvinnyt. Kivut olivat varmasti järkyttävät.



Suizalle ja Susumille vedestä vielä. Pikkuhörpyt vettä on varmaan ihan hyvästä. Englannissa vauvoille ilmeisesti juotetaan vettä enemmänkin.



Toivottavasti Katjan Ainolle ei tullut rotaa! Varmaan olisin itsekin mennyt samantien lääkärille vastaavassa tilanteessa.



Rouva Sukkulalle olen ihan kateellinen noista hiihtomatkoista!



Virginielle voisin työnjaosta kommentoida, että meillä mies hoitaa vaipanvaihdon aina kotona ollessaan. meillä ei öisin tarvitse vaihtaa vaippaa, niinpä mies hoitaa aamun ensimmäisen vaipanvaihdon herätessään töihin. lisäksi mies vie vauvan tunnin lenkille töistä tullessaan. tämä siksi, että mä aloitin tenttiinluvun. Beibille vaan terveisiä: samassa veneessä ollaan :) kylvetys on myöskin miehen hommaa, kun multa ei tuo kyykkääminen onnistu ja meillä amme on lattialla kylvetettäessä.



kiva, että Fridalla oli hyvä yö. meillä on alkanut öisin imetysralli. entisen 6 tuntia-3 tuntia-3tuntia syömisvälien sijaan meillä on kolmisen yötä ollut imetystä aluksi 4 tunnin, sen jälkeen 1-1,5 tunnin välein. meidän vauvelilla ikenet kutiaa aika lailla. ostin sellaisen purulelun sille ja se tuntuu vähän helpottavan. Lenelle muuten kommentoisin yöimetyksistä samoin kuin muutkin: lapsentahtisesti vaan. kyllä se elämä koulii muutenkin; nyt voidaan elää lapsen ehdoilla.



Suiza mietti synnytyskokemustaan. olen siinäkin samaa mieltä kuin muutkin. sinullahan nimenomaan oli rankka synnytys. Hienosti olet selvinnyt siitä. Lenen sanoin: kaikki synnytykset ovat erilaisia. kukaan ei tiedä, minkälainen tulee seuraavaksi. synnytystä ei kannattaisi pelätä etukäteen, mutta lähes kaikki kai sitä pelkäävät tai ainakin jännittävät etukäteen. mähän kävin ennen synnytystä pelkopolilla. sitä suosittelen muillekin. mietin muuten tänään, että onnistuikohan mun kivunlievitys yms sen takia niin hyvin. niillähän on papereissa merkintä siitä, että on pelkopoli-potilas. kiinnittäiskö ne silloin vielä enemmän huomiota siihen, että jäisi hyvä synnytyskokemus.



tällaista. nyt menen nukkumaan. väsyttää aika lailla. toivottavasti olisi pitkät syöttövälit tänä yönä.



Kanika ja pikku-D 12,5 vkoa

... missähän se kevät oikein luuraa??? Kohta on jo huhtikuu ja tällaista on! Tosin pari-kolme vuotta sitten tuli vielä huhtikuun puolivälissä hirveät kinokset. Ei viitsisi edes vaunulenkille lähteä, mutta kaupassa pitää kyllä käydä.



Onnea tosiaan Lenen Aleksille lastan poisotosta! Nyt alkoi vapaus pojalle. :)



Frida, meille ei ainakaan vielä ole tullut mitään oireita, jotka viittaisi vatsatautiin, toivottavasti ei tuukaan. Mikä on vointi?



Yritän nyt käydä heivaamassa tytön sänkyyn, nukahti syliin.... palaan (ehkä) pian...



su&pu 10vk 4pv

Onpas rauhallinen aamu. Mies jäi kotiin tekemään töitä, koska ei työpaikallaan yliopistolla saa kuulemma mitään aikaan, kun joku on koko ajan häiritsemässä. Kivaa, ettemme me Ainon kanssa häiritse :) Ja mieheni tekee nyt " iltavuoroa" ja on aamulla apunani. Sainkin nauttia aamukahvit ja lukea Hesarin kaikessa rauhassa. Mitä siis miehen rooliin lapsenhoidossa tulee, niin meillä mies tekee tosi paljon. Mieheni vaihtaa Ainon vaipat iltaisin ja viikonloppuisin, kylvettää tytön ja kotona ollessaan seurustelee neidin kanssa paljon. Aamulla meillä on samanlainen tilanne kuin RouvaSukkulalla: Tosin minä menen aamulla suihkuun - tulee ahdistunut olo, jos en pääse suihkuun rauhassa.



Ainon ripuli taitaa olla ohi, koska minkäänlaista kakkaa ei ole tullut vuorokauteen. Kuumetta tai lämpöäkään ei ole ja tyttö vaikuttaa virkeältä muutenkin. Eilen illalla Aino keksi kiljumisen jalon taidon ja aloitti aamun riemukkaalla konsertilla, joka muuttui " tavalliseksi" jokelteluksi myöhemmin. Mikä lie oli maanantaisen ja tiistaiöisen ripulin syy? Rotavirus se ei ainakaan ollut, koska kaksi ripulikakkaa ei vielä taida mennä edes vatsataudista ja rota kai kestää useamman päivän. Hyvä näin :)



Frida: Toivottavasti teillä alkaa koliikki jo helpottamaan! Meillä Ainon (jo sinällään lievä) koliikki poistui siten, että itkuillat harvenivat pikkuhiljaa ja nyt niitä on ehkä yksi viikossa. Jospa siis teilläkin: Toissayö oli kertomasi mukaan helppo ja sitä seuraava taas ei. Toivottavasti nyt luvassa on taas helpompi!



Vielä synnytyspelosta: Ennen Ainon syntymää en pelännyt alatiesynnytystä, vaan olisin ollut kauhuissani sektiosta. Nyt taas sektion jälkeen pelkään alatiesynnytystä. Minulla on siihen aika hyvä syykin (hmm, ei kai pelkoihin tarvitse olla mitään erityistä syytä?), josta kerroin Suizalle taannoin tavatessamme. Minulla oli vaikeasti cp-vammainen isoveli, joka on nyt kuollut (kuoli alle vuosi sitten). Veljeni vammautui synnytyksessä: Äitini oli synnyttänyt veljeäni kaksi vuorokautta eikä vauva ollut tullut synnytyskanavassa alaspäin, mikä oli aiheuttanut hapenpuutteen ja vaikean vammaisuuden. 60-luvulla yliopistollisessakaan sairaalassa ei äitiäni oltu viety leikkaukseen. Ainohan oli tulossa maailmaan virhetarjonnassa ja häntä uhkasi hapenpuute. Onneksi sektio pelasti Ainon ja tyttö syntyi nopeasti 9 pisteen vauvana. Myös Ainon happiarvot olivat hyvät eli hapenpuutetta ei tapahtunut :) Tämän kaiken vuoksi minua pelottaa mahdollinen seuraava alatiesynnytys, vaikka oman äitini muut synnytykset (minä ja siskoni) ovat sujuneet " normaalisti" . Toinen asia tietenkin on, miten helppoa / vaikeaa / mahdollista uudelleen raskautuminen ylipäätään on. Toiveissani on kuitenkin pikkusisko tai -veli Ainolle. Ja tätä kaikkea on hyvä pohtia 30+ esikoissa. Vaikka meillä ei Ainon kanssa ollut missään vaiheessa mitään hätää, niin silti asia kummittelee mielessäni.



Jos huomenna on hyvä sää, niin nähdäänkö Kuusijärvellä? Parkkipaikalla 12 maissa? Me voimme kyllä tulla kehnollakin kelillä, mutta onko ketään muita tulossa siinä tapauksessa? Varmuuden vuoksi jätämme kuitenkin kahvilan väliin, mutta vaunulenkki voisi piristää.



Katja ja Aino

... sain siis tytön sänkyyn (nukkunut jo 20 min :), pyykit koneeseen ja hampaat pestyä ja jos saisi vaikka muutaman rivin vielä kirjoitettua.



Virginie kyseli siitä työnjaosta. Meilläkin mies tekee aikas pitkää päivää + sillä on niitä työreissuja ollut vähän väliä, joten aika pitkälle on jäänyt kodin- ja vauvanhoito minulle. Siis se vähäinen kodinhoito mitä nyt ehtii tehdä. Pyykinpesu meillä on tosin aina mennyt niin, että pestään molemmat omat pyykkimme, ja nyt minä pesen lisäksi vauvanpyykin. Mikä on ihan ok, kun pyykinpesusta tykkään. Mies vaihtaa kyllä vaippoja iltaisin ja viikonloppuisin, kylvettää ja seurustelee tytön kanssa, tosin vähän aktiivisemminkin voisi seurustella, joskus se seurustelu on nimittäin sitä, että ottaa tytön syliin ja menee tietokoneelle pelaamaan vaikka pasianssia. Opettaa mukamas pelaamaan. :O Tykkää kyllä tytöstä hirveästi, mutta ei ehkä vaan ole sellainen seurustelija-/höpöttäjätyyppi.



Tuli kodinhoidosta mieleen, että silitättekö vauvanvaatteet? Alussa jaksoin, mutta nyt vähän laiskemmin (=en koskaan). Tulisihan niistä pehmoisempia kun silittäisi. Silittäminen vaan on niin kamalaa puuhaa, ettei mitään rajaa.



Hyvä jos Katjan Ainolla ei ollutkaan sitten rotaa tai muutakaan, minäkin olisin varmaan kiikuttanut lääkäriin. Menen itsekin aika herkästi lääkäriin, miksei sitten veisi vauvaakin.



Ja SoleMion poitsulle onnea ekasta hampista! Hyvä juttu ettei ollutkaan maitoallergiasta kyse. Kiinnostuneena tulee luettua juttua vähän vanhempien vauvojen elämästä, esim. kiinteiden annosta. On varmaan tosi jännittäviä ne ensimmäiset kerrat kun kiinteitä maistellaan.



Olisiko Kanika teidän pojalla ehkä tiheän imun kausi menossa? Eikös se tule taas tuossa 3kk iässä.



Jeepä jee, nyt mie meen. Oon koittanut neuloa kaverin kohta syntyvälle vaaville nuttua mut olen joutunut purkamaan sen vähän liian monta kertaa. Alkaa vähän motivaatio mennä. Taisin valita liian vaikeen mallin rajallisille kyvyilleni.

Rankkoja asioita elämään kuuluu. Tuo Katja mitä veljellesi kävi synnytyksessä on se mitä itsekin eniten pelkäsin. Olen tavannut perheen jossa oli hapenpuutteen vuoksi vaikeasti vammautunut lapsi. Meillähän tyttö sitten olikin kärsinyt lievästä hapenpuutteesta, sai pisteitä 8 ja hapetusarvo oli 7.14. (7.16 on raja). Kontrolliarvo oli normaali eikä mitään vauriota syntynyt, onneksi. Mutta kylmät väreet kulkivat kun sain kuulla tuosta synnytyksen jälkeen.



Aika monia mietityttää toisen lapsen " hankinta" . Niin minuakin. Ei niinkään synnytyksen takia, vaan mietin miten itse jaksaisin kahden pienen kanssa ja onko oikein lapsille jos vanhemmat on ihan piipussa. Kaikki kyllä sanovat että toisen kanssa on sitten helpompaa mutta kuka sellaista voi luvata.



Kiva ettei sinulla/teillä susumi ole mitään oireita. Minullakin on jo parempi olo, mitä lie vatsanväänteitä.



Kuusijärvi houkuttaisi, mutta mielelläni kävisin sitten kahvilla kun tulen matkan päästä. Keitäs olisi kahville lähdössä?



Onkohan Jaipur synnyttämässä? Täytyy käydä kurkkaamassa odotuspuolella.



F & F 11 vkoa 2 pvää - taas on viikko puolivälissä!

Kiitoksia kun kuvailitte työnjakoanne, ihan samanlaiselta kuulostaa kuin meilläkin. Mulla on varmaan ollut jotenkin high hopes kun etukäteen olin kuvitellut isän olevan vieläkin enemmän puuhissa mukana. Mutta vaikea olla jos ei ole kotona! Ja silityksestä - en silitä! Silittäminen on mulle kotitöiden paarialuokkaa, tosin tavoistani poiketen yritin aluksi silittää harsoja, mutta se loppui melko lyhyeen se.



Kakka-asiaa: Olen tutkaillut pojan tuotoksia nyt viime päivinä kun yleensä kakkaa on vaipallinen joka vaipanvaihdon yhteydessä, nyt alkanut tulemaan harvemmin. Ne kerrat kun kakkaa on tullut, koostumus on ollut tosi vetistä ja ryynit on lähes kadonneet. Värikin on ollut vihertävä. Osaako joku vetää jotain kotidiagnoosia tästä? Yritin lueskella muiden kakkakertomuksia näiltä vauva-sivuilta ja päädyin itse siihen lopputulokseen, että kaikenlaiset kakat ovat yleensä normaaleita. Missä vaiheessa kakkauskerrat harvenee? Onko se vasta kiinteiden aloituksen jälkeen?



Mulla tuntuu näitä kysymyksiä nyt riittävän, toivottavasti joku jaksaa vastata. Nimittäin kyynelistä, en ole vielä nähnyt yhtään kyyneltä, koska niitä pitäisi alkaa tulemaan?



En itse osannut pelätä varsinaista synnytystapahtumaa omalta osalta, mutta sitä kyllä pelkäsin ihan hirveästi että vauvalle käy siinä jotain. Jos ihan perhepiiristä vielä löytyy tapauksia joissa jotain on käynyt niin varmasti synnyttäminen pelottaa ihan toisella tapaa. Luulen, että jos meille toinen lapsi suodaan niin sillä kertaa pelottaa ihan taatusti omasta puolestakin kun tietää kuinka kipeää se tekee.



Ratsastuksesta ja maastoilusta olisin vielä heppailijoilta kysynyt, että missä päin täällä pääkaupunkiseudulla on mukavat maastot? Oman tallini maastot on olemattomat, tien varsia jne. joten mulla ei ole täällä oikein mahdollisuuksia maastoiluun mikä on tosi harmi koska se on niin ihanaa.



Mukavaa keskiviikkoa kaikille. Jos suuria ilon aiheita ei tänään ole (vrt. Lenen Aleksin lastanpoisto) niin muistakaa kuitenkin iloita jostakin pienestä jutusta - mun tämän päivän suuri ilonaiheeni on se, että mies on taas maisemissa! Nyt äkkiä Hesarin kimppuun ennen kuin Tapsu herää.



t. virginie ja tapsu

Minulta on alkuviikko mennyt enemmänkin pikaisesti viestejänne lueskellessa, ei vain ole ehtinyt suuremmin kirjoitella.



Oltiin eilen Roosan kanssa ekassa rokotuksessa ja kun osallistutaan siihen tutkimukseen niin verikoe otettiin samalla myös. Kaikki sujui kuitenkin suht vähillä itkuilla, rokotteen antaminen taisi sattua eniten - verikokeen ottamisessa taisi eniten kiukuttaa kiinnipitäminen (puudutelaastari laitettiin näytteenottokohtaan noin puoli tuntia ennen toimenpidettä.) Toistaiseksi mitään kummempaa ei rokotuskeikasta ole seurannut, ei kuumeilua eikä mitään muutakaan. Oltiin tänä aamuna taas muskarissa - tosin Roosa nukahti melkein heti ja nukkui suurimman osan ajasta.



Kuusijärvelle ollaan näillä näkymin huomenna tulossa lenkkeilemään vaikka olisi huonompikin sää, jäädään myös kahville. Siis jos kerran muutakin porukkaa tulossa.



Susannalle + miehelle onnea tyttövauvasta! Aika hurja kokemus sinun synnytyksesi tuon hoitovirheen osalta, aika rauhallisesti tunnut asian ottavan (en tiedä pystyisinkö itse samaan). Pääasia tietysti on että kaikki on kuitenkin hyvin ja ettei itsellesi jäänyt mitään hirveitä traumoja kun kerran olette pian menossa uudelleen ;-) Nautiskelkaa nyt pikkuvauvasta ja ottakaa paljon valokuvia ja videonauhaa - nämä vaavit nimittäin kasvaa aivan älyttömän nopeasti!



Lene; ihanaa että saitte lastan pois! Arki varmaan helpottuu nyt kovasti ja nopeasti taisi kuitenkin nuo viikot kulua.



Yösyömisistä sen verran, että kyllä meilläkin yöllä vielä syödään noin kolmen tunnin välein; Roosa yleensä nukahtaa yöunille noin 21 sitten syö puolenyön, kolmen ja kuuden maissa. Illalla yleensä laitan neidin omaan pinnasänkyyn ja sitten kun herää niin otan loppuyöksi viereeni. Tosin ehkä pikkuhiljaa voisi alkaa nukuttamaan enemmän omassa sängyssään - saisi itsekin nukuttua vähän mukavammissa asennoissa.



Miesten osallisuudesta; meillä mies lähtee aika aikaisin töihin, mutta jos ollaan Roosan kanssa hereillä, niin kyllä mielellään seurustelee aamusta Roosan kanssa ja vaihtaa vaipat. Mutta kyllä taitaa enemmän mennä tuonne seurustelun ja kylvetyksen puolelle, minä vaihdan enemmän vaippoja ja pesen pyykkiä etc. Mutta kyllä mies ihan kiitettävästi on ottanut vastuuta imuroinnista yms. kotitöistä.



Ratsastuksesta, en ole itse vielä päässyt takaisin hevosen selkään vaikka mieli kyllä tekisi. Omaa laiskuutta siinä mielessä, että en ole jaksanut pumppailla maitoa talteen ja opettaa Roosaa pullolle jolloin voisin poistua paikalta vähän pidemmäksi aikaa. Lisäksi mun entinen talli on Kirkkonummella eli pitkä matka olisi sinne ja tuntuu ettei vielä jaksaisi lähteä yksin ihan uudelle vieraalle tallille. Ja minäkin tällainen tavallinen kerran viikossa harrastelija vaan. Eli suosituksia mukavista talleista täältä Vantaalta (asustan Itä-Hakkilassa) otetaan vastaan. Ja järkätään jossain vaiheessa sellainen ratsastavien 30+ esikoiden maastokeikka - tästähän on ollutkin puhetta.



Katja: hieno homma että Aino voi jo paremmin ja että pääsette huomenna tulemaan Kuusijärvelle. Solemiolle onnea hampaasta - täällä myös mielenkiinnolla luetaan vähän vanhempien vauvojen kuulumisia.



Nyt pyykkikoneen ja kahvikupillisen pariin - toivottavasti Roosa vielä hetken nukkuu.



Sonja

tosiaan onnea Lenelle Aleksin lastan poistosta! ja onnea Tutannalle naimisiinmenosta!



Kiitos Susumi, kun muistutit tuosta tiheän imun kaudesta 3kk iästä. meillä on varmaan siitä kysymys. taas olen imettänyt ekan 4 tunnin jälkeen tunnin välein. väsyttää! susumi kirjoitit paidankastumisesta. mulla on paita märkänä joka yö. käytän öisin imetysliivejä ja liivinsuojuksia, joita sitten vaihdan pitkin yötä, mutta silti yleensä jossain vaiheessa maito on tullut läpi ja olen paita+sänky märkänä. imetysliivejä ei kai pitäisi käyttää öiseen aikaan, mutta mun on ihan pakko.



virginie kyseli kakan koostumuksesta. meillä tuli niitä ryynejä kakkaan vasta jokunen vko sitten ja mä taas ihmettelin sitä. jos ei ole ryynejä, niin vauva käyttää maidon kokonaan hyväkseen. niin nlatäti mulle ne ryynit selitti. kakan väriin en osaa sanoa. meillä saattaa välillä olla vähän vihertävää, sitten taas sitä kuulua sinappikakkaa.



kyyneliä meidän vauvalta on tullut alusta asti. harvoin niitä olen nähnyt, mutta muutaman kerran on käynyt niin, etten ole päässyt heti vauvan luokse ja silloin itku on tullut kyyneleiden kera. onneksi näin on käynyt vaan parisen kertaa, koska niistä tulee kyllä paha mieli.



nyt kuuluu kutsu. palaan taas.



K+D 12,5vko

Jee, päästiin taas kakkaan, minun lempiaiheeseen. Olen nimittäin useammin kuin kerran pähkäillyt vihreähkön, ryynittömän ja vetisen/limaisen kakan syytä. :) Olen liittynyt imetystukilistalle, ja siellä joku kirjoitti tällaisen hyvän koosteen vihreästä kakasta (toivottavasti lainaaminen on sallittua):



" >> vihreää kakkaa voi aiheuttaa (viiden vuoden aikana tältä listalta

>> opittuna):

>> - suihkutissit

>> - hampaiden tulo

>> - infektiot (mikä tahansa muukin virusinfektio kuin ripuli)

>> - kiinteiden aloitus

>> - äidin tai vauvan lääkekuurit

>> - allergia

>> - mystinen vihreän kakan Vaihe, joka ei koskaan selviä :)



> Lisätään listaan vielä se omituinen mustikka, joka (outoa, mutta

> monesti nyt todettu) meillä ainakin joka kerta tekee kakkelssonin

> vihreäksi.



>Mustikka toimii värinvaihtajana ihan aikuisellakin :).

>Tämä on vähän kyökkiteoria, mutta minusta ilma tekee kakan >vihreäksi. Oli kakka ollut sitten sen kanssa tekemisissä suolessa, >vaipassa vaippa päällä tai vaipassa odottamassa pesua. Näistä >tietysti vain viimeisestä on takuuvarma näköhavainto värin >muuttumisesta keltaisesta vihreäksi."





Ja sitten käsittääkseni myös ihan ilmavaivat ja se, että vauva saa enemmän laihempaa etumaitoa kuin rasvaisempaa takamaitoa aiheuttavat vihreyttä. Mutta: nyt kun olen antanut vauvalle maitohappobakteeria jo melkein kaksi viikkoa, niin kakka on ollut jo ainakin viikon keltaista, tosin ryynejä ei ole vieläkään. Kakkaa tulee ehkä 2-3 kertaa päivässä, joskus ekan kuukauden jälkeen alkoi vähentyä niin, ettei sitä ollutkaan joka vaipassa.



Meidän tytöllä on kyyneliä tullut parin viikon ajan, ja niitä alkaa valua nykyään tosi helposti. Vaikka kuinka yrittää sekunnissa rynnätä hätiin, niin kyyneleitä tulee. On se surullisen näköistä.



Nyt kuuluu parvekkeelta kutsu, hei taas!



s&p 10vk 4pv

Käytiin lastenvalvojan luona, jäi ihan hölmö olo kyllä... Mieskin tuumasi, että olisi sitten kuitenkin pitänyt pitää hoppua sen naimisiinmenon kanssa niin oltaisiin tuolta reissulta vältytty. Mutta tunnustettu on nyt sitten. ;)



Synnytystäni käytiin sairaalassa läpi niin lasten- kuin " synnytys" lääkärin kanssa, potilasvahinkoasiamiehen, kätilön ja opiskelijan sekä synnytysvuodeosaston henkilökunnan kanssa, äitiysneuvolan tädinkin kanssa sitä " itkettiin" . Lisäksi olen siitä puhunut heti kaikkien mahdollisien " tukihenkilöiden" kuten äitini ja ystävieni (miestä unohtamatta!) kanssa. Synnytyssalissa on jo tehty muutoksia vastaisuuden varalle, ko. lääkkeet eivät enää löydy samasta kaapista vaan säilytetään erillään. Siellä ovat pitäneet osastonhoitajan johdolla palaveria asiasta. Koska asia otettiin niin pian käsittelyyn ja vakavasti, niin siitä pääsi hyvin yli, ei jäänyt pelkoja kuntiesi mistä kivut johtuivat. Jatkossa toivon että opiskelijoiden ohjaukseen panostetaan erityisesti.



Joku kertoi yöllisistä maitoon hukkumisista. Täällä se on ihan samanlaista, kastuu pyyhkeet ja kaikki, maito suihkuaa tytön kasvoillekin imetyspuuhiin ryhdyttäessä. Päivälläkin maitoa tulee erittäin vuolaasti, liivinsuojia saa vaihtaa jatkuvasti kun ovat läpimärät. Mutta onhan tässäkin hyvä puoli että tyttö saa ravintoa riittävästi, painoa oli eilen jo 3230g eli 125g yli syntymäpainon vaikka ikää oli vasta 9vrk. Ei kuulemma enää tarvitse yöllä herättää syömään kun on niin hyvin paino lähtenyt nousuun. :) Niinpä pimu nukkuukin nyt sellaisia neljän tunnin pätkiä yöllä, tankkaa sitten aamulla tiheämpään ja nukkuu taas päivällä neljän tunnin unosiaan, illalla taas tankataan.



Koira on suhtautunut ihanasti tulokkaaseen, vahtii kotia kuin isokin koira (pentuhan se vielä on), mahdottomasta häseltäjästä on tullut kertaiskusta korostetun rauhallinen, se suorastaan hiipii kuin kissa vauvan luo tarkistamaan ettei sillä ole hätää. Jos pienikin ääni kuuluu, koira menee katsomaan ja tulee sitten minulle ilmoittamaan että valtakunnassa kaikki hyvin. :) Jos enemmän itkee, niin koira juoksee suoraan minun luokse käymättä ensin vauvan luona, ilmeisesti tajuaa että nyt äitin pitää kiireesti joutua paikalle. Voi toista... Nuuhkii todella varovasti ja koittaa nuolla jos pissi tai kakka haisee vähänkään. Vähän enemmän sekin huomiota osakseen sitten kaipaa, mutta isäntä on nyt isyyslomallaan joutanutkin sen kanssa hiihtolenkeille yms.



Isukki on ainakin vielä osallistunut meillä melko tasa-arvoisesti kaikkeen, imettäisikin varmaan jos voisi ;). Olenkin pitänyt jääkaapissa aina ientä maitopulloa, niin on saanut sitten syöttää tyttöä jos piipahdan esim. kaupassa tai suihkussa tms. Ja isännän ilme loistaa onnea! :)

Sairaalasta lähetin joku ilta kotiin viestin johon sain vastauksen jota en varmaan koskaan puhelimestani poista: " Minä rakastan teitä mielettömästi. Millään muulla ei ole enää mitään merkitystä. Hyvää yötä rakkaat." <3



Ja seuraavana päivänä mies sitten ilmoitti että hän on nyt tosiaan varma siitä naimisiinmenosta, niinpä varattiin tuo huomispäivä siihen hommaan.

Käydään vaan ihan pikaisesti maistraatissa, ei vaihdeta vielä sormuksiakaan, vaan pidetään jonkin sortin juhlat sitten kesällä sormuksineen kaikkineen. Tämä passaa minulle vallan mainiosti! :)



Turvotukset ovat muuten alkaneet hävitä, naamakin näyttää jo ihan " kivalta" ja huomasin yhä omistavani nilkat. Niitähän ei ole viikkokausiin näkynyt... ;) Toinen käsi on yhä puuduksissa, mutta sormet ovat jo palautumassa sormiksi luokiteltaviksi ulokkeiksi nekin. Painoa tippuu turvotusten häviämisen myötä hirveää vauhtia. Maharömppää on toki vielä jonkin verran, mutta pienenemään päin sekin. Jospa tästä vielä kesäksi rantakuntoon päästäisin... ;) Odotan innolla alapään paranemista että pääsisi kunnon vaunulenkeille.



Miten kauan teillä epparihaavan paraneminen kesti? Mulla kun ensimmäinen viikko meni täysin ilman kipuja, ja nyt on muutaman päivän ollut sitten tosi kipeä, tuntuu että tikkien sulaessa haava aukeaa tms... Terkkari eilen sen katsoi ja sanoi että eipä tälle mitään voi, suihkuttelua ja ilmakylpyjä vaan, lepoa ja niin päin pois, paljon särkylääkettä, että kyllä se siitä. Vuotoahan mulla on enää ihan todella vähän, sellaista vaaleanrusehtavaa tihkutusta vaan.





Jaahas, kutsu käy.





Susanna ja " Josefiina" 10vrk

.. taisi unissaan itkaista.



Kanikalle vielä, mulla on sellaiset toppimaiset pehmoimetysliivit (Carriwell Comfort tai jotain sinne päin), jotka on ihan tarkoitettu yökäyttöön. Mun on pakko pitää niitä ja liivinsuojuksia yöllä kun en yhtään tykkää siitä että paita kastuu. Sitäpaitsi ne on niin mukavan tuntuiset ettei niitä oikein edes huomaa.



Sonjan Roosan yösyöppöilyt ja nukkumiset on kuin meiltä. Aika samoihin aikoihin syödään, ja myöskin ekan unipätkän ajan nukkuu yleensä omassa pedissä, ja sitten siirtyy meidän sänkyyn. Saisin kyllä varmaan siirrettyä myöhemminkin yöllä omaan sänkyyn, mutta laiskuus voittaa ja nukahdetaan vierekkäin.



Olitte pohdiskelleet uutta raskautta ja yleensäkin toista lasta. Itse olin jotenkin sulkenut ennen synnytystä mielestäni kaikki kauhukuvat mitä voisi mennä vikaan, joten en osannut pelätä esim. hapenpuutetta. Jotenkin luulisi, että nykyään ei tilanteen annettaisi mennä niin pitkälle, että kävisi niin kuin Katjan isoveljelle (pahoittelut veljesi poismenosta). Synnytys oli minusta niin hirveän kivulias, että se varmaan jännittää mahdollisella seuraavalla kerralla, onnistuuko kivunlievitys paremmin. Mulle ei tosin synnytyksestä jäänyt traumoja, varmaan kun koko toimitus oli kuitenkin nopea. Toinen lapsi olisi kyllä haaveissa, saa nähdä iskeekö milloin uusi vauvakuume. :) Jännityksellä muuten odotan, kuka on eka Esikko, joka täräyttää uuden plussan. :D Eihän sitä koskaan tiedä! Minä se en ole, tällä hetkellä tuntuu olevan kädet täynnä tässä yhdessäkin.

Huomenna ollaan tulossa Kuusijärvelle, katson ilmasta riippuen tulenko autolla vai bussilla ja lähdenkö lenkille mutta kahvitteluun ainakin ajattelin osallistua. Jos on kovin märkä keli kuten tänäänkin, niin lenkkeilen kotimaisemissa eli käydään " kyntämässä" pikkuteitä... :-)



Kyllä oli hurjan kuuloinen tuo Tutannan kokemus, tosi rauhallisesti osaat kyllä jo suhtautua tapahtuneeseen. Onnea vielä pikkuisesta ja naimisiin menostakin!



Lenellä olikin ilouutisia kun Aleksin lonkkalasta saatiin pois, hyvä hyvä!

Mites Lene sun oma vointi, onko epparihaava yhtään paremmalla mallilla?



Meillä nautitaan aamuisista " keskustelu" -hetkistä eli Lilli aamuvirkkuna tyttönä höpöttelee ja hymyilee onnellisena aina seitsemän aikoihin, minä aamu-unisena joudun suorastaan kampeamaan itseni ylös mutta enpä silti haluaisi missata noita hetkiä, niin ihania ne ovat :-)

Mies myös yleensä osallistuu ennen töihin lähtöä. Saatan ottaa sitten aamupäivällä lisätorkut kun Lilli nukkuu uudestaan.



Tuosta miehen osallistumisesta, meillä voisin sanoa osallistuvan kiitettävästi. Varsinkin viikonloppuna hoitaa yhtenä tai kahtena yönä niin että saan vuorostani aina lähes keskeytymättömät yöunet kerran tai kahdesti viikossa. Viikolla huolehdin tietysti puolestani yösyötöt että mies jaksaa käydä töissä. Osallistuu siivoamiseen etc. Lillin vaatteiden vaihdosta tai ulos pukemisesta ei ehkä niinkään ole enää selvillä kun ei pahemmin ole sitä sitten laitokselta kotiutumisen jälkeen tehnyt mutta ei ehkä ole niin oleellistakaan tässä vaiheessa.



Suiza

Aino nukkuu kummallista kyllä jo toisia päiväuniaan tänään! Olen tainnut joskus valitella, miten huono tyttö on nukkumaan. Nyt laitoin hänet uudelleen vaunuissa pihalle ja neiti uinahti hetkessä. Hyvä vain, koska tänään illalla Ainolla on edessä ainakin kylpy, joten on sitten virkeänä.



Ajattelin vielä pikaisesti kommentoida muutamia asioita:



Kyynelistä: En muista, milloin Aino alkoi kyynelehtiä, mutta aika isoja kyyneleitä hän itkee ihan lyhyidenkin itkujen aikana. Parin ensimmäisen viikon aikana tytön silmät rähmivät, mutta pian kyyneleet alkoivat valua. Olen kyllä kuullut, että joillakin vauvoilla kyynelten tulo kestää kauemmin.



Yöhulinoista: Meilläkin Aino on alkanut syömään taas tiheämmin yöllä. Kuten Sonja, minäkin nukutan Ainon ensin omaan sänkyynsä, mutta ensimmäisen yösyötön jälkeen annan tytön jäädä viereen nukkumaan aina aamuun saakka. Olemme toistaikseksi pitäneet äitiyspakkauksen sieväksi vuoraamaamme laatikkoa pinnasängyssä, mutta nyt laatikko alkaa käydä pieneksi. Viime yönä loota kopisi, kun Aino heilui unissaan! Tänään onkin ohjelmassa lakanoiden petaaminen pinnikseen.



Susanna ja muut, joilla maito suihkuaa: Minulla maito suihkuaa edelleenkin ja on siis suihkunnut jo pian kolmen kuukauden ajan. Ainokin on saanut maitoa niin silmiinsä, tukkaansa kuin kerran yöllä melkein korvaansakin. Suihkuaminen on yksi syy, miksi edelleenkin käytän imetystyynyä.



Susannalle vielä kertaalleen oikein hyvää huomista vihkiäispäivää! Meillä oli sunnuntaina vieras Joensuusta ja huomenna tulee toinen.



Minäkin olen Susumin tavoin miettinyt, kuka Esikko mahtaa plussata seuraavaksi. Se en ainakaan ole minä, koska sektion vuoksi täytyy muutenkin varoa raskaaksi tulemista vuoden sisällä.



Kuusijärvestä: Ketkä kaikki ovat nyt tulossa? Kyselen, jotta tiedän, miten lenkki huomenna onnistuu. Jos Suiza tulet bussilla, niin ilmoittele, voisimme nähdä pysäkillä ja mennä samaa matkaa! Samoin jos joku innostuu tulemaan bussilla 734, niin voisin toki tavata hänetkin pysäkillä.



Katja ja Aino

ONNEA naimisiinmenosta! Ihanan viestin laittoi mies sinulle. :)



Mulla epparihaavan paraneminen kesti vajaa 2 viikkoa.



Virginie: Meillä ei ole vieläkään näkynyt kyyneliä ja tyttö tulee kohta jo puolvuotta! (Onneks äiti kyynelehtii sitten senkin edestä! ;))



Aika huonostihan noilla ratsastuskouluilla noita maastoja on, yksäritalleilla oonkin sitten pääasiassa maastoillut ja nekin on ollut täällä Vantaan puolella. Nyt mulla ei ole vuokrahevosta joten maastoilutallit pitää etsiä taas sitten jostain...

Kesällä kyllä Tuomarinkartanossakin järkätään maastoratsastusta (iltasin klo 19->) mutta siellä hinnat ovatkin sitten sitä 35¿/h luokkaa. Niillä on siellä ihan tehtyjä ratsastusteitä n. 5km, mutta metsiin ei siellä kyllä pääse. Täytyy käydä vaikka tuolla hevostalli.netissä kyselemässä hyviä vinkkejä.. :)

Espoossa on ainaki se yks issikkatalli missä pääsee maastoilee jos issikat kiinnostaa.



-Mari-

Minäkin olen tulossa Kuusijärvelle. Voisin mahdollisesti tulla lenkkeilemäänkin klo 12, kun saan koiranulkoilutusapua huomenna, niin ei tarvi enää koirien kanssa lenkkeillä. Kahville olen varmasti tulossa. Katson, jaksanko pakata vaunuja autoon huomenna, muuten tulemme Aleksin kanssa vain kahvittelemaan.



Kävimme nyt sitten kontrollissa siellä Lastenklinikalla, ja oikein ultralla katsottiin, että Aleksin lonkat ovat priimakunnossa. Siellä ei siis ole rakenteellisia vikoja, vaan lonkka oli ilmeisesti mennyt paikoiltaan kun hän oli kohdussa ollut huonossa asennossa. Seuraavat kontrollit ovat nyt sitten 6 kk ja 1,5 vuoden iässä. Lastan jätimme mielihyvin sinne. :-) Poika tuntuu ihmeen " ryhdittömältä" ja lötköltä ilman lastaa (vaikea nostella), mutta imetysasennot paranivat kertaheitolla ja sain viimein sitterin ja turvakaukalonkin käyttöön.



Meillä miehen osallistuminen kotitöihin on samanlaista kuin susumin miehellä siinä, että vauvan kanssa " seurustelu" on tietokoneella oloa tai TV:n katselua vauva sylissä. Vaippoja hän ei ole vaihtanut aikoihin. Mutta eipä hän ehtisikään: hän lähtee töihin klo 7.30 ja tulee kotiin klo 19 aikoihin. Hänellä on tosi vastuullinen työ ja pitkä työmatka, joka entisestään pidentää muutenkin (liian) pitkiä työpäiviä. Oikeastaan hän ehtii auttaa vauvanhoidossa vain viikonloppuisin. Onneksi Aleksi on helppo vauva - en tiedä mitä tekisin, jos vauva itkisi kaiket päivät. Ja onhan minulla nuo appivanhemmatkin suurena arjen apuna. Tosin välillä ajattelen, että enhän minä niiden kanssa naimisiin mennyt, että olisi kiva, jos miestäkin näkyisi joskus kotona auttamassa. Mutta toisaalta tiesin kyllä, millainen työ hänellä on ja kuinka paljon se vie aikaa. Olin kuitenkin jotenkin kuvitellut, että hän auttaisi enemmän kotona vauvan syntymän jälkeen.



Minuakin houkuttaisi tuo ratsastaminen, mutta en taida minäkään vielä jaksaa pumppailla maitoa talteen. Ja sitten on tuo epparihaavakin. Suiza, kyselit sen paranemisesta: yhä vieläkin se kipuilee ja kirvelee, tosin koko ajan vähemmän. Odottelen yhä soittoa Naistenklinikalta, että saisin ajan sen granulaatiokohdan polttoon. Sen jälkeen haava on varmaan kipeämpi taas jonkin aikaa. Kanika, kuulosti niin tutulta tuo ettei voi kyykistyä. Mietin tässä, kukahan pesisi koirat puolestani, kun ne alkavat olla aika likaisia. Itse en kyllä pysty istumaan lattialle, saati että istuisin siellä kymmeniä minuutteja.



Nyt kutsu käy. Nähdään huomenna Kuusijärvellä!



Lene ja Aleksi 7 vk 3 pv

Tutanna, kannattaa hakea antibiootit, jos epparihaava alkaa pahemmin vihoitella. Mulla se tulehtui noin viikon päästä synnytyksestä, tikit repesivät auki ja sitä parannellaan vieläkin. Ja tämä siitä huolimatta että en muuta tehnytkään vauvan hoidon lisäksi kuin niitä perhanan ilmakylpyjä ja suihkutusta...