TAMMIKUISTEN VIIKKO 13!

Täällä myös mennään täysimetyksellä, mistä oon kyllä tosi onnellinen! Se on niin helppoa, kun on eväät omasta takaa mukana. Toivottavasti maitoa riittää mahdollisimman pitkälle, mutta oon kyllä jo tosi kiitollinen näistä parista kuukaudestakin. Tänä iltana pitäis yrittää lypsää pitkästä aikaa vähän maitoa huomista varten, kun mulla on aika kampaajalle (ihanaa!!!) ja Isä jää pojan kanssa kaksistaan. Kiva, kun pääsee pitkästä aikaa yksin johonkin, vähän laatuaikaa itselle!



Meillä ei onneksi käy vieraita kovinkaan paljon! Se johtuu ihan siitä, että perhe, sukulaiset ja lähimmät ystävät asuvat ihan eri puolilla Suomea. Toisaalta se on kiva, niin ollaan saatu olla ihan rauhassa ja opetella tätä vauva-arkea kaikessa rauhassa, mutta ikävä puoli on sitten se, että mummolat on kaukana ja kyllähän niitä kavereitakin kaipaa. Toki meillä on täälläkin kavereita, mutta vähemmän. Mutta kaiken kaikkiaan musta on ihanaa, että suurin osa illoista on ihan rauhotettua aikaa!



Piippa79

Laitoin tämän saman alla olevan viestini jo tuonne valveillaoloketjuun, mutta ajattelin että tämä saattaa kiinnostaa muitakin tammikuun äitejä. Nukkuuko kenenkään teidän vauva jo koko yön, jos on rintaruokinnalla?



Meidän pojan rytmi on suunnilleen seuraavaa: vaunuun pihalle nukkumaan 9-12, hereillä 12-14, vaunuun 14-17, hereillä 17-21, josta iltaitkuisuutta klo 18-21 Nukkuu sängyssään 21-01, yösyöttö 01-02, nukkuu omassa sängyssä 2-5, syöttö 5-6, jonka jälkeen nukahtelee ja imee n.puolen tunnin välein meidän sängyssä minun vieressä nukkuen ja siis välillä syöden klo 9 asti kun taas uusi päivä alkaa, kun laitan hänt vaunuun parvekkeelle. Näissä ajoissa on luonnollisesti joustoa tunti molempiin suuntiin, mutta periaate on kahdet kolmen tunnin päiväunet. Iltaitkuisuuskin vähenee puoleen, jos jaksan lähteä vielä illalla n.15-30min iltakävelylle pojan kanssa, tai autoajelu ajaa lähes saman asian. Ongelma ovat liikennevalot, koska niissä poika heti rupeaa huutamaan.



Tämä rytmi on muodostunut minun, äitini ja pojan hyvällä yhteistyöllä. Olen siis periaatteessa opettanut hänet nukkumaan pihalla nuo kolmen tunnin päiväunet. Aluksi minä tai äitini istui pihalla vaunujen vieressä ja heilutti vaunuja heti jos vauva vähäkään inahti. Tätä kesti noin viikon. Nykyisi vauva nukahtaa heti vaunuun kun laitan pihavaatteet päälle ja sitten lykkään parvekkeelle. Välillä hän heräilee ja heti kun kuulen parvekkeelta itkua menen heijaamaan vaunuja, josta vauva yleensä heti rauhoittuu. Jos ei muutaman minuutin heijaamiselle rauhoita otan vauvan hetkeksi syliin ja sitten takaisin vaunuun.Yleensä hän nukkuu ekat 45 min ilman itkua, sitten tulee muutamat itkut noin 5min välein ja sitten taas pitempi unijakso ilman itkua.



Sisällä vauva ei nuku päivisin kuin 45min, joten olen suosiolla siirtänyt hänet heti vaunuun jos hän esim.nukahtaa päivisin rinnalle sänkyymme. Vaununukkuminen kun " tuottaa" enemmän rauhallista aikaa minulle kotihommien tekoon.



Pojalla tänään ikää tasan 2 kk ja olen täysimettänyt häntä koko ajan. Tähän hyvään rytmiin päästiin n.3 vko sitten.

Tuosta rytmistä oli Maxxle kirjoittanut, niin siihen liittyen ihan kiinnostaisi, että miten te ihmiset nukutatte vauvojanne? Kun meillä menee yöt tosi hienosti 1-2 syötöllä, mutta päivisin... En meinaa saada meidän vaavia nukkumaan sitten millään. Joskus nukutaan pitkät unet, mutta useimmiten ei. Siitä onkin sit seurauksena vähän koko päivän kestävää kitinää, ja sit lopulta kovia itkuja, kunnes lopulta uni vie väkisin voiton. Topias ei nukahda sänkyyn eikä vaunuun, vaan aina ensin syliin ja sitten voi siirtää petiin. Myös kantoliinassa nukkuu välillä, mutta esim. juuri tänään ensin huusi liinassa tunnin, ennen kuin uupui. Siis tajuttoman masentavaa! Oli jo itselläkin tippa silmässä ja Topilla pääkin ihan hikinen huutamisesta. Sitten nukkui reilun tunnin siinä.

Että kyllä se uni aina jotenkin lopulta saavutetaan, mutta en ymmärrä miksi lapsi ei nuku kun on väsynyt. Silmistä näkee että ne on ihan sikkuralla ja punareunaiset, mutta silti ei anna unen tulla. Aamuisin meillä on loistava pikku seuramies, joka jutustelee ja hymyilee ja viihtyy pitkiäkin aikoja leikkimatolla ja antaa äidin touhuta, mutta iltaa kohden hyvät hetket on jo tosi lyhyitä, kun väsy alkaa vallata. Ja kyllä se henkinen väsymys meinaa vallata mutkin, kun tuntuu etten osaa nukuttaa lastani... Että jos on vinkkejä niin neuvokaa pliis.



Tästä nyt saa tosin vähän väärän kuvan kun lähdin heti tuosta ongelmasta liikkeelle, oikeasti meillä on nimittäin myös tosi kivaa yhdessä ja ihmetellen seuraan omaa pikku poikaa, että miten hienosti uusia juttuja omaksuu. En olisi uskonut miten haltioitunut voi olla ihan pienistä asioista. Että kyllä me ollaan onnellisia kun meillä on näitä ihania tammikuisia, joiden persoona alkaa tulla pintaan jo aika voimakkaasti!



Mekin vielä pärjätään täysin rintamaidolla, aiotteko muuten kaikki täysimettää sinne puoleen vuoteen asti, mikä ois se nykyinen suositus? Mä mietin että aloittaisiko antamaan niitä kiinteitä kuitenkin jo joskus 4-5kk iässä, kun meidän Topin paino nousee aika hitaasti. Meillä on jo viikon päästä 3kk-neuvola, saa nähdä mitä käyrät nyt näyttää, viimeksi oltiin -8, sitä ennen jopa -16.Maitoa kyllä tulisi, mutta josko lisäksi tarviisi vähän jytkympiä eineksiä.



Kevättä odotellessa

Nuippu ja Topi

Meidän typykkä on nyt 3kk ikäinen. Tyttö on kultainen kuin mikä, mutta äiti on ihan poikki. Meillä talonrakentaminen meneillään ja mies päivät töissä ja illat raksalla. Käytännössä olen melkein koko ajan yksin vauvan kanssa. Tässä aiheita joihin toivoisin neuvoja ja vinkkejä.



Tyttö ei suostu ottamaan tuttipulloa. Ei voi jättää iskän hoitoon, että vois hengähtää.



Millaisia aikoja teillä muilla vauvat viihtyvät sitterissä tai lattialla? Meidän tyttö ei halua olla kuin sylissä ja silloinkin pitää olla liikkeellä.



Entä nukahtamiset päikkärille, miten tapahtuu? Meillä itkun kanssa ja päikkärit kestää max 50min. Vaunuissa ulkona ei parempaa tulosta.



Miten paljon teillä vauvelit hereillä päivisin (kerrallaan)?



Miten yöunille meno tapahtuu, miten ja milloin?



Tuntuu että kirjoitin kovasti negatiivisesti, tyttö on rakas mutta helpotusta arkeen kaipaisin. Eli omia kokemuksia ja vinkkejä odottelen toiveikkaana.

Jaa mistäköhän säätiedoista näin että lounaaseen tulee lunta ja paljon... ei ainakaan täällä Turun seudulla tullu illallla mitään joten se niistä säätiedoista.



Nuippu kyselit että miten nukutatte vauvanne. Meillä vähän vaihtelevasti, äsken Karoliina seuraili mua sitterissä keittiössä vajaan tunnin ja siinä välissä söi 80 ml tuttelia kun tiesin ettei omista tule tarpeeks niin sitten alkaa huuto jos ees kokeilen. Sitten oltiin vielä tässä yhdessä hetki koneella ja kun alko heittää tuttia pois, niin puin sen sellaseen ulkonallepukuun, jossa se aika hyvin rauhottuu. Taas alko itku mut äkkiä lakkas kun laitin sitterin makuuasentoon ja hetken huljuttelin. Yleensä nukutan meidän ulkoeteisessä vaunuissa mut nyt en voinu kun työmiehet on naapuritontilla ja mätkivät koko ajan pakettiauton ovia kiinni niin tämä herää siihen. Joskus Karoliina nukahtaa melkeen heti kun laitan sen pukuun ja vaunuihin, joskus se on työn takana se nukuttaminen, täytyy pitää kädestä kiinni tai laittaa tuttia koko ajan suuhun. Ulos tämä ei oikein nukahda ellei ole toooosi väsynyt. Mut meillä tärkein juttu on, missä ikinä nukutankin, että masu on tosi täynnä. Jos vähänkin vielä maitoa menis niin ei kyllä nukahda.



Eilen tuli sikiöistä dokumentti illalla ja lopuks näytettii synnytys ihka oikeesti. Oli meillä kaveri käymässä, jolla nyt 7 kk vauva. Jutusteltiin siinä kuinka ikävä on synnyttämään ym. ym. mut sit kun näki sen synnytyksen niin jotenkin lopahti halut koko hommaan taas. Täytyy kyllä sanoa että onneks me naiset ei nähdä omaa synnytystä sieltä alapäästä, vaan joudutaan " vain" kokemaan se kipu ja tuska, meinaan luulen et jos oman näkis niin en kyllä toiste hommaan ryhtyis. Oma mieheni katto koko homman paraatipaikalta eikä se kyllä yhtään ujostellu tai kauhistellu pahemmin. Kai siinä jutussa on niin mukana siinä vaiheessa ettei tajua että mitä oikeestaan tapahtuu, repeämiset ja venymiset jaiks...



Maariska

vielä vastailen kun laitettiin viestit samaan aikaan. Meillä tosiaan päivisin Karoliina on valveilla n. 2 tuntia kerrallaan. Illalla kyllä voi olla jopa 4 tuntiakin, mutta siinä välissä on voinu ottaa sylissä pienet tirsat. Olen ite huomannu että on kauheen tärkeetä, että missä vaiheessa laitan Karoliinan päikkäreille. Jos koitan laittaa sen liian virkeenä, niin ei tuu muuta ku kiukku ja sitten onkin vaikeeta.



Pitkään meillä ei olla lattialla, leikkivempeleen alla ehkä max 20 minsaa yksinään, sitterissä mua katellen ja siinä samalla jutustellen viihtyy jopa puolkin tuntia ja yli, riippuu päivästä. Välillä sitten ollaan sylissä ja koitetaan tehä hommia vaihtelevalla menestyksellä. Nyt onneks pahin sylittely on jääny pois. Välillä iltasin saa sellasia itkuraivareita ja olen tulkinnu ne niin, että haluaa vaan lutkuttaa tissiä, vaikka sieltä ei paljon tuliskaan, raasukka! Illalla sitten tankkaillaan lähinnä jo vaan pullosta ehkä noin tunnin välein ja tuntuu että maitoa menee paljon. Meillä on yläkerrassa makkari ja toisessa huoneessa tv. Tv:tä kattellaan ja vauva yleensä mun sylkyssä keinutuolissa kattelee kanssa kuvaa. Ei suostu olemaan muuta ku selkä suorana sylissä istuen... Vielä annan tissiä ja sitten vien sen 20-22 välillä makkariin omaan sänkyyn ja tutti suuhun. Lähen pois ja joskus jää saman tien ja nukahtaa, joskus ravaan huoneitten väliä jopa 20 kertaa laittamassa tuttia kun alkaa kätisemään sen perään. Välillä olen jääny seuraamaan sängyn viereen ja heti ku tutti tippuu niin laitan takas. Näin yleensä ite pääsee vähemmällä mutta taas vauva varmaan tottuu kyllä tohon palveluun!



Jos huomaan että ei jää helpolla sänkyyn vaan tosiaan huutaa niin otan takas syliin ja katellaan vielä telkkaa hetken kunnes rauhottuu. Yöllä kun oma maito riittää hyvin, vaikka kyllä joudun antaa molemmat tisut niin jatkaa hyvin unia, viime yönä syötin kerran neljältä ja oiskos sitten kuuden aikaan seuraavaks, onneks nukahti vielä ja herättiinki vasta ysiltä. Harvinaista toi, kun on alkanu heräämään jo kuuden jälkeen plääh. Vielä sitten imi tisua puol tuntia peiton alla.



Kylläpäs mää taas kirjottelin!!!

Maariska

Tänä aamuna rantautui sitten meidän mökkiimme vatsatauti, yäääk. Esikoinen on nyt huoneessaan karanteenissa ja me muut desinfioidaan raivokkaasti käsiämme aina kun käsidesi-pullon ohi kuljemme. Mutta surullinen tosiasia taitaa olla että ennen ensi viikkoa olemme todennäköisesti sairastaneet taudin kaikki :-(



Pikkuneidillä ikää nyt muutamaa päivää vaille 3kk ja eilen oli neuvola. Mitat nyt 5330g ja 56,5 cm, -1käyrällä mennään, ravintona pääasiassa rintamaito. Kyselin josko pitäisi jo lisäruokia tuupata kun neiti on niin pieni, mutta neuvolantäti oli sitä mieltä että sopusuhtaiselta ja tyytyväiseltä vaikuttaa eikä ainakaan vielä tarvitse lisäravintoa. Tyttö on kova syömään ja tyytyväinen syötyään joten ehkä pitää vaan uskoa että hänellä on pieni maha joka tarvitsee täytettä usein, kun ainakin parin tunnin välein syö päivisin, öisin väli voi olla kolmekin tuntia. Ja kova on liikkumaan ja hössöttämään joten kuluttaa ainakin syömänsä ravinnon nopeasti.



Joku kyseli sitterissä ja lattialla viihtymisestä. Meidän tyttö oli ensimmäiset 2 kk sylikissa, aina sylissä (äidin), missään muualla ei ollut tyytyväinen. Mutta viimeisen kuukauden aikana on istuskellut sitterissä pitkiäkin aikoja, ehkä 30 minuuttia enimillään. Meillä on sellanen BabyBjörn-sitteri jota lapsi saa keinutettua jalkoja heiluttelemalla ja se on kyllä hyvä keksintö! Lattialla hän viihtyy vähemmän aikaa, lelukaaren alla max.15 minuuttia ja silloinkin pitää kaarta välillä siirtää, koska tyttö potkii itsensä selällään ollessaan 90 astetta " akselinsa" ympäri kun innostuu. Mahallaan ollessaan nostelee päätään ja peppuaan ja jos laittaa käden jalkojen taakse, ponkaisee itsensä eteenpäinkin. Yksinään ei mahallaan kyllä montaa hetkeä viihdy, turhautuu selvästi siihen ettei pääse eteenpäin.



Meillä viikon suuri edistysaskel on ollut se, että neiti nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä. Tosin ensin nukahtaa rinnalle, josta nostan omaan sänkyynsä. Siellä hän herää heti, mutta tutin avulla (ei syö tuttia, mutta nuoleskelee kun sitä pitää suun edessä) ja omaa nyrkkiä välillä imeskellen hän on jo neljänä iltana nukahtanut ensimmäiselle unipätkälleen pinnasänkyyn. Keskellä yötä ei ole vielä onnistunut takaisin laittaminen, mutta kohta voisi sitäkin harjoitella.



Keväistä kevättä odotellessa, aurinkoista viikkoa kaikille toivottaen,

Kolmenäitee