Energiaa vievä kaveri, miten teen?

Onko tämä ystävä jotenkin vaativa? Koska jos tulee väsynyt olo, tai olotila että oma ystävä vie liikaa energiaa, niin kannattaa pyrkiä erittelemään vaikka paperille omia tuntemuksia. Niitähän ei aina huomaa itse tilanteessa, vaan vain tuntee ja varsinkin jos ihminen sattuu olemaankin jollain tavalla ilkeä,kysyy sopimattomia,ylittää rajat, niin että se e tunnu tilanteessa hyvältä..Toiset ihmiset taitaa tämän, toiset ei ollenkaan.

Ystävyys ei missään nimessä tarkoita sitä, että olisi jollekkin velvollinen jostain, eikä niillä ystävilläkään ole oikeus tivata kaikkea, kyseenalaistaa jokaista pientä asiaa. Ihmisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen, tietysti jos on lapsia ja perhettä, se on täysin eri asia. Ei normaalissa parisuhteessakaan joka menosta raportoida sille toiselle, vaan luotetaan toiseen. Jos kokee, että toinen vaatii liikaa, eikä tilanteessa voi jostain syystä asetta rajoja sille toiselle, eikä ilmaista omia tunteitaan, huom!! Ei ole pakko ilmaista, jos ei halua,jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Tuo on varsinkin naisilla varmaan yleistä, että kaikki kerrotaan heti...Ja jos jotain ei kerrota, niin se tulkitaan epäluottamuksen osoitukseksi, vaikka niinhän se ei aina ole..Älä ota mitään stressiä koko tyypistä.

Pystytkö puhumaan suoraan asiasta hänen kanssaan? Minulla oli kuvailemasi kaverin kaltainen ystävä. Alussa näitä piirteitä ei ollut tai en ainakaan huomannut. Sanoin ystävällisesti asiasta. Kun ei mennyt perille, laitoin eston puhelimeeni.

Miksi viettää aikaa velvollisuuden tunnosta ihmisen kanssa, joka vie energiaa?

Itselläni oli samanlainen ystävä. Hänestä paljastui aikojen saatossa paljon negatiivisia piirteitä. Lisäksi hän oli myös ripustautuva ja vaativa. Kyllä ystävän kanssa pitäisi voida olla oma itsensä, eikä ole normaalia, että sekä tapamisissa että tapaamisten välissä koet syyllisyyttä ja pahaa oloa. Monesti tällaiset henkilöt eivät itse osaa laittaa rajoja omalle käytökselleen, joten ne rajat pitää laittaa toisen puolesta. Jos vaika sanot tapaamisen jälkeen ettet tiedä vielä seuraavasta ja voit vaikka itse sitten ottaa yhteyttä. Niin jos hän tästä esim. alkaa mököttämään niin jätä omaan arvoonsa. Se on hänen ongelmansa ei sinun, et ole tehnyt mitään väärää. Pahinta mitä voi itselleen tehdä on lähteä mukaan tähän ystävän vaativaan käytökseen ja alkaa pahoitella sitä ettei voikaan nähdä ja syyttelemään itseäsi. Ennen pitkää se on todella raskasta. Ne on asioita, joita ystäväsi pitää käydä läpi, ei sinun. Riitää kun sanot ettet voi nähdä, kun on muita suunnitelma ja sen pitäisi riittää.

Suosittelen ottamaan etäisyyttä kyseiseen ihmiseen.

Hei, olet jo saanut hyviä ja viisaita vastauksia. Haluan peesata niitä. 

Ystävyys on aina vapaaehtoista ja luonteeltaan tasaväkistä. Toki voi olla kriisiaikoja, jolloin toinen on enemmän toisen tukena, mutta pääpiirteiltään kummankin tulee saada olla samalla viivalla.

Kannattaa opetella pitämään rajojaan ja sanomaan ystävällisesti mutta suoraan, milloin itselle sopii tavata. Riippuvuussuhteen ja ystävyyden erottaa juurikin vapaudesta. Vaikka ystäviäänkin tarvitsee, heitä ei tarvitse eikä saa ostaa miellyttämällä ja epärehellisyydellä, vaan vapaasta tahdostaan.

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö puhumaan suoraan asiasta hänen kanssaan? Minulla oli kuvailemasi kaverin kaltainen ystävä. Alussa näitä piirteitä ei ollut tai en ainakaan huomannut. Sanoin ystävällisesti asiasta. Kun ei mennyt perille, laitoin eston puhelimeeni.

Miksi viettää aikaa velvollisuuden tunnosta ihmisen kanssa, joka vie energiaa?

Kiitos viestistä, sanoisin, mutta koen että en pysty. Sepäs se, tiedostan kyllä, että en ole tekemisistäni velvollinen hänelle, ja ei tarvitsisi edes kokea asioita näin. Olen tuntetut jo useamman vuoden hänet, mutta nyt opiskeluiden alettua tuli pitkä tauko yhteydenpidossa, ja koin sen vaan hyväksi. Sain uusia ihmisiä elämääni ja helppoja ystävyyssuhteita, ei pakotetta ottaa yhteyttä, ja on omaa tilaa viettää aikaa, ja yhteyttä voi ottaa siloin kun siltä tuntuu. Ja kun niitä uusia kaverisuhteita tuli, niin aloin hahmottaan paremmin kuka olen ja missä rajani kulkee. Nyt satunnaisesti olen nähnyt tätä kaveria, ja taas samat tunteet tulevat esille hänen seurassa, hän utelee liian syvällisesti tiettyjä asioita minusta, eikä minulla ole edes kaikkeen vastausta, en ikäänkuin saa niitä itse kertoa vapaaehtoisesti, vaan hän kysyy ja minä kerron. Välillä tuntuu, että kuuntelen vain häntä, eikä hän koskaan kerro asioita suoraan rehellisesti. Kaikessa hän haluaa olla paras, tai ainakin tuoda sen esille jotenkin. Jos kerron hänelle jotain mikä itselle on tärkeää, niin hän keksiikin syitä miksi ei halua kuulla mitä yritän kertoa, ymmärrän kyllä ne syyt mitkä hän sanoo syyksi, mutta enemmäkin tuntuu, että hän hienosti osaa kieltää minua sanomasta asioita, hankala selittää. Muille kavereille voi sanoa mitä tahansa, ilman että täytyy miettiä mitä toinen ajattelee. Pitkä sepostus.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei, olet jo saanut hyviä ja viisaita vastauksia. Haluan peesata niitä. 

Ystävyys on aina vapaaehtoista ja luonteeltaan tasaväkistä. Toki voi olla kriisiaikoja, jolloin toinen on enemmän toisen tukena, mutta pääpiirteiltään kummankin tulee saada olla samalla viivalla.

Kannattaa opetella pitämään rajojaan ja sanomaan ystävällisesti mutta suoraan, milloin itselle sopii tavata. Riippuvuussuhteen ja ystävyyden erottaa juurikin vapaudesta. Vaikka ystäviäänkin tarvitsee, heitä ei tarvitse eikä saa ostaa miellyttämällä ja epärehellisyydellä, vaan vapaasta tahdostaan.

Kiitos viestistä. Ja ajattelen samoin, että vapaaehtoisuus tärkeää. Parempi varmaan olla vaan ottamatta sitä yhteyttä enään.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli samanlainen ystävä. Hänestä paljastui aikojen saatossa paljon negatiivisia piirteitä. Lisäksi hän oli myös ripustautuva ja vaativa. Kyllä ystävän kanssa pitäisi voida olla oma itsensä, eikä ole normaalia, että sekä tapamisissa että tapaamisten välissä koet syyllisyyttä ja pahaa oloa. Monesti tällaiset henkilöt eivät itse osaa laittaa rajoja omalle käytökselleen, joten ne rajat pitää laittaa toisen puolesta. Jos vaika sanot tapaamisen jälkeen ettet tiedä vielä seuraavasta ja voit vaikka itse sitten ottaa yhteyttä. Niin jos hän tästä esim. alkaa mököttämään niin jätä omaan arvoonsa. Se on hänen ongelmansa ei sinun, et ole tehnyt mitään väärää. Pahinta mitä voi itselleen tehdä on lähteä mukaan tähän ystävän vaativaan käytökseen ja alkaa pahoitella sitä ettei voikaan nähdä ja syyttelemään itseäsi. Ennen pitkää se on todella raskasta. Ne on asioita, joita ystäväsi pitää käydä läpi, ei sinun. Riitää kun sanot ettet voi nähdä, kun on muita suunnitelma ja sen pitäisi riittää.

Suosittelen ottamaan etäisyyttä kyseiseen ihmiseen.

Kiitos myös sinulle viestistä, vaativalta ihmiseltä tämä ihminen tuntuukin, ja ihmeellistä kun muiden ystävien seurassa asiota ei tarvi miettiä, voi vaan olla, niin miten joku voikin tehdä näin hankalan olon ja väsyneen näkemisen jälkeen. Kiitos paljon silti kaikille kirjotetuista viesteistä.

Voi, et ole mitään velkaa tuolle. Et mitään. Nämä on joko ohut tai paksunahkaisia narsisteja, liian kilttejä ja riippuvaisia, tai päsmäreitä jotka vie kaiken. Ohutnahkaiset hyötyy terapiasta, pahat ei.

Feidaat tuon. Yleensä se että on varuillaan on intuitiivinen merkki, että pitää välttää kyseistä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö puhumaan suoraan asiasta hänen kanssaan? Minulla oli kuvailemasi kaverin kaltainen ystävä. Alussa näitä piirteitä ei ollut tai en ainakaan huomannut. Sanoin ystävällisesti asiasta. Kun ei mennyt perille, laitoin eston puhelimeeni.

Miksi viettää aikaa velvollisuuden tunnosta ihmisen kanssa, joka vie energiaa?

Kiitos viestistä, sanoisin, mutta koen että en pysty. Sepäs se, tiedostan kyllä, että en ole tekemisistäni velvollinen hänelle, ja ei tarvitsisi edes kokea asioita näin. Olen tuntetut jo useamman vuoden hänet, mutta nyt opiskeluiden alettua tuli pitkä tauko yhteydenpidossa, ja koin sen vaan hyväksi. Sain uusia ihmisiä elämääni ja helppoja ystävyyssuhteita, ei pakotetta ottaa yhteyttä, ja on omaa tilaa viettää aikaa, ja yhteyttä voi ottaa siloin kun siltä tuntuu. Ja kun niitä uusia kaverisuhteita tuli, niin aloin hahmottaan paremmin kuka olen ja missä rajani kulkee. Nyt satunnaisesti olen nähnyt tätä kaveria, ja taas samat tunteet tulevat esille hänen seurassa, hän utelee liian syvällisesti tiettyjä asioita minusta, eikä minulla ole edes kaikkeen vastausta, en ikäänkuin saa niitä itse kertoa vapaaehtoisesti, vaan hän kysyy ja minä kerron. Välillä tuntuu, että kuuntelen vain häntä, eikä hän koskaan kerro asioita suoraan rehellisesti. Kaikessa hän haluaa olla paras, tai ainakin tuoda sen esille jotenkin. Jos kerron hänelle jotain mikä itselle on tärkeää, niin hän keksiikin syitä miksi ei halua kuulla mitä yritän kertoa, ymmärrän kyllä ne syyt mitkä hän sanoo syyksi, mutta enemmäkin tuntuu, että hän hienosti osaa kieltää minua sanomasta asioita, hankala selittää. Muille kavereille voi sanoa mitä tahansa, ilman että täytyy miettiä mitä toinen ajattelee. Pitkä sepostus.

Kuulostaa siltä että kaveruutenne pyörii tuon kaverisi tarpeen mukaan eikä vastavuoroisen ystävyyden mukaan. Tapaamisenne tuntuu sinun puoleltasi pakotetulta, sinulla on sellainen olo että täytyy pitää yhteyttä tietyin väliajoin, hän koittaa väkisin luoda syvällistä keskustelua välillenne kuulustelemalla sinua, välillä puolestaan sinä olet kuuntelijan roolissa missä et kuitenkaan tunne oloasi mukavaksi. Eikä hän halua kuunnella sinua vaan keskustelu pyörii hänen "hyväksymiensä" aiheiden parissa. Kuulostaa tosiaan vähän ohutnahkaiselta narsistilta. Joka tapauksessa sinä olet olemassa hänelle tiettyjen emotionaalisten tarpeiden tyydyttämistä varten eikä tämä "sopimus" välillänne ole sellainen missä sinulla olisi juurikaan vaikutusvaltaa. Luultavasti tunnet syyllisyyttä ja ahdistusta koska jollain tasolla tunnistat että kaverisi suuntaa sinuun odotuksia mitä et tunne täyttäväsi tarpeeksi täydellisesti vaikka koitatkin parhaasi mukaan mukautua hänen sääntöihinsä. Tämä ei ole ystävyyttä, vaan kaverisi on sinusta riippuvainen ja käyttää sinua hyväkseen emotionaalisesti (luultavasti tietämättään).

Heivaat pois elämästäsi.