Miten oppisin rakastamaan ja arvostamaan itseäni?

Olen nyt 26-vuotias, enkä ole vielä oppinut hyväksymään itseäni enkä arvostamaan itseäni. Haluaisin alkaa mahdollisimman pian kehittämään itseäni tässä asiassa, sillä tämä itsensä "vihaaminen" johtaa varmasti jossain kohtaa oikeaan masentumiseen, nykyisen alakuloisuuden ja ajoittaisen ahdistuneisuuden sijaan. Pelkään myös, että tämä asia saa minut alisuoriutumaan myös työelämässä, koska pelkään ottaa uusia haasteita vastaan ajattelevani, etten kuitenkaan osaa tai ansaitse haastavampia työtehtäviä.

Tavallaan tiedän, että minussa ei ole vikaa. En ole se kaikkein älykkäin, mutta en keskimääräistä tyhmempi. En ole kaikkein kaunein, mutta en tavanomaista rumempi. Silti en osaa arvostaa itseäni enkä luottaa itseeni yhtään. Olen lähes kaikkien paitsi aivan läheisimpien ystävieni ja miehen seurassa hyvin varautunut. Pelkään aina tekeväni, sanovani tai näyttäväni nololta. Virheen tehdessäni murehdin sitä päässäni ja soimaan itseäni jatkuvasti.

Olisi niin ihanaa olla vapaa tästä taakasta! Haluaisin kuulla, onko jollain vinkkejä, millä toimenpiteillä minun kannattaisi lähteä itseäni kehittämään tässä asiassa? Sana on vapaa myös kohtalontovereille!