Miten ihmeessä saatte mustasukkaisen ja uhmakkaan

Nyt 2v4kk ja vauva pian puolivuotias. Kun mieheni palasi töihin, päiväunet vaan jäi. Olivathan ne aiemminkin kadonneet jo, mutta sitten kokonaan. Ok, ostimme tuplarattaat, ja välillä menen asioille ja kävelylle, niin saan esikoisen nukahtamaan sinne rattaisiin. Jos ei olis rattaita, niin kantoliinaan pienempi nyt kun kesäkin tulossa, niin tarkenee siinäkin vaikka nukkua tai katsella maisemia ja isompi voi nukkua vaikka samaan aikaan niissä vauvan rattaissa...

Iltaisin nukutus onnistuu, vaikka vauva jää hereille. Iltasatutuokio tms, isommalle ja kummaltakin vanhemmalta " huomiohetki" ja tyttö nukahtaa itsekseen sen perästä sänkyynsä. Mutta se oma huomiohetki on tosi tärkeä, ilman sitä ei nukahdeta. Ja onnistuu sekin jopa ihan vauva sylissä mukana, luetaan yhdessä kirjoja. Ja tyttö toisessa kainalossa, toisessa vauva..

Meillä lapset (2v9kk ja 1v1kk) on molemmat alusta asti totutettu nukahtamaan itsekseen, mikä on kyllä myöhemmin säästänyt monelta ongelmalta.



Myös meillä esikoinen on käynyt läpi voimakkaan uhman ja mustasukkaisuuden pikkusisarusta kohtaan, jotka eivät toki vieläkään ole menneet ihan kokonaan ohi. Tällä hetkellä kuopus nukkuu kahdet ja esikoinen yhdet päiväunet.



Kuopus nukahtaa aamupäivällä vaunuihin, kun olemme esikoisen kanssa ulkona. Lounaan jälkeen vien esikoisen sänkyyn, jonne hän nukahtaa itsekseen. Kuopuksen kanssa leikimme hetken hiljaisia leikkejä, minkä jälkeen vien hänet parvekkeelle tai vanhempien makuuhuoneeseen nukkumaan (nukahtaa samoin itsekseen). Jossain vaiheessa yritin nukuttaa lapsia samaan huoneeseen samanaikaisesti/viedä kuopuksen esikoisen kanssa samaan huoneeseen vähän jälkijunassa, jos esikko ei ollut vielä kuopuksenkin väsähdyttyä nukahtanut, mutta jostain syystä nimenomaan päiväunille nukahdettaessa tämä ei oikein toiminut, vaan lapset innostivat toisiaan hauskanpitoon sen sijaan, että olisivat yrittäneet saada unenpäästä kiinni.



Yöunille meno tapahtuu niin, että kuopus laitetaan ensin omaan sänkyynsä, minkä jälkeen esikoisen kanssa hoidetaan iltatoimet valmiiksi. Kuopus on monesti ehtinyt nukahtaa ennen kuin ehdimme esikoisen kanssa iltasatua lukemaan, eikä hän häiriinny ympäröivistä äänistä.



Silloin tällöin -jos esim. päiväunet ovat venyneet pitkiksi- esikolla voi olla illalla unensaantivaikeuksia ja hän huutelee vuoroin isiä, vuoroin äitiä tekemään milloin mitäkin (peittelemään jne.). Vettä annamme tai pissatamme, mutta muuten sanomme, että isi ja äiti tulevat auttamaan, jos on hätä, mutta turhan takia ei saa huudella. Hän on sisäistänyt tämän todella hyvin.



Juuri tänään ajattelin, että ONNEKSI meillä on nämä nukkumisasiat molempien kanssa onnistuneet hyvin *kop kop*, sillä tuon uhman ja mustasukkaisuuden kestäminen on välillä vienyt ihan tarpeeksi voimia!

Meillä lapset 2v3kk ja 1v. Meilläkin on mahtunut monenlaista nukkumaanmenoa, mutta juuri koskaan en ole kyllä vieressä pystynyt kokonaan nukuttamaan.



Yritä antaa huomiota ja syliä pitkin päivää. Anna olla sylissä niin kauan, että itse kipuaa pois.



Kuinka vanha pienempi on? Meillä on erikseen pieni leikkihuone, johon pienemmän on jo aika pienenä voinut jättää hetkeksi portin taakse. Leikkikehä, Teletappi-video yms. on mun mielestä kyllä ihan sallittuja tällaisessa " hätätilanteessa" . Näin saat antaa muutaman minuutin huomion esikolle. Satuhetkessä pienempi ehkä voisi olla mukana?



Pitemmille vieressänukutteluille saat jättää varmaan hyvästit.



Illalla meillä pienempi menee yleensä vähän aikaisemmin nukkumaan ja ehtii usein nukahtaa ennen kuin tulemme isomman kanssa huoneeseen. Päivällä en vielä nukuta samassa huoneessa yhtä aikaa, kun tympäisee, jos (kun!) heräävät toistensa ääniin. Pienempi nukkuu ulkona. Perhepäivähoitajalla nukkuvat kyllä kaikki neljä pientä samassa huoneessa.

mutta pakko vaan kommentoida sitä, kun joku ihmetteli, pitääkö lapsi nukuttaa päiväunille, kun heillä lapset nukahtavat aina itsekseen.



Meidän poika on pienestä pitäen nukahtanut itsekseen omaan sänkyyn (tietenkin aina välillä oli kausia, jolloin se oli vaikeampaa), mutta nykyään on pakko olla vieressä siihen saakka, kun poika nukahtaa päiväunille. Jos pojan jättää yksin omaan sänkyynsä nukahtamaan, poika vaan leikkii siellä. Tarvitsee vielä kuitenkin unensa, joten mielummin nukutan pojan (=vahdin, että poika on sängyssä, eikä leiki) kuin pidän häntä univajeessa. Mutta vielä pari kuukautta sitten nukahti aina itsekseen, mutta tilanteet muuttuvat.

meillä ratkaisu oli yksinkertaisesti se, että yritin sovittaa kuopuksen kakkosunet samaan aikaan esikoisen päikkäreiden kanssa. Myöhäiseksihän ne esikoisen päikkärit meni, mutten ois muuten saanut sitä millään nukkumaan, koska vaati vieressä olemista nukahtaakseen (itse asiassa edelleen kun on 3 v.). Kun kuopus siirty yksiin päiväuniin, niin olin ihan ihmeissäni kun esikoinen suostu nukahtamaan päikkäreilleen jo puoliltapäivin, en uskonut et olis ollu mahdollista kun joskus kuopuksen kaksien unien aikaan nukahti vasta puol kolmekin..Onneks sain kuopuksen yksiin uniin jo oliko peräti 9 kk:n iässä..Nukkui ulkona pitkään.

joka pähkäilee saman ongelman kanssa. Meillä tyttö (nyt 2 v 1 kk) ja on aina vaatinut nukuttamisen. Koitimme jossain välissä ennen esikoisen syntymää pitää unikouluakin, tuloksena yli 3 tuntia huutamista kahtena iltana ja minun hermoni eivät sitä kestäneet. Sanokoot muut mitä vain, mutta lapset ovat erilaisia, toisille sopii yksin nukahtaminen ja unikoulu, toisille ei. Meillä ongelma on ratkaistu näin:

Molemmat heräävät aamulla tuossa 8 tienoilla tai vähän jälkeen. Vauvaa (7 kk) pidetään aamusta melko pitkään hereillä, vaikka on aika väsynytkin, ja laitetaan nukkumaan mahdollisimman myöhään. Vauva laitetaan nukkumaan joskus klo 11 jälkeen ja nukkuu yleensä ainakin 2 tuntia. Sillä aikaa esikoinen nukkumaan heti ruoan jälkeen (noin klo 12.30), on tosin melko aikaista sille, mutta tottui nukkumaan päikkärit aikaisemmin parin päivän harjoittelun jälkeen. Vauva nukkuu toiset päikkärit sitten noin klo 16 iltapäivällä. Ainahan tämä ei toimi, kuten silloin kun tuli hampaita vauvalle ja se ei nukkunutkaan yli 2h. Siitä seurasi, että esikoinen nukkui päikkärit vasta vauvan myöhempien päiväunien aikaan ja ei sitten asettunut yöunille ajoissa... Koita jaksaa, tilanne helpottuu, kun vauvakin alkaa nukkua vain yhdet unet. Omaa aikaa tuossa systeemissä ei sitten jää päivällä ollenkaan, joten on aika hermoja koettelevaa. Mutta on muutenkin hermoja koettelevaa olla kahdennäin pienen äiti ;o)

Joo, kyllä kahden lapsen kanssa on jo tähän päivään mennessä nähnyt, että lapset ovat erilaisia ja että mikä sopii yhdelle ei sovi välttämättä toiselle.



Oli kuitenkin pakko tulla kertomaan, että meilläkin on ollut tuo leikkimisvaihe, jolloin unentuloa on yritetty vastustella kaikin mahdollisin keinoin, on leikitty sängyssä ja sängyn ulkopuolella ja välillä vähän huudettukin. Yhdessä vaiheessa kävin vähän väliä nostelemassa esikoistamme sänkyyn ja poistelin sieltä leluja, mutta tästä hän tuntui vain innostuvan lisää ja unentulo lykkääntyi entisestään. Ihan muutaman kerran olen istunut sängyn laidalla nukahtamiseen asti, jotta poika ei olisi lähtenyt sängystä omille teilleen. Ajattelin kuitenkin, että tämä on sitä huomionhakua, mikä niin monessa muussakin tilanteessa tuntuu olevan tällaisten taaperoiden ajava voima. Sanoin pojalle, että nyt on nukkuma-aika, äiti tietää, että tarvitset ne unet, nukkumisen jälkeen jaksaa leikkiä paremmin. Sitten poistuin huoneesta enkä mennyt takaisin, ellei huoneesta kuulunut kovia kolahduksia, jotka vaativat tilanteen tsekkaamista (huone on koitettu järjestää mahdollisimman turvalliseksi). Muutamankin kerran pojan viimein nukahdettua matto on ollut rullalla, pöydät ja tuolit raahattu uusille paikoille, puolet lelulaatikon sisällöstä on ollut sängyssä, joskus poika on nukahtanut peiton kanssa sängyn ja seinän väliin jne., mutta aina hän on nukahtanut eikä siinä tuntikausia ole tarvittu. Aika nopsaan meno taas rauhoittui ja poika on päätynyt nukkumaan sänkyyn ehkä vain pari lelua seuranaan, jotka olen sitten poiminut pois, kun hiljaisuuden vallitessa olen hiipinyt tarkistamaan tilanteen. Heräämisen jälkeen olen terottanut pojalle, että eikös uni sitten lopulta tehnytkin hyvää ja että mahdollisuus nukkua kannattaa aina käyttää hyväksi, niin äitikin tekee.



Nukahtamisajat vähän vaihtelevat, mutta edelleen poika nukkuu kevyesti kolmenkin tunnin päiväunia, joten en ole harkinnutkaan päiväunien pois jättämistä tms. Meillä onneksi varsin myöhäinenkään herääminen ei juuri tunnu vaikuttavan yöunille nukahtamiseen. Viimeistään klo 17 mutta mieluiten klo 16.30 usein herättelemme pojan avaamalla verhoja ja jättämällä lastenhuoneen oven auki, yöunille molemmat lapset laitetaan klo 20.