Miksi teille on niin tärkeää saada äänenne kuuluviin tällä palstalla?
Luuletteko olevanne jotenkin merkityksellisempiä ihmisiä kun tehtailette aloituksia ja kommentteja tänne? Luuletteko että teidän ulinoistanne on paskaakaan iloa tai hyötyä kellekään?
Kommentit (28)
Ajattelen joskus itse samoin. Mutta sitten haluan tuntea olevani olemassa edes täällä ja alan syytellä ja pilkata muita. Huonosta itsetunnostahan kaikki tämä ilkeämielisyys ja säälimätön halveksunta kertoo. Surullista tajuta kuinka paljon rikkinäisiä ihmisiä tällä palstalla on. En itsekään jaksa enää tätä.
Kun saan provon liekkiin tai jopa suosituimpien listalle saan siitä mielihyvää ja onnistumisen tunnetta
Niin kehenkä se kalikka kalahti? Teihin psykopaattisiin narsisteihin, kun tajuatte, että muut vihaavat teitä ihan yhtä paljon, mitä te vihaatte muita ihmisiä? Entistä kuvottavampaa tekstiä tulee sen jälkeen, kun ihmiset kirjoittavat siitä, että psykopaatit pitäisi hävittää normaalisti tuntevien ihmisten keskuudesta. Onhan se raivostuttavaa, kun teidänkin egoa sörkitään ja sanotaan suoraan, että itseasiassa kukaan ei teitä kaipaa ja haluaisimme teistä eroon. Psykopaatit ja narsistit ovat pahinta ihmissaastaa. Teistä ei ole mitään hyötyä, kenellekään. Olette vain haitaksi, jätettä.
Minä etsin täältä hauskoja aloituksia, mutta juutun vahingossa ei hauskoihin.
Täällä on joskus todella taitavia kirjoittajia.
Ei ole oikein muuta elämää ja toisekseen suomessa vallankäyttö perustuu julkisuusperiaatteseen.
Ei olekaan. Mutta joskus jostain saan lukea saman kokeneita ja yritän auttaa takaisin. Täältä minä sain voiman jättää juoppohullun.
Eikannata hakeutua ehdoin tahdoin vaikeisiin suhteisiin kun niitä vaikeuksia tulee muutoinkin. F-koodi vain kuvaa tämän hetkistä tilannetta. Haluan sanoa jokaiselle joka lukee tätä ketjua ja kokee häpeää, itseinhoa, toivottomuutta ja pelkoa siitä ettei kukaan hyväksy: sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Menneisyytesi ei määritä sinua, eikä tee sinua arvottomaksi. Toivoa on sielläkin missä tuntuu ettei mitään toivoa ole. Kokemuksen ja myöhemmin hankitun teoriatiedon perusteella sanon, että aina on toivoa. Pitää vain hakea itselleen apua, tehdä töitä oman hyvinvoinnin eteen, oppia rakastamaan itseään ja etsiä ympärille hyväksyviä ihmisiä.
Tämä on ihana sadistien temmellyskenttä: voi testata kaikenlaisia juonia, joilla voi kiusata toista ja tyydyttää sisäisen sadistin jäämättä kiinni! Ihaninta on paljstaa joku palstailija, sillä mitä sitä asioista keskustelemaan, tärkeintä on mollata kirjoittajaa!