Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko järkeä jatkaa?
15.05.2017 |
Olen jo pidempään miettinyt eroa, sillä koen ettei haaveet ja unelmat mieheni kanssa kohtaa. Olemme kärsineet lapsettomuudesta jo kolmisen vuotta, minut on tutkittu, ei tiettävää vikaa perustutkimuksissa, miestä ei, sillä ei suostu. Lapsia kuulemma haluaa, mutta vain jos tulevat luonnollisesti. Ei ole kuitenkaan aktiivisesti halunnut missään vaiheessa edes yrittää.... Tämä itselle todella vaikeaa. Välillä hyväksyn tilanteen mutta usein tulee katkeria ajatuksia ja tuntuu myös pahalle surra lapsettomuutta yksin. Toisaalta tuntuu myös väärältä edes surra, kun kaikkea ei ole asian eteen tehty. Mies ei myöskään haaveile omasta kodista huonon työtilanteen vuoksi. Ymmärrän asian, mutta harmistun, ettei meillä ole mitään yhteisiä unelmia... Raivostuttaa myös, ettei mies tee tilanteelle mitään. Erota hän ei halua, mutta minusta alkaa tuntua ettei vaihtoehtoja enää ole...? Suhde on muuten suhteellisen hyvä, huumoria riittää ja kemiat sinänsä kohtaa. Intohimo ja läheisyyskin kyllä on luonnollisesti kadonnut tuon lapsettomuuden myötä.... Yhdessä ei paljoa kyllä asioita myöskään tehdä. Alkaa tuntua että järkevämpi olisi itse edes niitä unelmiaan lähteä tavoittelemaan kun katkeroitua.... Olen 30-vee, joten aikaakaan ei ole tuhlattavaksi.... Vaikeaa päättää, mutta..
Kommentit (8)
Sinulla on vielä mahdollisuus löytää mies joka haluaa kodin ja lapsia. Mieti perusteellisesti mutta älä liian pitkään, muuten vuodet vierivät ja olet samassa tilanteessa 40 vuotiaana. Näin käy monelle.., tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Jotenkin sitä haluaa vahvistusta tuntemuksilleen. Hankalaa tässä varmaan kun aina en ole ollut itsekään varma haluanko lapsia. Enkä voi tietenkään edes tietää löydänkö sopivaa isäehdokasta. Alkaa kyllä silti tuntua siltä, että pakko ainakin lähteä yrittämään. Ja toisaalta olen kuitenkin mieluummin yksin ja tavoitellut haaveitani kuin parisuhteessa jossa omat haaveeni on toissijaisia... Surullista tämä silti on..
ap
Siis oletteko te kuitenkin jättäneet ehkäisyn pois? Ja harrastatteko seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko te kuitenkin jättäneet ehkäisyn pois? Ja harrastatteko seksiä?
Kyllä, kolme vuotta sitten jätetty ja kyllä harrastamme, satunnaisesti. Kuitenkin seksi juuri ovulaation aikaan ja yleensä silloin kun itse haluan tuntuu vaikealta miehelle. Eli ahdistuu varmaan ajatuksesta mahdollisesta lapsesta. Miehen kommenteista tulee välillä myös tunne, etten ole hänen lapsilleen oikea äitiehdokas. Eli vaihto olisi varmaan ajankohtainen molemmille..... Mies ei vaan uskalla luopua tutusta ja turvallisesta?
Miten voit olla tuollaisessa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voit olla tuollaisessa suhteessa?
Olen varmaan odottanut vain sitä kuuluisaa ihmettä tapahtuvaksi ja nyt alan tajuta ettei sitä tulekaan. Ap
Vaikuttaa siltä, ettei teidän suhdetta lapsikaan pelastaisi. Tottakai haluat ajatella kaiken muuttuvan hyväksi jälleen, mutta kuten itse tiedät, tilanne jatkuu luultavasti samanlaisena jatkossa ja jos et sitä halua, niin harkitse tosissasi eroa. Ei ole hyvä miehellesikään jos et itse ole täysillä mukana suhteessa.
Alue: Aihe vapaa
Joo, eroa. Etsi toinen isä tuleville lapsillesi. Kadut myöhemmin.