Uskoontulon vaikeus

Helvetti tarkoittaa erossa olemista Jumalasta.

Kadotus tarkoittaa sitä, että kuolemassa kuolee eikä siirry Taivaaseen.

Yritin 10 vuotta tulla uskoon. En pystynyt ottamaan sanomaa sydämeeni, en rakastamaan Jumalaa, en edes oikein uskomaan raamattua. Koko ajan sellainen syyttävä sormi raanatun punaisena lankana. Jeesuskin oli jotenkin tosi syyttävä käytökseltään. Rakasta siinä sitten, kun sydän on kylmä ja ajatukset tällaisia. Silti yritin kovasti, koska muut tuntuivat niin varmoilta, niin valaistuneilta, niin muuttuneilta. Mutta ei. Tulin siihen tulokseen, että kadotukseen joutumiseni on ennalta määrätty asia, jota en voi muuttaa, jos kuitenkin on niin, että raamattu on totta.

Olkaa rauhassa, uskoon ei "tulla" vaan kasvetaan, se on elämänmittainen prosessi jossa myöskin monta kertaa epäillään ja opitaan kantapään kautta. Pyri lähtökohtaisesti ymmärtämään asiat, silloin niistä tulee itsellesi totuuksia, ja epäily pienenee (epäily ei ole uskon este, vaan terveen uskon lujuuden testaus).

Linkistä löytyy pitkä teksti joka toivottavasti tuo vastauksia ainakin joihinkin kysymyksiin, itselle nämä artikkelit on olleet hyödyllisiä (ja tyyliltään selittäviä, ei tuputtavia).

https://totuudensanat.com/category/omega-eksytys/

Vierailija kirjoitti:

Olkaa rauhassa, uskoon ei "tulla" vaan kasvetaan, se on elämänmittainen prosessi jossa myöskin monta kertaa epäillään ja opitaan kantapään kautta. Pyri lähtökohtaisesti ymmärtämään asiat, silloin niistä tulee itsellesi totuuksia, ja epäily pienenee (epäily ei ole uskon este, vaan terveen uskon lujuuden testaus).

Linkistä löytyy pitkä teksti joka toivottavasti tuo vastauksia ainakin joihinkin kysymyksiin, itselle nämä artikkelit on olleet hyödyllisiä (ja tyyliltään selittäviä, ei tuputtavia).

https://totuudensanat.com/category/omega-eksytys/

Ote artikkelista:

"Monet tuntevat syntisyytensä ja he haluaisivat Kristuksen apua, he haluaisivat Jeesuksen niin lähelle kuin mahdollista, he haluaisivat Jeesuksen itseensä, korvaamaan oman syntisyytensä. Mutta heidän kohdistuksensa on väärässä paikassa; he kohdistuvat itseensä. He kääntyvät väärään suuntaan; he kääntyvät etsimään Kristusta ja pelastusvarmuutta kokemuksista. He katsovat, että Jeesuksen läheisyys on yhtä kuin kokemukset; he eivät etsi läheisyyttä Kristukseen Jumalan sanasta ja uskon silmin, uskon varmuudesta. Toki Jeesus antaa myös kokemuksia, mutta ne eivät ole uskon perusta. Niin kuin mainittiin, raamatullinen pyhitys on korvattu spirituaalisilla eli hengellisillä harjoituksilla. Uskotaan, että pyhitys tapahtuu kollektivisessa ”armon” tai ”rakkauden” (tunteen) kokemuksessa. Uskotaan, että täydellisyys Kristuksessa saavutetaan yhteisten ”armon” tai ”rakkauden” (tunteen) kokemusten kautta. Uskotaan, että tulee luoda itse ”kirkastusvuorikokemus” ja ”hyvä henki”. Spiritual formation vääristää Pyhän Hengen työn ja pyhityksen ihmisessä.

Ongelma tässä on siinä että, ensinnäkin, perustetaan usko tunteille. Toinen ongelma on jumaluuden ”esiin manaaminen” erinäisten toimien kautta. Niin kuin jo mainittiin, kristinuskossa on päinvastoin: Pyhä Henki tulee asumaan ihmiseen vasta sen jälkeen kun hän on luopunut omista hengellisistä harjoituksista ja teoista keinona päästä sovintoon Jumalan kanssa ja vastaanottaa Jeesuksen sovituksen. Jeesuksen tarjoama vanhurskaus ja sovitus tulee ottaa uskossa vastaan, ei hengellisten harjoitusten avulla. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hepr. 11:1) Nöyryys ja murtunut mieli ovat avaimia, mutta niitä ei saavuteta hengellisillä harjoituksilla, vaan ne tulevat lahjana Jumalalta."

Minä olen uskossa, mutta en pelkää helvettiä. En tiedä, onko sitä edes olemassa. Ajattelen, että uskovana pääsen taivaaseen. En voi voi tietää, enkä millään tavalla vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu niille, jotka eivät usko. Minulla on muutakin ajateltavaa kuin heidän kohtalonsa. Enkä sitäpaitsi voi tietää, kuka loppujen lopuksi uskoo niin kuin Jumala haluaa. Usko kun on jotain aivan muuta kuin uskonnollisia rituaaleja.

On hyvin helpottavaa huomata, että ei tarvitse olla riippuvainen minkään uskontokunnan uskonopeista tai uskonyhteisöjen säännöistä ja hierarkioista. Uskonnot ovat pääsääntöisesti vallankäytön välineitä, joita käytetään ihmisten vapauksien rajoittamiseen. Lähtökohtana on luottamuspula, että ihmiset eivät voisi käyttäytyä järkevästi ilman tiukkoja ja yhteisön valvomia moraalisääntöjä, jotka pyritään iskostamaan käyttäytymisnormeiksi lapsesta asti. Onneksi uskonnonvapaus Suomessa tarkoittaa myös vapautta olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan, monessa muussa maailmankolkassa tätä meille jo niin luonnollista uskonnonvapautta ei valitettavasti ole.

Henkilökohtaisen tason uskosta sanoisin, että on ehkä helpompi uskoa johonkin kuin olla skeptisesti uskomatta. Mutta onneksi henk.koht. uskoa ja sen syvällisyyttä tai mahdollista pinnallisuutta ei tarvitse kenellekään perustella. Tulkoon jokainen uskossaan autuaaksi!

Hyvä ystävä. Sinua ei ole missään nimessä ennalta määrätty kadotukseen. Jumalan tahto on että kaikki ihmiset pelastuisivat. Kadotus on valmistettu paholaiselle, ei meille.  Jeesus kuoli sinun syntiesi tähden , että meillä olisi iänkaikkinen elämä. 

Uskomalla Kristuksen sovitustyöhön saamme syntimme anteeksi ja meistä tulee Jumalanlapsia sillä hetkellä, vaikka tunteet sanoisi kitä.

Jeesus ei syyttänyt ketään, Hän armahti ja armahtaa edelleen. Vihollinen syyttää ja valehtelee.

Usko Jeesukseen ja sano hyvästit syytöksille Jumala tahtoo olla ystäväsi ja auttajasi.

Mene netmission sivuille niin löydät enemmän ko aiheesta

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystävä. Sinua ei ole missään nimessä ennalta määrätty kadotukseen. Jumalan tahto on että kaikki ihmiset pelastuisivat. Kadotus on valmistettu paholaiselle, ei meille.  Jeesus kuoli sinun syntiesi tähden , että meillä olisi iänkaikkinen elämä. 

Uskomalla Kristuksen sovitustyöhön saamme syntimme anteeksi ja meistä tulee Jumalanlapsia sillä hetkellä, vaikka tunteet sanoisi kitä.

Jeesus ei syyttänyt ketään, Hän armahti ja armahtaa edelleen. Vihollinen syyttää ja valehtelee.

Usko Jeesukseen ja sano hyvästit syytöksille Jumala tahtoo olla ystäväsi ja auttajasi.

Mene netmission sivuille niin löydät enemmän ko aiheesta

Aloittajaa ahdistaa toisten ihmisten helvettiin joutuminen eikä itsensä. Uskotko että kaikki pelastuu?

Haluaisin kanssa tulla uskoon mut maalliset asiat vetää enemmän puoleensa, Jeesus kyllä näkee ketkä tulee uskoon ja ketkä ei ja kuka kestää uskossaan, kai se on ennalta määrätty asia, luulen että mun etsikkoaika on mennyt, koska en meinaa millään tulla uskoon, 2 vuotta yrittänyt, kokouksissa käynyt muutaman kerran mutta en kanskaan pysty vastaanottamaan sanomaa mieleeni ja sydämeeni.... Tiedän perusasiat raamatusta. Vain murto osa pelastuu loput kaikki Helvettiin luulen olevani niiden miljoonien joukoissa jotka menee kadotukseen

Pelkaan kirjoitti:

Haluaisin kanssa tulla uskoon mut maalliset asiat vetää enemmän puoleensa, Jeesus kyllä näkee ketkä tulee uskoon ja ketkä ei ja kuka kestää uskossaan, kai se on ennalta määrätty asia, luulen että mun etsikkoaika on mennyt, koska en meinaa millään tulla uskoon, 2 vuotta yrittänyt, kokouksissa käynyt muutaman kerran mutta en kanskaan pysty vastaanottamaan sanomaa mieleeni ja sydämeeni.... Tiedän perusasiat raamatusta. Vain murto osa pelastuu loput kaikki Helvettiin luulen olevani niiden miljoonien joukoissa jotka menee kadotukseen

Kommenttisi perusteella olet jo menettänyt rationaalisen ajattelukykysi, joten olet siis tullut uskoon. Ei siis syytä ahistua.

Pelkaan kirjoitti:

Haluaisin kanssa tulla uskoon mut maalliset asiat vetää enemmän puoleensa, Jeesus kyllä näkee ketkä tulee uskoon ja ketkä ei ja kuka kestää uskossaan, kai se on ennalta määrätty asia, luulen että mun etsikkoaika on mennyt, koska en meinaa millään tulla uskoon, 2 vuotta yrittänyt, kokouksissa käynyt muutaman kerran mutta en kanskaan pysty vastaanottamaan sanomaa mieleeni ja sydämeeni.... Tiedän perusasiat raamatusta. Vain murto osa pelastuu loput kaikki Helvettiin luulen olevani niiden miljoonien joukoissa jotka menee kadotukseen

Huh, tyyppiesimerkki siitä, kuinka ihmisten määritelmät "uskoon tulosta", "oikeanlaisesta uskosta" jne. kahlitsee. Heitä jo nuo kahleet sinne minne ne kuuluu, huitsin nevadaan, hevon p*rseeseen tai minne nyt vaan. Olet uskossa jos uskot Jeesuksen sovittaneen ristinkuolemallaan sinun synnit. Siihen ei tarvita kokouksissa juoksemista tai sen pohtimista, mikä on "maallista" ja mikä ei.

No vaikeaa se on alkaa uskoa varmuuden vuoksi kaiken maailman satuihin, koska ne ovat satuja. Kukaan ei ole syntynyt neitseestä eikä noussut kuolleista. Ei ole mitään helvettiä missään. Ei ole keijuja eikä peikkoja. Minkään yliluonnollisen olemassaoloa ei ole koskaan pystytty todistamaan. Sinun ei tarvitse yrittää pakottaa itseäsi uskomaan. Voit elää moraalisen, hyvän elämän muutenkin, ei siihen satuja tarvita.

Parasta uskoon tuloa on ottaa vastuu maallisesta elämästään sen aikaa kun täällä elää. Arvostaa elämäänsä ja elää se täysillä. Jakaa elämänsä muiden kanssa, kokee myötutuntoa itseä ja muita kohtaan. Sen sijaan että kuluttaa arvokkaan elämänsä pohtien jotain helvettiä tai muuta höpönpöppöä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Minä koen että monelle usko on elämänpelkoa ja oman vastuun pakenemista. Helpompi ajatella että jossain on joku mielikuvitus-taivaanisä ja elää niissä kuvitelmissa, sen sijaan että elää oikeasti oman elämänsä muiden kanssa ja kantaen vastuun itsestään ja laittaen itsensä peliin. Ei se taivasnisä teitä tarvitse. Muut oikeasti elävät ihmiset tarvitsevat. Mut te mietitte jotain helvettiä??!?

Ajattelen pitkälti niinkuin 6. Alkoi naurattamaan, kun 9. vetää maalliset asiat puoleensa ja siksi ei uskominen onnistu. En ole kokenut maallisia asioita vetovoimaisiksi, vaan käytän aika paljon aikaani hyvän elämän ja kuolemanjälkeisten asioiden pohtimiseen. En vain pidä viinasta, tupakasta tai muista huumeista enkä irtoseksistä, shoppailusta, läheisriippuvuudesta, peliriippuvuudesta enkä väkivallasta, edes leffoissa enkä martyyriudesta, uhriutumisesta, syyllistämisestä enkä syyllistymisestä enkä helvetinpelosta enkä...

Vierailija kirjoitti:

Parasta uskoon tuloa on ottaa vastuu maallisesta elämästään sen aikaa kun täällä elää. Arvostaa elämäänsä ja elää se täysillä. Jakaa elämänsä muiden kanssa, kokee myötutuntoa itseä ja muita kohtaan. Sen sijaan että kuluttaa arvokkaan elämänsä pohtien jotain helvettiä tai muuta höpönpöppöä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Minä koen että monelle usko on elämänpelkoa ja oman vastuun pakenemista. Helpompi ajatella että jossain on joku mielikuvitus-taivaanisä ja elää niissä kuvitelmissa, sen sijaan että elää oikeasti oman elämänsä muiden kanssa ja kantaen vastuun itsestään ja laittaen itsensä peliin. Ei se taivasnisä teitä tarvitse. Muut oikeasti elävät ihmiset tarvitsevat. Mut te mietitte jotain helvettiä??!?

Hyvin sanottu! Sillä erolla vaan, että minä uskon Jumalaan eikä Hän tai Jeesus ole minulle mielikuvitusta. Mutta muuten, samoilla linjoilla!

Kadotus on jo menossa, jos viettää elämänsä miettien kadotusta. Ainoa mitä voi kadota, on se et jättää oikean elämäsä elämättä kun miettii kadotusta. Se mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ei ole ihmisen kontrollissa. Todennäköisesti muututaan mullaksi ja jos jotain sielua on, niin tuskimpa vasn se jatkaa elämäänsä egonsa kera. Tuo kuolemanjälkeisen elämän varmistelu on egon puuhia. Eli paradoksaalista kyllä, tosi itsekästä. Ja kiva sit kuoleman hetkellä tajuta että elämä jäi elämättä, nauttimatta, rakastamatta, jakamatra, kun ego oli niin huolissaan taivaspaikastaan.

Juokaa paljon viinaa, se pehmentää aivosoluja ja helpottaa uskoon tulemista.

Vierailija kirjoitti:

Kadotus on jo menossa, jos viettää elämänsä miettien kadotusta. Ainoa mitä voi kadota, on se et jättää oikean elämäsä elämättä kun miettii kadotusta. Se mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ei ole ihmisen kontrollissa. Todennäköisesti muututaan mullaksi ja jos jotain sielua on, niin tuskimpa vasn se jatkaa elämäänsä egonsa kera. Tuo kuolemanjälkeisen elämän varmistelu on egon puuhia. Eli paradoksaalista kyllä, tosi itsekästä. Ja kiva sit kuoleman hetkellä tajuta että elämä jäi elämättä, nauttimatta, rakastamatta, jakamatra, kun ego oli niin huolissaan taivaspaikastaan.

Taivaspaikasta, jota ei sitten koskaan tulekaan.

Uskoontulon vaikeutta ei ole Fingerporin Askolla.

Uskoontulo vaatii kyvyttömyyden ajatella loogisesti, uskovaiset eivät ole saavuttaneet abstraktin ajattelun kykyä, joka on ihmisen ajattelun kehityksen ns. viimeinen vaihe. Suosittelen etsimään mielenrauhaa muualta, todellisuudesta.