Sukulaiset ottaa kantaa kasvatusasioihin - miten sen saa loppumaan tyylikkäästi?

Ei mitenkään. Hymyile vaan ja sano "hmm" tai "niin" ja tee niinkuin itse näet parhaaksi.

Mitä väliä? Pääasia että saa sen loppumaan. Jos muuten ei uskota niin sitten pahalla.

Tee harkiten lista aiheista joista et halua keskusteltavan ja sujauta se kanssaihmisten käteen.

Tuo vaikuttaa minusta tavalliselta juttelulta, ei opastukselta vaan pikemminkin kertoo oman mielipiteensä asiasta ja sehän on ihan sallittua. Siihen voi kertoa oman mielipiteensä tai jättää asian sikseen ja tekee sitten niin kuin itse haluaa.

Olen joskus sanonut, että tehkää te teillä niin, me teemme meillä niin kuin meillä tehdään. Se on riittänyt.

Ei se lopu ehkä ikinä. Lapsilla on harrastuksia sukulaisten mukaan aina joko liikaa, liian vähän tai liian kalliita. Jos ostat mopon, että nuori pääsee itse kulkemaan menoihinsa, olet paska ja tuhlaavainen äiti. Jos taas kuljetat omalla autolla etkä osta mopoa, kasvatat nuoresta laiskan. Kyllä ennen osattiin kasvattaa paremmin ja hiihdettiin tai pyöräiltiin 10 km suuntaansa kesät talvet.

Minusta voi sanoa ihan suoraan, että ei kaipaa neuvoja.

Just. Kukaan vanhempihan ei ole koskaan kuullutkaan, että kännykän käyttöön kannattaa sopia rajat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Pääasia että saa sen loppumaan. Jos muuten ei uskota niin sitten pahalla.

Kannattaakin katkaista välit koko sukuun loukkaamalla ja sanomalla pahasti. Hyvää mallia lapsillekin, miten ihmissuhteita hoidetaan.

No onpa vakavaa.

Oletko sitä mieltä, että jos joku kertoo miten asiat kannattaa tehdä, se tarkoittaa, että sinun pitäisi silloin noudattaa näitä ohjeita? Nuohan ovat mielipiteitä. Jos asia kiinnostaa, voit innokkaasti perustella omaa kantaasi tai jos ei kiinnosta, niin niihin suhtaudutaan kuten epäkiinnostaviin asioihin yleensäkin. Hymyillään takaisin tai osoitetaan muuten, että asia on kuultu.

Joskus niitä ihmisten mielipiteitä kannattaa myös kuunnella. Aika usein loukkaannutaan ohjeista, joita voisi olla järkevää noudattaa. Jos minun lapseni saa joskus lapsen, niin voi olla, että minullakin on hyviä kasvatus- ja rahansäästöohjeita. Toivottavasti minulla isoäitinä on oikeus puhua ilman, että miniä/vävy vetää herneen nenään.

Vierailija kirjoitti:

Joskus niitä ihmisten mielipiteitä kannattaa myös kuunnella. Aika usein loukkaannutaan ohjeista, joita voisi olla järkevää noudattaa. Jos minun lapseni saa joskus lapsen, niin voi olla, että minullakin on hyviä kasvatus- ja rahansäästöohjeita. Toivottavasti minulla isoäitinä on oikeus puhua ilman, että miniä/vävy vetää herneen nenään.

Miksi ihmeessä sinun pitäisi ohjeistaa, miten rahaa säästetään tai lapsia pitää kasvattaa? Eiköhän se tytär/poika kysy sinulta, kun haluaa neuvoja? Pienten lasten kanssa käytännön neuvot ovat ok, mutta pitää osata antaa toisille mahdollisuus kasvaa vanhempina.

Ei nuoria vanhempiakaan mikään tarve ole neuvoa, ellei kasvatusmenetelmissä ole selvästi jotain lainvastaista. Ylipäätään vanhemmat kasvattavat lapsensa, eikä siihen ole sinänsä muilla nokan koputtamista.

Jos teillä on jo kolme lasta, niin en usko että tuo loppuu ilman pientä hajurakoa. Vähemmän kyläilyjä, kerrotte vähemmän perheenne asioista jne. Joillakin naisilla on outo tarve ottaa vallan kahva toisen perheestä. Halutaan huseerata ja höösätä toisen tontilla ja näpäyttää omaa tytärtä/miniää tai siskoa/kälyä. Mennään tavallaan sinne toisen ihmisen reviirille, ja yritetään näyttää kuinka "sinun ei ole vain sinun, vaan se on myös minun." Itse olen tuollaiselta säästynyt, mutta ystäväpiirissä ja suvussa paljon lapsiperheitä, ja aina olen ihmetellyt tuollaista toimintaa. Ei minulla ole paikkaa mennä yhdenkään sukulaisen tai ystävän perheeseen säätämään ja neuvomaan, ja ihmettelen näitä ihmisiä jotka kokevat asiakseen kertoa mitä lapsille pitää hankkia tai miten heitä pitää kasvattaa. Eikä siihen ole mummoilla sun muillakaan mitään asiaa.

Ja siis joo, totta kai esimerkiksi vauvojen kohdalla voi vinkata kaverille jostain nenäfriidasta, mutta naurettavaa alkaa selittämään millaista kesävaatetta lapsille pitäisi hankkia. Jokainen normaaliälyinen ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla siunattu ymmärtää noiden eron.

Teidän pitää seuraavaan neuvoon vastata vain napakasta: Kiitos, mutta minä kyllä kysyn neuvoa kun tarvitsen sitä. Ja sitten ette kutsu kahville pitkään aikaan. Armoton p-jauhanta alkaa selän takana suvussa, mutta he siinä menettävät, ette te. Ei kukaan jaksa pitkään tuollaista.

Onko oikeasti vanhemmat noin herkkiä, että mitään lasten asioita ei saisi kommentoida, kun se on heti "neuvomista"? Saako muita asioita kommentoida? Esim. jos annan hyvän vinkin harjasta millä saa koirankarvat irti sohvasta, niin onko sekin sitä ärsyttävää neuvomista ja pitäis vain olla sanomatta?

Herkkähipiäistä sakkia, mistä ne sukulaiset voi tietää että yhdessä asiassa halutaan keskutella normaalisti ja kertoa vinkkejä puolin sun toisin ja sitten yhtäkkiä ei saisikaan sanallakaan kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaikuttaa minusta tavalliselta juttelulta, ei opastukselta vaan pikemminkin kertoo oman mielipiteensä asiasta ja sehän on ihan sallittua. Siihen voi kertoa oman mielipiteensä tai jättää asian sikseen ja tekee sitten niin kuin itse haluaa.

Jos tuo on sinulle normaalia juttelua, niin sinulla ei ole kyllä normaalia käsitystä perheiden välisistä rajoista.

Normaalia on vinkata jostain palvelusta, jolla voi rajoittaa lapsen pääsyä tietyille nettisivuille puhelimellaan. Epänormaalia on mennä kertomaan vanhemmille niinkin itsestäänselvää ja laajaa asiaa, että puhelimen kättöä kannattaa rajoittaa. Ikään kuin vanhemmat olisivat jälkeenjääneitä.

Normaalia on sanoa, että meidän Matti ei muuten ihan pikkuvauvana suostunut käyttämään lainkaan pään yli vedettäviä bodeja, kietaisumalli oli parempi. Epänormaalia on mennä sanomaan vauvaa isomman lapsen vanhemmalle, minkälaista kesävaatetta kannattaa ostaa.

Ja nämä kaikki pätee oli kyseessä mummi, kummi tai täti.

Jos se neuvominen on jatkuvaa ja päällekäyvää ja selän takana kähmitään jotta voi keuvoa vielä lisää, niin kyllä se on raskasta.

Minulla äiti ja kolme lapsetonta siskoa, jotka sekaantuvat iiiiihan kaikkeen. Ja jauhavat perheeni asioista keskenään.

Saako oma äitinne kommentoida, vai koskeeko puhekielto vain anoppeja ja tätejä?

Vierailija kirjoitti:

Saako oma äitinne kommentoida, vai koskeeko puhekielto vain anoppeja ja tätejä?

Kyllä koskee myös tätejä. Anoppi on kuollut, mutta hän esim neuvoi tyttäriiään 24/7 ja se oli raskasta seurattavaa jo vierestäkin. Kälyt eivät osanneet itsekään itsenäisesti yhtään mitään, kun aina oli opastettu.

16

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti vanhemmat noin herkkiä, että mitään lasten asioita ei saisi kommentoida, kun se on heti "neuvomista"? Saako muita asioita kommentoida? Esim. jos annan hyvän vinkin harjasta millä saa koirankarvat irti sohvasta, niin onko sekin sitä ärsyttävää neuvomista ja pitäis vain olla sanomatta?

Herkkähipiäistä sakkia, mistä ne sukulaiset voi tietää että yhdessä asiassa halutaan keskutella normaalisti ja kertoa vinkkejä puolin sun toisin ja sitten yhtäkkiä ei saisikaan sanallakaan kommentoida.

Vinkkaaminen ja neuvominen on kaksi ihan eri asiaa. Ap:n esimerkit ovat neuvomista ja sellaisiin asioihin puuttumista, jotka eivät kuulu muille kun vanhemmille.

Sinun mainitsema asia on vinkki. Neuvoihin sisältyy oletus ettei toinen osaa toimia oikein. Vinkkaaminen on vilpitöntä, ja tehdään hengessä "Oletko muuten kuullut tällaisesta tuotteesta/jutusta/jne." On myös aivan eri asia neuvoa kasvatuksessa, joka on aina perhekohtaista, kuin koirankarvojen putsaamisessa.

Jos joku on niin törppö, että puuttuu muiden kasvatukseen, ei asiaa kovin helposti muuteta. Tapa on todennäköisesti jatkunut vuosikymmeniä ja ollut käytössä kaikkien sukulaislasten kohdalla. Nuori äiti joutuu helposti entistä vaikeampaan asemaan kyseenalaistaessaan "hyvää tarkoittavan" sukulaisen neuvot. Helpoimmalla pääset, jos jätät neuvot huomiotta - myöntelet neuvomistilanteessa mutta teet niin kuin itse haluat. Ylpeyden nieleminen ja toimiminen vastoin omaa oikeudentuntoa tuntuu varmasti vaikealta, mutta tämä on paras strategia, jos haluaa päästä mahdollisimman vähällä.