Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset ottaa kantaa kasvatusasioihin - miten sen saa loppumaan tyylikkäästi?
14.05.2017 |
Meillä on 3 lasta, ja sekä minun että miehen sukulaiset mielellään antavat neuvoja ja ohjeita. Emme ole itse mitään lapsia enää, ja nuoria vanhempia voi olla tarpeen joskus neuvoa, sen ymmärrän kyllä, mutta miten pitkään se neuvonta yleensä jatkuu? Viimeisimmät neuvot: anoppi sanoi, että kannattaa sopia selvä raja, milloin antaa lapsen käyttää kännykkää ja täti ohjeisti, että ei enää mitään farkkuja kannata ostaa lapselle, kun tulee ihan kohta kesä ja syksyllä ne on pienet. Minä vastasin, että jos se lapsi haluaa farkut, niin minun palkkapussistahan se lähtee ja ajattelin ostaa niin isot, että mahtuu syksylläkin. Täti näytti loukkaantuneelta. Miten se pitäisi ilmaista, ettei toivo jatkuvaa ohjeistusta?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset eivät ole vielä peli-iässä, mutta ystävä antaa lastensa pelata vierailuilla. Kotona on siis peliaika, mutta kun ovat vieraisilla paikassa jossa ei ole leikkitovereita, eikä lapsille muutenkaan mitään tekemistä, saavat he pelata jonkin verran. Minä en häntä moiti siitä, itse asiassa kuulostaa järkeenkäyvältä. Mummon ei tarvitse kulkea perässä ja hössätä ruukkujensa ja kippojensa puolesta. Eikä lasten tarvitse katsoa telkkarista Emmerdalea tai lukea Citymarketin mainoksia.
Ja kun meille syntyi vauva, kuoriutui joistakin ihmisistä melkoisia neuvojia. Eivät he pahaa tarkoita, mutta välillä tuntuu että eivät hyvääkään. Ei osata kuulemma pitää vauvaa sylissä oikein, annetaan ruokaa liikaa/liian vähän, anoppi riistää vauvan rinnalta (imettänyt jo tarpeeksi pitkään), väärän väriset vaatteet, yms. Kerran lapsella nousi kuume ja olimme käyneet kaupalla samana päivänä aiemmin. Tästä anoppi riehaantui ja haukkui meidät pystyyn. Olisi pitänyt ilmeisesti vaistota jotenkin, että lapselle tulee nousemaan kuume.
Hauskinta on kun tietää miten ovat itse aikoinaan hoitaneet lapsensa. Hyviä vinkkejä voidaan ottaa vastaan jos ne koetaan omalle perheelle sopiviksi, mutta on eri asia moittia samalla ja syyllistää vanhempia. Ja anoppilassa voi olla välillä hyvin orpo olo, varsinkin jos mies on esim. rassaamassa autoa. Miniä ei välttämättä osaa tehdä mitään oikein, siinä on kiva kuunnella anopin ja kälyn "ohjeita" ja tuntea pahat katseet selässään.