Vihaan mun miestä, oikeasti
En enää tiedä mihin tartten koko miestä. Itse asiassa MUSSA on enemmän miestä kuin siinä. Se on täysi kusipää. 15 vuotta oon harrastanut seksiä tuon saman vitun idiootin kanssa. Ainut syy miksi katselen sen ällöttävää naamaa on tää talo josta se maksaa puolet. Luen hälytyslistaa päivittäin siinä toivossa että olis napsahtanut. Vituttaa joka kerta kun se tulee ehjänä töistä kotiin.
Kommentit (33)
Mulla on vähän erilaiset fantasiat kuin norminaisella. Kuvittelen, että mies on kuollut. Murehdin vain sitä kuinka ihmiset hämmästelisi, kun en itke hautajaisissa. Kuvittelen, miten lähdetään lasten kanssa hautajaisista ja tajuan, että siitä alkaa meidän uusi elämä. Kun tekis mieli tanssia ja laulaa.
Mikset kerro miehelle, että haluat hänen kuolevan? Vai seuraisiko siitä jotain väkivaltaa? Etkö osaa herätellä miestä? "Nyt turpa kiinni äijä, täältä tulee pommi". Siis miksi hänen pitää olettaa kaikkea kaunista ja kivaa sinusta, kun sekään ei ole selvästikään totta? Enkä tuomitse sinua siitä, vihastasi siis, ihmettelen vain.
Ja jos miestä pitää pelätä, niin jossain kohtaa sekin alkoi. Jossain kohtaa sä valitsit, että okei, pelätään nyt sitten, eikä erota.
No mut häh. Miten loogista se sitten on "helliä" itseä kestämään miehen hautajaisfantasioilla, missä lapsineen lähtisit onnelliseen elämään? Lapsethan rakastais isää, ne ois sun fantasiassa vähintään yhtä surullisia, kuin erossakin.
Ehkä sä tarttisit apua eniten itsellesi? Jos koet, että lapsilla on hyvä koti...? Eikä mieskään kohtele heitä huonosti? Monesti jos yksi muuttuu muidenkin on pakko tai sitten saisit voimia vaikka erota mahdollisimman hyvällä lopputuloksella? Jos siis kävisit juttelemassa jossain terapiassa. Eikö toi nyt ole jonkinnäköinen aviokriisi? Oletan, ettette yhdessä voisi mennä, tai halua, vai voisitteko?
OlenNelli kirjoitti:
Tein mulle profiilin. Ap=OlenNelli
Vai peräti Anneli?
Yritin avata kymmentä eri ketjua, mutta "Etsimääsi sivua ei löytynyt".
Sitten avautui tämä mıesvihaketju. Saanut olla rauhassa jo 8 vuotta.
Sanoma ja mammat. Pystytte parempaan. Yrittäkää edes.
Miten joku voi elää näin? Mä en ikinä kestäis jos antaisin tuollaista paskaa kellekään. "Yritän nenäsi edessä unohtaa sinut". Häh? Kumppania kunnioitetaan, tai jos ei pystytä, niin otetaan ero.
Et kai vielä salaa ole ylpeä siitä, että kohtelet herraa samalla mitalla takaisin?