Mikä vaivaa ihmistä, joka ei osaa puhua juuri lainkaan, mutta kommunikoi kirjoittamalla todella hyvin?

Kirjoittaessa on aikaa miettiä ja muokata , puhuessa ei.

Mutismi.

Toinen vaihtoehto on koettu aivoverenvuoto. Mun entinen työkaveri on sen läpikäynyt ja hän ei puhu, mutta sähköposteissa kirjoittaa ihan ok.

Aspergereilla hyvin yleistä.

Minä kuulun tällaisiin ihmisiin. Ei siinä ujoutta kummallisempaa ole, enkä esimerkiksi pidä äänestäni ollenkaan. Lisäksi kirjoittaessa on helpompaa miettiä, korjailla virheitä ja säilyttää johdonmukaisuus.

Hei!

En tiedä itse, voiko mua tälläseksi ihmiseksi määrittää, mutta tosiaan tykkään kirjoittaa paljon enemmän, kuin puhua. Tietysti tavatessa jonkun ihmisen henkilökohtaisesti, saan itse tarkemman tiedon siitä, millaiselta hän vaikuttaa tai miten hän suhtautuu minuun, mutta suosin kirjoittamista sen takia, että pystyn miettimään tarkemmin sitä, miten ajatuksiani ilmennän.

Pakko myöntää, olen aika epäsosiaalinen ja menen nopeasti lukkoon sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä olen vain heikko, mutta välillä koen tilanteet, joissa minun on sanottava jotain, ahdistaviksi. Esimerkiksi, jos jossakin tapahtumassa tuntematon ihminen tulee puhumaan minulle.  Tuntuu, että mitään sanottavaa ei nopeasti nyt vain keksi, ja että henkilö kuitenkin odottaa vastaustani. On hyvinkin mahdollista, että käyttäydyn robottimaisesti. Saatan myöskin olla ihan omissa maailmoissani, enkä kuullut sitä, mitä minulle puhuttiin, ja jos minulle puhutaan, saatan vastata lyhyesti. Saatan siis vaikuttaa hieman etäiseltä ja töykeältä, mutta haluan todella pyytää sitä anteeksi ihmisiltä.

Siksi, kirjoitan paljon mieluummin. Pääsen ilmentämään itseäni ja tunteita paremmin, ja koen tietynlaista rentoutta. Face-to-face nyt vain on välillä vaikeaa puhua.

Itse tykkään keskustella kasvotusten vain kivojen ja rehellisten ihmisten kanssa. Tyhmiä ja kieroja yritän välttää tai korkeintaan keskustelen täällä palstalla heidän kanssaa. Olen huono myös näyttelemään. Sen takia vältän myös keskustelelmasta kasvotusten ihmisen kanssa josta en pidä. En voi hymyillä ja jutella niitä näitä jos kuitenkin mielessä ajattelen "idiootti kusipää".

Minä oon tuollainen. Eikä mulla mitään diagnoosia ole :) Oon vaan tarkka siitä mitä haluan sanoa ja kirjoittaessa on enemmän aikaa miettiä kuin puhuessa. En taas ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta...

Miten niin vaivaa?

Ihmiset ovat erilaisia. Jotku ovat hyviä puhumaan, toiset taas kirjoittamaan.

Keskittymishäiriö voi olla yksi varteenotettava syy, esimerkkinä aistiyliherkkyys.

Vierailija kirjoitti:

Hei!

En tiedä itse, voiko mua tälläseksi ihmiseksi määrittää, mutta tosiaan tykkään kirjoittaa paljon enemmän, kuin puhua. Tietysti tavatessa jonkun ihmisen henkilökohtaisesti, saan itse tarkemman tiedon siitä, millaiselta hän vaikuttaa tai miten hän suhtautuu minuun, mutta suosin kirjoittamista sen takia, että pystyn miettimään tarkemmin sitä, miten ajatuksiani ilmennän.

Pakko myöntää, olen aika epäsosiaalinen ja menen nopeasti lukkoon sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä olen vain heikko, mutta välillä koen tilanteet, joissa minun on sanottava jotain, ahdistaviksi. Esimerkiksi, jos jossakin tapahtumassa tuntematon ihminen tulee puhumaan minulle.  Tuntuu, että mitään sanottavaa ei nopeasti nyt vain keksi, ja että henkilö kuitenkin odottaa vastaustani. On hyvinkin mahdollista, että käyttäydyn robottimaisesti. Saatan myöskin olla ihan omissa maailmoissani, enkä kuullut sitä, mitä minulle puhuttiin, ja jos minulle puhutaan, saatan vastata lyhyesti. Saatan siis vaikuttaa hieman etäiseltä ja töykeältä, mutta haluan todella pyytää sitä anteeksi ihmisiltä.

Siksi, kirjoitan paljon mieluummin. Pääsen ilmentämään itseäni ja tunteita paremmin, ja koen tietynlaista rentoutta. Face-to-face nyt vain on välillä vaikeaa puhua.

Olen sinun vastakohta. Menen kirjoittaessa lukkoon ja puhun kuin papupata vieraillekin ihmisille. Välillä toivon että olisin hyvä kirjoittaja ja mykkä.

Mä luulin olevani tuollainen, en tykkää jutella mutta tykkään kirjoittaa ja on se minulla selkeästi vahvempi puoli, jos verrataan puhumiseen.

Puhuessa koen tulevani jatkuvasti väärinymmärretyksi, sanomani ei mene perille eikä ainakaan siten kuin olen sen tarkoittanut menevän. Tosin tällä palstalla olen joutunut hieman laskeutumaan maan pinnalle tässä aiheessa: täällä kirjoituksenikaan harvoin saa olettamaani vastaanottoa ja tulen väärinymmäretyksi.

Pidän kirjoitetuista sanoista, niiden todellisen tarkoituksen pohtimisesta ja niiden muuttamisesta ja väärinkäytöstäkin.

Vierailija kirjoitti:

Keskittymishäiriö voi olla yksi varteenotettava syy, esimerkkinä aistiyliherkkyys.

Minä sanoisin että asitiyliherkälle sitä helpompaa mitä laajempaa ja nopeampaa ympäristöstä saatava informaatio on.

Kuuro.

Ihmiset nyt on erilaisia, mutta kaikkia taitoja voi kuitenkin pyrkiä harjoittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskittymishäiriö voi olla yksi varteenotettava syy, esimerkkinä aistiyliherkkyys.

Minä sanoisin että asitiyliherkälle sitä helpompaa mitä laajempaa ja nopeampaa ympäristöstä saatava informaatio on.

Aisti, mielikuvitus ja järki kamppailevat vastakkain.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin vaivaa?

Ihmiset ovat erilaisia. Jotku ovat hyviä puhumaan, toiset taas kirjoittamaan.

Kirjoittaessa saat rauhassa kirjoittaa juttusi, ilman että tarvii tapella esiintymisajasta. Itsekkäät paskiaiset ja narsistit ovat parempia puhumana kuin kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskittymishäiriö voi olla yksi varteenotettava syy, esimerkkinä aistiyliherkkyys.

Minä sanoisin että asitiyliherkälle sitä helpompaa mitä laajempaa ja nopeampaa ympäristöstä saatava informaatio on.

Aisti, mielikuvitus ja järki kamppailevat vastakkain.

Tai ei vastakkain vaan keskenään.

Jännittäessä suusta tulee mitä sattuu tai ei tule mitään, vähintäänkin ajatus katkeilee. Kirjottaessa ei tarvi jännittää. En edes muokkaa tekstiä oikeastaan olleenkaan, se vain tulee ajatuksenvirtana nopeammin kuin puhe.

Minun as-poikani on tuollainen. Sosiaalisesti hyvin arka ja kömpelö, mutta kirjallisesti viestiessä on mietittävä vain yhtä viestinnän tasoa - ei tarvitse tarkkailla koko ajan tilannetta, kehoviestintää, äänen sävyä, ilmeitä, sanarytmiä jne.

Aivovamma voi olla yksi, puhuessa unohtuu sanoja ja joutuu käyttämään kiertoilmaisuja jne