Mikä vaivaa ihmistä, joka ei osaa puhua juuri lainkaan, mutta kommunikoi kirjoittamalla todella hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Aivovamma voi olla yksi, puhuessa unohtuu sanoja ja joutuu käyttämään kiertoilmaisuja jne

Sinä käytätä "aviovammaa" provaktiivisena ilmaisuna sen enempä perustelematta väitettäsi.

Minua vaivaa Asperger. Sori siitä. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita ja vaativat välitöntä reagoimista. Kirjoittaa voin aivan niin hitaasti kuin haluan ja ilman häiriötekijöitä. Ehdin ajattelemaan, kun taas kasvotusten ollessa en ja silloin energiaa kuluu toisen ilmeiden, eleiden ja äänensävyjen ymmärtämiseen, jossa olen todella huono. Pelkkä teksti on huomattavasti helpompi kommunikointimuoto.

MInäkin tunnen yhden tällaisen. Kirjottaa whatsappiin hurjalla vauhdilla loogista, hauskaa ja fiksua tekstiä, mutta naamakkain on varautunut ja hiljainen. Ei tuollaista mykkää kukaan varmasti pitkään jaksa katsella, todella turhauttavaa.

https://selektiivinenmutismi.wordpress.com/selektiivinen-mutismi/

Piti googlettaa mitä mutismi on.

Voi sentään minun lapseni saattaa olla sm-lapsi. Hän ei puhu tarhassa, ei näytä tunteita, ennen kuin tulen hakemaan, silloin tarhan tädit kuulevat lapseni puhuvan, " kyllähän hän osaakin puhua" kommenttia on tullut kuultua. Ulkona hän seisoo yleensä hiljaa ja kun huomaa minut muuttuu liikkuvaksi, ja puhuvaksi.

Oli samanlailla sulkeutunut vielä puoli vuotta sitten mummua ja papaa nähdessään, nyt ilmeisesti osaa rentoutua kun oma itsensä siellä vieraillessamme.

Pitää lukea tuosta lisää. Olen pitänyt lasta ihan normaalina, ujona vain. Lapsi vasta 2,5v joten ei kauaa ole puhunut niin ei ole tullut ilmikään, ja voi olla että menee pois eikä ole selektiivistä mutismia.

"He seisovat usein pelon jähmettäminä kohdatessaan tiettyjä sosiaalisia tilanteita. Jumiutumiset ahdistavissa tilanteissa ovat hyvin yleisiä, lapsi kirjaimellisesti jähmettyy, on ilmeetön eikä näytä tunteitaan."

Tämä on aivan kuin oman lapsen tarha käyttäytymistä. Tosin nyt on alkanut jo tulla välillä päivästä palautetta, että on kerran innostunut riehumaan toisen lapsen kanssa, vaikka leikki oli riehumista, tarhantäti koki sen positiiviseksi kun kerrankin ei ollut sulkeutunut.

Kumpia arvostetaan loppupeleissä enemmän, suuria kirjailijoita vai suuria puhujia? Väittäisin että kirjailijoita.

Hyvä kirjoittaja kirjoittaa asiaa joka kestää myöhemmin kriittisen arvostelun.

Hyvä puhuja taas osaa toimia oikein silloin kun puhuu ja saa kuulijat mukaansa.

Kumpikin vaatii omat erityistaitonsa.

Toisaalta jotkut erinomaiset puheenlahjat omaavat eivät osaa sitten kirjoittaa juuri ollenkaan. Joskus ihan yllättyy kuinka kömpelöä teksti on kirjoitusvirheineen, vaikka selvästi ovat taitavia kommunikoimaan ja muuten sosiaalisesti älykkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jotkut erinomaiset puheenlahjat omaavat eivät osaa sitten kirjoittaa juuri ollenkaan. Joskus ihan yllättyy kuinka kömpelöä teksti on kirjoitusvirheineen, vaikka selvästi ovat taitavia kommunikoimaan ja muuten sosiaalisesti älykkäitä.

Niinpä. Kirjoittaminen ja puhuminen ovat aivan eri taitoja. Eivät ne ole juuri mitenkään tekemisissä keskenään. Esim. kyllähän vaikeasti lukihäiriöiset yleensä puhuvat aivan normaalisti ja sujuvasti. Samoin täysin mykät ihmiset voivat osata kirjoittaa täysin virheetöntä ja mielikuvituksekasta tekstiä.

Voi olla myös harjoituksen puutetta. Eivät ihmiset ole mustavalkoisesti joko hyviä kirjoittamaan tai puhumaan. Hyvin kirjoittavasta ja huonosti puhuvasta voi tulla ainakin kelvollinen puhuja, jos tarpeeksi harjoittelee. Toisilla tasoero kirjoittamisen ja puhumisen välillä voi olla huomattavan suuri ja vaatii eron tasoittamista tietoisella harjoittelulla.

Minä ainakin puhuin kiitettävästi yliopistossa.

Änkyttäjä.

Masennus

Muakin "vaivaa" asperger. Puhun kyllä, jos on asiaa, mutta kirjoittaminen on paljon luontevampaa.

Jos ei ole asiaa, olen hiljaa. Tyhjänpuhuminen ei ole minun juttuni.

Vierailija kirjoitti:

Aspergereilla hyvin yleistä.

Tätä komppaisin itsekin. Osaan kirjoittaa ja osaan kyllä puhuakin, kuulema liiankin kanssa ihmiset pyörryksiin, mutta jos on joku "hetki" tai asia joka ei hirveästi herätä mielenkiintoani, olen vaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Muakin "vaivaa" asperger. Puhun kyllä, jos on asiaa, mutta kirjoittaminen on paljon luontevampaa.

Jos ei ole asiaa, olen hiljaa. Tyhjänpuhuminen ei ole minun juttuni.

Tämä! Voitteko kuvitella mitä oli olla asperger politiikassa kun kaikki jauhoi vaan tuoha tyhjää, otettiin puheenvuoroja vaan kertoakseen saman kuin juuri muut oli kertonut.. En voi käsittää miksi pitää puhua kun mitään sanottavaa ei ole. Samoin en myöskään ymmärrä misi ihmisten pitää valehdella. Luulisi että nämä näkemykseni olisivat ihan normeja kaikille. Kuka muka tykkää turhan jauhannasta ja valehtelusta Mutta silti sain aina kuulla valitusta että rikon jotenkin normut ja yhteiset pelisäännöt ellen noita ymmärrä. Joopa joo ja huokaus, kukahan on eniten sekaisin jos paskan jauhanta ja valehtelu pitää olla normi?

Itse olen tuollainen. Välttelen piikikkäiden ihmisten seuraa. Mukavat ja avarakatseiset ihmiset, sekä sellaiset jotka ovat minua parempia keksimään puheenaiheita, ovat minulle mieluista seuraa. Ehkä jotain traumoja jäänyt koulusta niistä tilanteista, kun sanoin jotain hassusti ja joku nauroi pilkallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hei!

En tiedä itse, voiko mua tälläseksi ihmiseksi määrittää, mutta tosiaan tykkään kirjoittaa paljon enemmän, kuin puhua. Tietysti tavatessa jonkun ihmisen henkilökohtaisesti, saan itse tarkemman tiedon siitä, millaiselta hän vaikuttaa tai miten hän suhtautuu minuun, mutta suosin kirjoittamista sen takia, että pystyn miettimään tarkemmin sitä, miten ajatuksiani ilmennän.

Pakko myöntää, olen aika epäsosiaalinen ja menen nopeasti lukkoon sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä olen vain heikko, mutta välillä koen tilanteet, joissa minun on sanottava jotain, ahdistaviksi. Esimerkiksi, jos jossakin tapahtumassa tuntematon ihminen tulee puhumaan minulle.  Tuntuu, että mitään sanottavaa ei nopeasti nyt vain keksi, ja että henkilö kuitenkin odottaa vastaustani. On hyvinkin mahdollista, että käyttäydyn robottimaisesti. Saatan myöskin olla ihan omissa maailmoissani, enkä kuullut sitä, mitä minulle puhuttiin, ja jos minulle puhutaan, saatan vastata lyhyesti. Saatan siis vaikuttaa hieman etäiseltä ja töykeältä, mutta haluan todella pyytää sitä anteeksi ihmisiltä.

Siksi, kirjoitan paljon mieluummin. Pääsen ilmentämään itseäni ja tunteita paremmin, ja koen tietynlaista rentoutta. Face-to-face nyt vain on välillä vaikeaa puhua.

samaistun täysin tähän

Ujous tietenkin. Mikä kysymys tämä nyt on?

Taivas varjekoon!

Tätä ketjua lukiessani äkkäsin, että mun miehellä on asberger.. . nyt onkin sitten sulattelemista.

Mut ymmärretään aina väärin. Sanat menee jotenki solmuun ja saadaan ihan eri kuva ku mitä tarkotan.

monesti ihmiset puhuvat liian nopeasti ja odottavat nopeita vastauksia ja/tai reaktioita. sellainen stressaa ainakin itseäni ja menen monesti lukkoon. jotkut osaavat puhua hitaasti ja mietiskelevästi; se on huomattavasti miellyttävämpää.

nopeat puhujat, kovaääniset, paljon suoltavat ... nämä ovat hirvityksiä kaltaiselleni hitaammalle. siirryn heti kuin mahdollista pois tilanteesta ja välttelen heitä jatkossa :D