Vinksahtanut perhekuvio exän kanssa

Jos pelottaa yksin kohdata eksä ja sanoa hänelle mitä aiot tehdä, ota joku ystäväsi avuksi.

Siis toivottavasti hän ei ole sinulta ystäviä kieltänyt?

Vierailija kirjoitti:

Sulla on sun tahtos ja sun tahtos on sun miehen taskussa :) eipä täällä keskustelupastalla sua kukaan voi auttaa, tee niin kuin miehes sulle sanoo, ei sulla oikeen ole muutakaan vaihtoehtoa.

Unohda oma elämä ja elä miten miehesi näkee sun elämäsi parhaakseen määrätä. Lapset nyt vaan on, kun menee vuosia niin ne aikuistuu ja niillä sentään on mahdollisuus omaan elämään. Sulle en oikeen näe sitä mahdollisuutta omaan elämään suotavan, ehkä sulla ei ole edes käsitystä mitä se voisi olla.

Olet sinänsä oikeassa. Oon vain tehnyt vääriä valintoja ja nyt ei auta kuin kärsiä niistä seuraamuksista. Ainoa elämäni meni piloille, kun menin naimisiin väärän ihmisen kanssa. Hän on tuhonnut mua muutenkin jo monella tavalla ja pilannut mahdollisuuteni onnelliseen tulevaisuuteen sekä vienyt viimeiset parhaat vuoteni (jolloin olisin vielä ehtinyt tapaamaan paremman puolison mahdollisesti).

Vierailija kirjoitti:

Jos pelottaa yksin kohdata eksä ja sanoa hänelle mitä aiot tehdä, ota joku ystäväsi avuksi.

Siis toivottavasti hän ei ole sinulta ystäviä kieltänyt?

Ei toki, mutta hän on eristänyt mut heistä aika tehokkaasti.

Niin, minusta sinä olet jo ns. menetetty tapaus. Toivotaan että lapsille ei käy samoin. Pienistä asioista sinä voit saada onnen hetkiä, tilaa joku lehti. En oikein näe sulle mitään sen isompia juttuja elämääsi, kunhan yrität jotenkin linkuttaa sen läpi. Yritä parhaasi olla suututtamatta miestäsi ja ettet ainakaan sinä aiheuttaisi lapsillesi traumoja. Ei se elämä niin kauan kestä, koita hengitellä kevyesti.

Vierailija kirjoitti:

Niin, minusta sinä olet jo ns. menetetty tapaus. Toivotaan että lapsille ei käy samoin. Pienistä asioista sinä voit saada onnen hetkiä, tilaa joku lehti. En oikein näe sulle mitään sen isompia juttuja elämääsi, kunhan yrität jotenkin linkuttaa sen läpi. Yritä parhaasi olla suututtamatta miestäsi ja ettet ainakaan sinä aiheuttaisi lapsillesi traumoja. Ei se elämä niin kauan kestä, koita hengitellä kevyesti.

Noh, niin mä olenkin. Ikääkin on jo lähemmäs 40 vuotta, joten on käytännössä mahdotonta tavata enää ketään miestäkään tässä iässä, varsinkin kun on lapsia. Ja mies aikanaan esti opiskeluitteni jatkamisenkin tai uran edistämisen. En saanut opiskella mitään tai hakea uusia töitä ollessani avioliitossa, enkä matkustaa. Kirjani piti viedä kellariin säilytykseen; en saanut edes lukemalla sivistää itseäni muuten kuin netin kautta. Hän kontrolloi kaikkea muutakin. Olin elänyt tosi vapaata elämää kolmekymppiseksi (opiskelu ja matkustelu sekä itseni sivistäminen olivat elämäni suola ennen avioliittoa), mutta piti sitten ahtautua ja nöyrtyä vaimon muottiin avioliiton myötä. Nyt on hieman orpo olo, kun on tavallaan ehtinyt jo "laitostua" toisen määräiltäväksi ja pitäisi osata tehdä päätöksiä yksinkin.

Siis mullehan olisi pelastus sellainen tilanne, että mies löytäisi itselleen mieluisan naisen ja rakastuisi. Sitten hän varmastikin jättäisi mut ja lapsetkin rauhaan. Mutta exälläni ei näytä olevan mitään aikomuksia uuden naisen etsimiseen, vaikka avioliitossamme valitti jatkuvasti iästäni ja ulkonäöstäni sekä muutenkin kelvottomuudestani vaimoksi. Kun siis hän on niin pihi, ettei haluaisi edes tarjota treffien myötä kahveja/illallisia sekä ei kuulemma jatka sellaista säätämistä enää.

Mutta sinähän olet jo luopunut ajatuksesta, että sinulla olisi oma täysipainoinen elämä niin en ymmärrä miksi olisit tyytymätön, sinullahan on kaikki juuri niin kuin olet valinnutkin. Olet itsesi pienentänyt tuohon mittakaavaan niin ehkäpä se on juuri sopiva muotti sinulle.

Toivon todella, että tämä on vain typerä provo, mutta jos nyt satut olemaan todellinen, niin pelasta lapsesi tuolta elämältä. Ei mitään yhteisiä perheviikonloppuja, ettehän ole mikään perhe enää. Elatus ja tapaamisasiat paperille. Yhteydenpito vain viestein ja rajattuna vain lasten asioihin. Kysyn samaa kun joku muukin, kuinka tyhmä voi nainen olla?

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ap myös itse se exällesi soittelu, yhteiset autoajelut ja puistokäynnit.

Meillä harrastetaan myös yhteisiä autoajeluita, puistokäyntejä ja soitteluja. Eli paljon yhteistä tapauksesi kanssa, tosin meillä ei uhkailla eikä kadota toisen lapsen kanssa mihinkään....

Vierailija kirjoitti:

Erosin siis exästäni helmikuussa ja hän soittelee mulla varmaankin noin 5-10 kertaa päivässä. Viikonloput vietämme yleensä yhdessä, sillä meillä on pieniä lapsia. Exäni on minua kohtaan ilkeä ja väkivaltainenkin edelleen. Elatusmaksuja hän ei ole maksanut, mutta on ostanut joitain arvokkaita tavaroita, tosin hän myös kiristää niillä ja uhkaa viedä pois jne.

Tänään oli tarkoitus viettää taas lauantai yhdessä, mutta aikataulut alkoivat heittää jo puolenpäivän aikaan. Mies sitten vei kuopuksen mukanaan "hetkeksi" ja meidän oli esikoisen kanssa tarkoitus liittyä joukkoon vähän myöhemmin. He sitten hävisivätkin jonnekin, enkä tiedä, aikooko hän palauttaa kuopusta (=lempilastaan) mulle huomiseksi, kun on äitienpäiväkin. Jos soitan ja kysyn asiasta, hän laittaa luurin korvaan tai ei enää vastaa puhelimeen. Yritän selittää, miten olen pettynyt odotteluun, mutta mies laittaa luurin korvaan. Ja paria tuntia myöhemmin soittelee taas.

Mikä tähän auttaisi? Miten pääsisin hänestä eroon? Hän on välillä mukava, mutta suurimman osan ajasta ilkeä ja epäluotettava vedättäjä. Help.

Sulle on jo 300 kertaa kerrottu miten siitä pääsee eroon mutta neuvot eivät ole kelvanneet. Siitä pääsee eroon asettamalla rajat. Hoida toi läheisriippuvuutes pois päiväjärjestyksestä, toi on ihan sairasta touhua. Ihan oikeasti lue ne aiemmin aloittamasi ketjut läpi  sen sijaan että aloitat aina uuden. Please.

Sä et käy ihan täysillä !!!

Sä oot vielä täysin riippuvainen siitä äijästä eikä sulla oo aikomustakaan itsenäistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pelottaa yksin kohdata eksä ja sanoa hänelle mitä aiot tehdä, ota joku ystäväsi avuksi.

Siis toivottavasti hän ei ole sinulta ystäviä kieltänyt?

Ei toki, mutta hän on eristänyt mut heistä aika tehokkaasti.

Jos mä tuntisin sut, tekisin lasun. Pyytäisin että lapsesi otetaan huostaan jos jatkat vapaaehtoisesti olemista tuon sekopääexäsi kanssa. Mene nyt jo terapiaan saamaan valaistusta siitä miten normaalit ihmiset toimivat.Vinkkinä: eivät toimi ja roiku exässään niin kuin sinä. Ala soitella niille vanhoille kavereillesi ja selitä tilanne.Exälle soittelut ja kyläilyt seis tästä  päivästä lähtien. Sä et oikeasti edes halua eroon siitä kun  olet niin tottunut siihen että se tuntuu turvalliselta. Lopeta selittely ja syiden keksiminen.

Vierailija kirjoitti:

Sä oot vielä täysin riippuvainen siitä äijästä eikä sulla oo aikomustakaan itsenäistyä.

Tämä! Tekosyitä kyllä riittää.

Hei ap. Täällä toinen kohtalotoveri. Lapset on koululaisia, odotan vaan heidän aikuistumista. Heillä vielä on toivoa, mulla ei. Olen elämäni väärien valintojen vanki.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pelottaa yksin kohdata eksä ja sanoa hänelle mitä aiot tehdä, ota joku ystäväsi avuksi.

Siis toivottavasti hän ei ole sinulta ystäviä kieltänyt?

Ei toki, mutta hän on eristänyt mut heistä aika tehokkaasti.

Jos mä tuntisin sut, tekisin lasun. Pyytäisin että lapsesi otetaan huostaan jos jatkat vapaaehtoisesti olemista tuon sekopääexäsi kanssa. Mene nyt jo terapiaan saamaan valaistusta siitä miten normaalit ihmiset toimivat.Vinkkinä: eivät toimi ja roiku exässään niin kuin sinä. Ala soitella niille vanhoille kavereillesi ja selitä tilanne.Exälle soittelut ja kyläilyt seis tästä  päivästä lähtien. Sä et oikeasti edes halua eroon siitä kun  olet niin tottunut siihen että se tuntuu turvalliselta. Lopeta selittely ja syiden keksiminen.

Olen puhunut tästä joidenkin ihmisten kanssa ja alan vähitellen herätä siihen, että mun pitäisi osata laittaa rajat exälleni. Toki on vaikeaa irtautua siitä tutusta, vaikka se ei ole koskaan toiminutkaan. Toisaalta exäni on tehnyt selväksi, ettei musta olisi kukaan kiinnostunut, kun olen liian vanha naiseksi. Ja hän on lytännyt itsetuntoni muutenkin ihan murskaksi. Hän sen sijaan on niin armollinen, että viitsii alentua viettämään aikaansa joskus kaltaiseni luuserin kanssa. Mutta sekin on hänen hyväntahtoisuuttaan. Sellaisessa kuviossa vaan jotenkin jää jumiin siihen ainoaan, joka on saatavilla.

Omat sukulaiseni (erityisesti äitini, muuthan eivät juurikaan edes tunne tilannettani) ovat todella passiivisia, vaikka tietävät tilanteeni, eivätkä ole koskaan tukeneet mua aidosti, vaikka ovat tienneet ihmissuhdevaikeuksistani jo kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Täällä toinen kohtalotoveri. Lapset on koululaisia, odotan vaan heidän aikuistumista. Heillä vielä on toivoa, mulla ei. Olen elämäni väärien valintojen vanki.

N40

Tämä on kieltämättä surullista. Muuttaisin oikeasti ulkomaille (järkevään maahan) ja aloittaisin uuden elämän, jos meillä ei olisi lapsia tai jos ei olisi yhteishuoltajuutta. Suomessa ja kotikaupungissani tulen olemaan lopun ikäni exän manipuloitavana ja sama koskee lapsiakin todennäköisesti. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Täällä toinen kohtalotoveri. Lapset on koululaisia, odotan vaan heidän aikuistumista. Heillä vielä on toivoa, mulla ei. Olen elämäni väärien valintojen vanki.

N40

Tämä on kieltämättä surullista. Muuttaisin oikeasti ulkomaille (järkevään maahan) ja aloittaisin uuden elämän, jos meillä ei olisi lapsia tai jos ei olisi yhteishuoltajuutta. Suomessa ja kotikaupungissani tulen olemaan lopun ikäni exän manipuloitavana ja sama koskee lapsiakin todennäköisesti. T. Ap

Sepä just kun on yhteishuoltajuus niin ei voi ulkomaille muuttaa, muuten kyllä heti. Joskus toivon, että exä kuolisi. Se olisi meille kaikille helpotus :(

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ap myös itse se exällesi soittelu, yhteiset autoajelut ja puistokäynnit.

Meillä harrastetaan myös yhteisiä autoajeluita, puistokäyntejä ja soitteluja. Eli paljon yhteistä tapauksesi kanssa, tosin meillä ei uhkailla eikä kadota toisen lapsen kanssa mihinkään....

No huh huh. Mäkin melkein pelkään että joku luulee että olen itse tuo ap kun niin paljon yhtäläisyyksiä on tavallaan paitsi toisaalta ei olekaan. Toivottavasti joku ei luule että olen ap...  p.s kuka manipuloi ja ketä ja kuka alistaa ja ketä vai alistaako tai manipuoloiko. Asiat eivät ole aina niin miten ne miellätte päässänne jostain pariskunnasta...

Miksi et voi ottaa yhteyttä turvakotiin ja hoitaa vaikka heidän avullaan esim. elatusasiat kuntoon. Samalla saat etäisyyttä exääsi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi ottaa yhteyttä turvakotiin ja hoitaa vaikka heidän avullaan esim. elatusasiat kuntoon. Samalla saat etäisyyttä exääsi.

Turvakotiin on neuvottu ap menemään varmaan satoja kertoja. Turvakotl ei hänelle kelpaa missään tapauksessa. Aina löytyy joku " syy" miksi ei.

Epäilen jo minäkin että ap:lla on itselläänkin joku diagnoosi: Asperger-jumittamista ja jankkausta havaittavissa.

Lapset täysin turvattomia ja tramatisoitineita vuosien rallista. Niitäpä hedelmiä sitten korjataan...