Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää ottaisi miehen sukunimeä
13.05.2017 |
Ajatuksena jo aika outo suorastaan. Jos olisin nuori nainen, en ikimaailmassa ottaisi miehen sukunimeä. Sillä osoittaisin olevani joku miehen jatke tai että hän on perheen pää, tärkeämpi tms. Lasten kohdalla olisi ankaraa pohdintaa, mitä tehdä. Mutta ainakin naimisiin mennessä olisi varma, että pitäisin oman sukunimeni. Haluaisin sen takaisin vielä nytkin... tuntuisi vain hieman teennäiseltä ottaa se takaisin 32 avioliittovuoden jälkeen.
Kommentit (25)
No ok, et enää ottaisi miehen sukunimeä, asia selvä. Nykyisin ei enää onneks ole samanlaista sosiaalista painetta nimen muuttamiseen kuin 32 vuotta sitten. Kehitys kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minä ainakin otan mieheni sukunimen kun menemme naimisiin. En ajattele sitä noin, vaikka en miehen suvusta pidäkään. Me kuitenkin molemmat haluamme yhteisen sukunimen, mies kyllä suostuisi ottamaan minun sukunimeni, mutten pidä siitä niin paljoa, että haluaisin sen meille.
eikö ukkeli ole baarista kotiin vai mikäs nyt taas on???
Et sää kyllä enää miestä saisikaan.
No sehän sattui, koska luulen, että jos mieheltäsi kysyttäisiin, niin hän sanoisi, että ei enää ottaisia vaimoa! Toisin sanoen sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasa-arvo ei ole sukunimestä kiinni.
Ukkeli ei ollut baarissa. Kohta lähdemme yhdessä viikonloppureissulle. Olen onnellisesti naimisissa, eikä tällä ole mitään tekemistä oman mieheni kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sää kyllä enää miestä saisikaan.
En ehkä saisikaan, mutta sanoinkin, että jos olisin nuori nainen :D
Ap
Heh... jos oma sukunimesi olisi tärkeä sinulle, olisit jo vaihtanut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini 70 v sanoo että oli kamalaa joutua luopumaan omasta nimestään kun meni naimisiin. Onneksi nykyään ei tarvitse, minä pidin oman nimen, ja suvussa ja töissä on jo paljon naisia jotka on pitäneet oman nimen.
Lapsen sukunimi sitten pitää päättää, valitsimme miehen sukunimen, kun omani on tyyliin Virtanen.
Vierailija kirjoitti:
Äitini 70 v sanoo että oli kamalaa joutua luopumaan omasta nimestään kun meni naimisiin. Onneksi nykyään ei tarvitse, minä pidin oman nimen, ja suvussa ja töissä on jo paljon naisia jotka on pitäneet oman nimen.
Lapsen sukunimi sitten pitää päättää, valitsimme miehen sukunimen, kun omani on tyyliin Virtanen.
Voi vattu mikä selitys. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen eronnut mutta on vielä ex-miehen nimi. En jaksa vaihtaa. Kai jotkut pitää hautaan asti.
Jos edelleen haluat oman nimesi takaisin, ei siinä minusta mitään teenmäistä ole. Tässä iässä turha enää ajatella mitä muut ihmiset ajattelee. Naiset ottaa erottuaan nimiään takaisin, ja se on ihan tavallista että ihmiset muuttaa sukunimiään, niin miksi ihmeessä tarvitsisi erota tehdäkseen niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini 70 v sanoo että oli kamalaa joutua luopumaan omasta nimestään kun meni naimisiin. Onneksi nykyään ei tarvitse, minä pidin oman nimen, ja suvussa ja töissä on jo paljon naisia jotka on pitäneet oman nimen.
Lapsen sukunimi sitten pitää päättää, valitsimme miehen sukunimen, kun omani on tyyliin Virtanen.
Voi vattu mikä selitys. :D
Harkitsin kyllä pitkään että olisi ollut minun eli äidin nimi. Mutta vaikka sukunimi on minun identiteettiä, ei sillä sinänsä ole pitkää historiaa, vasta 20 -luvulta. Lapsi on kuitenkin puoliksi molempia sukuja, että en pitänyt kummallakaan nimellä erityistä painoarvoa muuten. Perheessä on kuitenkin erisukunimisiä ihmisiä. Lapsi ei itse ole valittanut sukunimeään, ei tule kaimaa vastaan.
Valtaa ei ole se minkä nimen ottaa, vaan se, että saa päättää itse minkä haluaa ottaa.
Kaikki ei pidä tyttönimestään tai edes suvustaan, joten hyvä jos sitten vaikka sen rakkaan puolison sukunimi tuntuu kivalta ja voi ottaa sen. Kyllä miehetkin vaihtavat sukunimiään, jos eivät pidä omastaan tarpeeksi.
Ei kukaan pakota Suomessa naista naimisiin tai vaihtamaan nimeä. Se on aina valinta ja joskus painavin ja joskus mitättömän syyn takia tehty valinta, mutta naisen oma. Joten miksi joku haluaa kaventaa tätä valinnan mahdollisuutta edes asennetasolla?
Ap:n kohdalla surullista on halu vaihtaa nimi ja sitten jostain ihan itse keksimästä syystä olla tekemättä sitä. Minkä jatketta se on? Olla 32 vuotta nimen kanssa, jonka kanssa ei oikeasti haluaisi olla. Ensi vuonna 33 vuotta jne. ja sitten selittää vielä samaan syssyyn kuinka kokee miehen nimen olevan merkki kuinka kokee olevansa miehen jatke, koska on ottanut miehen nimen.
Ap:n ongelma ei ole miehen nimi vaan vieläkin kykenemättömyys tehdä omia valintoja ja asioita, omien toiveiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen eronnut mutta on vielä ex-miehen nimi. En jaksa vaihtaa. Kai jotkut pitää hautaan asti.
Miksipä sitä vaihtamaan. Ukkosi varmasti halusi naimisiin mennessä että otat sen nimen, joten antaa olla loppuun asti.
No ok, mutta onhan alkuperäinenkin sukunimesi miehen sukunimi? Vaihda äitisi tyttönimeen, jos lähdet tuolle linjalle.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellisesti naimisissa, eikä tällä ole mitään tekemistä oman mieheni kanssa.
Ap
Tosi onnelliseltahan tuo kuulostaakin rutkuttaa täällä jostain nimestä, ja kuinka se muka tekisi naisesta miehen jatkeen.
Vierailija kirjoitti:
No ok, mutta onhan alkuperäinenkin sukunimesi miehen sukunimi? Vaihda äitisi tyttönimeen, jos lähdet tuolle linjalle.
Ai niin, onhan hänelläkin ollut miehen sukunimi aina. :D Kyllä naiset nyt vaan ovat aina miehen sukunimellä.
Alue: Aihe vapaa
Ei pitäisi esiintyä jonain muuna kun on.