Lue keskustelun säännöt.
Mauno Koivisto on kuollut
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hän ensimmäinen haudattava presidenttimme Kekkosen jälkeen...? Olin niitä seuraamassa jotain 14-vuotiaana. Aika pitkä väli ollut.
On. Ja Kekkosen ja Koiviston kuolemien väli on kaikkein pisin Suomen presidenttien kuolemien välillä. Paasikiven ja Kekkosen väli on toiseksi pisin.
Ostin HS- Teema julkaisun presidentti Koivistosta. Kansikuva osoitti mielestäni huonoa makua. En olisu ikinä laittanur mymmostani vastaavassa elämäntilanteessa kuvaa.
Tänään ostin Iltalehden Manu-liitteen. Manu oli nuorena komea mies. Viisas ja älykäskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän ensimmäinen haudattava presidenttimme Kekkosen jälkeen...? Olin niitä seuraamassa jotain 14-vuotiaana. Aika pitkä väli ollut.
On. Ja Kekkosen ja Koiviston kuolemien väli on kaikkein pisin Suomen presidenttien kuolemien välillä. Paasikiven ja Kekkosen väli on toiseksi pisin.
Laskinpa, että jos Koiviston ja seuraavan presidentin kuoleman välillä kuluisi yhtä pitkä aika kuin Kekkosen ja Koiviston kuoleman välillä, seuraava presidentin kuolema tapahtuisi 22.1.2048. Martti Ahtisaari olisi tuolloin 110-vuotias, Tarja Halonen 104-vuotias ja Sauli Niinistö 99-vuotias.
Käyttäjä2677 kirjoitti:
Minä elin sitä aikaa kun Kekkonen oli synonyymi presidentille. Kun Kekkonen kuoli, mietittiin, kenestä tulee uusi Kekkonen.
Ja silloinhan Suomessa oli ollut uusi "Kekkonen" jo neljä ja puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä tule kommunistia ikävä !
Olet sivistymätön ihminen. Koivisto perusteli liittymisensä demareihin juuri sillä, että se oli hänestä paras tapa taistella kommunismia vastaan.
Kyllä Koivisto oli hyvin kapitalistinen, ehkä suunnilleen yhtä paljon kuin oppipoikansa Lipposen Paavo, jonka hallitukset ovat olleet Suomen historian oikeistolaisimpia (1995 - -99 &1999- -03). Puolueen kanssa ei oikeistolaisuuden määrittämisellä ole ollut Suomessa juurikaan merkitystä vuosikymmeniin ...
No, vaikkapa Koivisto allekirjoitti sopimukset "kansainvälisistä kaivoslaista", jonka tarkoituksena on lähinnä antaa suurille kaivosyhtiöille mahdollisimman vapaan kädet toimia maassa. Näinhän on käynytkin, ja sittemminhän valtionyhtiö osoittautuivat yksi toisensa perään "kannattamattomiksi", jonka perustellee pelasivat puolueet ne nimimiehilleen alihinnoilla, jonka jälkeen -kumma kyllä??- tulosta alkoi syntyä, ja holding - yhtiöitä yms.joilla kierrettiin ne loputkin, jotka valtio olisi voinut yhteiseen hyvään vielä saada.
Ja ai niin, kyllähän Koiviston ansioihin sekin kuuluu, että talousrikollisuutta tutkitaan kovin tehottomasta (=lue: veronkierto kuuluu omistajasukujen perustoimintoihin). Kun Koivisto jo 80luvulla pelotteli noottikirjeillään lehtien rikostoimittajat olemaan puuttumatta poliittisten ystäviensä rahansiirtoihin.
Yksi tunnetuimmista rikostoimittajista, joka tämän kautta sai potkut oli "Raid" - rikoskirjoistaan yms.tunnettu Harri Nykänen. Mutta oligarkismin ystävähän voi olla ja tulla ihan mitä kautta vaan, ei se siitä ole kiinni, koska samoja poliittisi asetelmia sitä joka puolue pelaa, ja vaikutusmahdollisuudet on lähinnä pelata toisilta itselle, kuten ne toisetkin tekee vuorollaan ... piiri pieni pyörii ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nopeaa toimintaa, patsas julkaistiin välittömästi toissapäivänä!
40338 kirjoitti:
Mitä?Koiviston Maukka kuollut?
Jahah... sitä on näköjään nukuttu vähän tavallista enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2677 kirjoitti:
Minä elin sitä aikaa kun Kekkonen oli synonyymi presidentille. Kun Kekkonen kuoli, mietittiin, kenestä tulee uusi Kekkonen.
Siihen aikaan kun Kekkonen kuoli, Koivisto oli jo presidenttinä ollut nelisen vuotta. Kekkonenhan erosi virastaan kesken kauden vuonna 1981, mutta kuoli vasta -86.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40338 kirjoitti:
Mitä?Koiviston Maukka kuollut?
R.I.P. 1933-2021
Hieno mies. Osanottoni omaisille.
Upea ura presidenttinä ja politiikassa muutenkin.
Juuri niin, ainakin minä toivon sydämeni pohjasta voimia henkilölle, joka on menettänyt vaikkapa 20-vuotiaan lapsensa liikenneonnettomuudessa. En toivota "voimia" vanhuksen omaiselle, koska kuolema on jo pitkään odotettu eikä ko. menehtynyt ole ollut täysissä ruumiin ja hengen voimissa pitkään aikaan.
Omaiset ovat tuolloin haikein mielin mutta eivät surun murtamia.
Totta kai esitän kaikille surunvalittelut, mutta tyyli vaihtelee.
Minulla on sen verran elämänkokemusta etten kuolemasta ajattele aina samalla tavalla.