Miksi enää ei osata keskustella ja kuunnella aidosti?

Nykyisin yhä useammin tuntuu, että ihmisiltä on kadonnut kyky keskustella (siis ihan puhumalla, ei viestitellen) ja erityisesti kyky aidosti keskittyä kuuntelemaan toista. Suurelle osalle älypuhelin on kasvanut niin tiukasti kiinni käteen, ettei siitä voi luopua edes silloin, kun tapaa ystäviä. Koko ajan pitää lääppiä puhelinta. Itselleni tulee siitä väistämättä vaikutelma, ettei kyseistä ihmistä oikeasti kiinnosta kuunnella minua.
Minulle on ystäviä tavatessani tärkeää, että keskityn siinä hetkessä mahdollisimman hyvin vain meneillään olevaan keskusteluun. Toki aina jotain pientä keskeytystä voi tulla, mutta pääosin haluan keskittää huomioni vain ystävään ja hänen juttuihinsa. Se on minusta paitsi kohteliasta, myös osoitus välittämisestä. Minä haluan kuunnella, mitä ystäväni sanoo, koska välitän hänestä ja ole kiinnostunut hänen jutuistaan. Olettaisin, että ystävien kesken tämä toimisi myös toiseen suuntaan. Nykyisin näin on kuitenkin valitettavan harvoin. Kun tavataan, puhelin vie huomiosta suuren osan. Kuulumisia kysytään vain viestillä, koska "viestitellessä voi tehdä samalla muuta". Eli ei haluta keskittyä kokonaan toisen kuulumisiin, mikä viestii minusta kiinnostuksen puutteesta. Kenelläkään ei voi olla niin kiire, ettei joskus ennättäisi käyttää esimerkiksi puolta tuntia vain kuulumisten vaihtoon. Aika ei siis ole ongelma.
Toinen syy, johon törmää; "puhelimessa puhuminen on niin hankalaa". Tätäkään en pidä uskottavana syynä. Jos ihminen osaa puhua toiselle kasvotusten, hänen täytyy osata puhua myös puhelimeen. Puhe kun muodostetaan molemmissa tapauksissa ihan samalla tavalla. Toki puhelimessa ei näe ilmeitä ja eleitä, mutta läheisten ihmisten kanssa sen ei pitäisi olla ongelma. Sitä paitsi viestissä ei kuule edes äänensävyä, joten sen vasta luulisikin olevan vaikea tapa "keskustella".
Onko siis vain käynyt niin, että älylaitteet ja sosiaalinen media ovat vieneet ihmisiltä kyvyn keskustella puhuen ja lisäksi vielä kyvyn kuunnella hääräämättä samalla jotain muuta? Minusta tällainen kehitys on surullista. Toki sosiaalisella medialla ja älylaitteilla on hyvätkin puolensa, mutta itse kaipisin myös aitoa läsnäoloa ja kanssakäymistä. Olenko ainut, josta tuntuu tältä?