Tyhmä kysymys mielialalääkkeistä

0/5 Porvooseen...

Ei mikään provo, vaan ihan aito kysymys! Mistä se toinen lääkäri voi tietää onko tämä ihminen nyt sitten sekaisin niistä lääkkeistä vai muuten vain?

Kysymyksesi ei ole laisinkaan tyhmä.

Mielialalääkkeiden haittavaikutukset ja niiden yleisyydet on hyvin tiedossa. Lääkityksen tarkastaminen ja sen sopivuuden arviointi on ihan paikallaan monessakin eri tilanteessa. Valitettavasti hyvin harvoin tilanne menee niin yksioikoisesti, että potilas menee lääkäriin joka kuuntelee oireet, kirjoittaa reseptin lääkkeeseen joka helpottaa potilaan oloa. Psyykensairauksien hoitaminen on haastavaa jo pelkän sopivan lääkityksen etsimisen suhteen. Diagnoosinkaan tekeminen ei ole helppoa esimerkiksi masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian hoidot ovat hyvin erilaisia ja oikeaan diagnoosiin pääseminen voi kestää hyvinkin kauan. Sen jälkeen vasta päästään oikeasti etsimään oikeaa lääkitystä. Samasta psyykensairaudesta kärsivälle joku saattaa saada suurenkin avun lääkkeestä X samalla kun toiselle lääke ei sovi yhtään ja vain pahentaa oloa. Jollekin lääke taas voi aiheuttaa rajut aloitusoireet mutta silti auttaa pidemmän käytön jälkeen. Ylipäätään mielialalääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, joten lääkkeen toimivuutta voidaan arvioida pahimmillaan vasta kuukausien käytön jälkeen.

Potilaa voinnin romahtamisen yhteydessä lääkitys ja diagnoosi siis tarkistetaan ja niiden yhteyttä vointiin pohditaan. Tilan muutos saattaa tietenkin johtua myös ulkoisista asioista tai diagnosoimattomista somaattisista sairauksista. Kaikki tämä pitäisi ottaa huomioon eikä mistään voi oikein tehdä 100% varmoja, suoraviivaisia syy ja seuraus -päätelmiä. Psyykensairauksien hoitaminen on vaikeaa eikä se saisi koskaan olla pelkän lääkityksen varassa. Oikea diagnoosi ja oikea lääkitys ovat kuitenkin suureksi avuksi monelle.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi ei ole laisinkaan tyhmä.

Mielialalääkkeiden haittavaikutukset ja niiden yleisyydet on hyvin tiedossa. Lääkityksen tarkastaminen ja sen sopivuuden arviointi on ihan paikallaan monessakin eri tilanteessa. Valitettavasti hyvin harvoin tilanne menee niin yksioikoisesti, että potilas menee lääkäriin joka kuuntelee oireet, kirjoittaa reseptin lääkkeeseen joka helpottaa potilaan oloa. Psyykensairauksien hoitaminen on haastavaa jo pelkän sopivan lääkityksen etsimisen suhteen. Diagnoosinkaan tekeminen ei ole helppoa esimerkiksi masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian hoidot ovat hyvin erilaisia ja oikeaan diagnoosiin pääseminen voi kestää hyvinkin kauan. Sen jälkeen vasta päästään oikeasti etsimään oikeaa lääkitystä. Samasta psyykensairaudesta kärsivälle joku saattaa saada suurenkin avun lääkkeestä X samalla kun toiselle lääke ei sovi yhtään ja vain pahentaa oloa. Jollekin lääke taas voi aiheuttaa rajut aloitusoireet mutta silti auttaa pidemmän käytön jälkeen. Ylipäätään mielialalääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, joten lääkkeen toimivuutta voidaan arvioida pahimmillaan vasta kuukausien käytön jälkeen.

Potilaa voinnin romahtamisen yhteydessä lääkitys ja diagnoosi siis tarkistetaan ja niiden yhteyttä vointiin pohditaan. Tilan muutos saattaa tietenkin johtua myös ulkoisista asioista tai diagnosoimattomista somaattisista sairauksista. Kaikki tämä pitäisi ottaa huomioon eikä mistään voi oikein tehdä 100% varmoja, suoraviivaisia syy ja seuraus -päätelmiä. Psyykensairauksien hoitaminen on vaikeaa eikä se saisi koskaan olla pelkän lääkityksen varassa. Oikea diagnoosi ja oikea lääkitys ovat kuitenkin suureksi avuksi monelle.

Loogisesti ajateltuna tässä tapauksessa lääkitys tulisi lopettaa kokonaan muutamaksi kuukaudeksi ja tarkkailla potilasta, jotta tiedettäsiin mikä on lääkkeen aiheuttamaa ja mikä todellista sairautta, eikö niin?

Tarkkailulähetteellä psykiatriseen sairaalaan päädyttäessä monen muunkin asian pitää olla huonosti... Kuin pelkkä lääkitys.

Luultavammin jos lääke ei sovi niin ollaan hoidossa somaattisten oireiden takia sairaalassa. Ei psykiatrisessa.

Vierailija kirjoitti:

0/5 Porvooseen...

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi ei ole laisinkaan tyhmä.

Mielialalääkkeiden haittavaikutukset ja niiden yleisyydet on hyvin tiedossa. Lääkityksen tarkastaminen ja sen sopivuuden arviointi on ihan paikallaan monessakin eri tilanteessa. Valitettavasti hyvin harvoin tilanne menee niin yksioikoisesti, että potilas menee lääkäriin joka kuuntelee oireet, kirjoittaa reseptin lääkkeeseen joka helpottaa potilaan oloa. Psyykensairauksien hoitaminen on haastavaa jo pelkän sopivan lääkityksen etsimisen suhteen. Diagnoosinkaan tekeminen ei ole helppoa esimerkiksi masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian hoidot ovat hyvin erilaisia ja oikeaan diagnoosiin pääseminen voi kestää hyvinkin kauan. Sen jälkeen vasta päästään oikeasti etsimään oikeaa lääkitystä. Samasta psyykensairaudesta kärsivälle joku saattaa saada suurenkin avun lääkkeestä X samalla kun toiselle lääke ei sovi yhtään ja vain pahentaa oloa. Jollekin lääke taas voi aiheuttaa rajut aloitusoireet mutta silti auttaa pidemmän käytön jälkeen. Ylipäätään mielialalääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, joten lääkkeen toimivuutta voidaan arvioida pahimmillaan vasta kuukausien käytön jälkeen.

Potilaa voinnin romahtamisen yhteydessä lääkitys ja diagnoosi siis tarkistetaan ja niiden yhteyttä vointiin pohditaan. Tilan muutos saattaa tietenkin johtua myös ulkoisista asioista tai diagnosoimattomista somaattisista sairauksista. Kaikki tämä pitäisi ottaa huomioon eikä mistään voi oikein tehdä 100% varmoja, suoraviivaisia syy ja seuraus -päätelmiä. Psyykensairauksien hoitaminen on vaikeaa eikä se saisi koskaan olla pelkän lääkityksen varassa. Oikea diagnoosi ja oikea lääkitys ovat kuitenkin suureksi avuksi monelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi ei ole laisinkaan tyhmä.

Mielialalääkkeiden haittavaikutukset ja niiden yleisyydet on hyvin tiedossa. Lääkityksen tarkastaminen ja sen sopivuuden arviointi on ihan paikallaan monessakin eri tilanteessa. Valitettavasti hyvin harvoin tilanne menee niin yksioikoisesti, että potilas menee lääkäriin joka kuuntelee oireet, kirjoittaa reseptin lääkkeeseen joka helpottaa potilaan oloa. Psyykensairauksien hoitaminen on haastavaa jo pelkän sopivan lääkityksen etsimisen suhteen. Diagnoosinkaan tekeminen ei ole helppoa esimerkiksi masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian hoidot ovat hyvin erilaisia ja oikeaan diagnoosiin pääseminen voi kestää hyvinkin kauan. Sen jälkeen vasta päästään oikeasti etsimään oikeaa lääkitystä. Samasta psyykensairaudesta kärsivälle joku saattaa saada suurenkin avun lääkkeestä X samalla kun toiselle lääke ei sovi yhtään ja vain pahentaa oloa. Jollekin lääke taas voi aiheuttaa rajut aloitusoireet mutta silti auttaa pidemmän käytön jälkeen. Ylipäätään mielialalääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, joten lääkkeen toimivuutta voidaan arvioida pahimmillaan vasta kuukausien käytön jälkeen.

Potilaa voinnin romahtamisen yhteydessä lääkitys ja diagnoosi siis tarkistetaan ja niiden yhteyttä vointiin pohditaan. Tilan muutos saattaa tietenkin johtua myös ulkoisista asioista tai diagnosoimattomista somaattisista sairauksista. Kaikki tämä pitäisi ottaa huomioon eikä mistään voi oikein tehdä 100% varmoja, suoraviivaisia syy ja seuraus -päätelmiä. Psyykensairauksien hoitaminen on vaikeaa eikä se saisi koskaan olla pelkän lääkityksen varassa. Oikea diagnoosi ja oikea lääkitys ovat kuitenkin suureksi avuksi monelle.

Loogisesti ajateltuna tässä tapauksessa lääkitys tulisi lopettaa kokonaan muutamaksi kuukaudeksi ja tarkkailla potilasta, jotta tiedettäsiin mikä on lääkkeen aiheuttamaa ja mikä todellista sairautta, eikö niin?

Jos potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle, ei sellaista riskiä voitane ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi ei ole laisinkaan tyhmä.

Mielialalääkkeiden haittavaikutukset ja niiden yleisyydet on hyvin tiedossa. Lääkityksen tarkastaminen ja sen sopivuuden arviointi on ihan paikallaan monessakin eri tilanteessa. Valitettavasti hyvin harvoin tilanne menee niin yksioikoisesti, että potilas menee lääkäriin joka kuuntelee oireet, kirjoittaa reseptin lääkkeeseen joka helpottaa potilaan oloa. Psyykensairauksien hoitaminen on haastavaa jo pelkän sopivan lääkityksen etsimisen suhteen. Diagnoosinkaan tekeminen ei ole helppoa esimerkiksi masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian hoidot ovat hyvin erilaisia ja oikeaan diagnoosiin pääseminen voi kestää hyvinkin kauan. Sen jälkeen vasta päästään oikeasti etsimään oikeaa lääkitystä. Samasta psyykensairaudesta kärsivälle joku saattaa saada suurenkin avun lääkkeestä X samalla kun toiselle lääke ei sovi yhtään ja vain pahentaa oloa. Jollekin lääke taas voi aiheuttaa rajut aloitusoireet mutta silti auttaa pidemmän käytön jälkeen. Ylipäätään mielialalääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, joten lääkkeen toimivuutta voidaan arvioida pahimmillaan vasta kuukausien käytön jälkeen.

Potilaa voinnin romahtamisen yhteydessä lääkitys ja diagnoosi siis tarkistetaan ja niiden yhteyttä vointiin pohditaan. Tilan muutos saattaa tietenkin johtua myös ulkoisista asioista tai diagnosoimattomista somaattisista sairauksista. Kaikki tämä pitäisi ottaa huomioon eikä mistään voi oikein tehdä 100% varmoja, suoraviivaisia syy ja seuraus -päätelmiä. Psyykensairauksien hoitaminen on vaikeaa eikä se saisi koskaan olla pelkän lääkityksen varassa. Oikea diagnoosi ja oikea lääkitys ovat kuitenkin suureksi avuksi monelle.

Loogisesti ajateltuna tässä tapauksessa lääkitys tulisi lopettaa kokonaan muutamaksi kuukaudeksi ja tarkkailla potilasta, jotta tiedettäsiin mikä on lääkkeen aiheuttamaa ja mikä todellista sairautta, eikö niin?

Ei välttämättä, esimerkiksi SSRI-lääkkeiden hyvin yleisiin sivuvaikutuksiin kuuluu, että olo pahenee aluksi ja paranee vasta kun lääkettä on käytetty pitkään. Tietenkin jos potilas on selvästi esimerkiksi psykoosissa, niin sitten lääkitys tulee korjata tilan mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi ei ole laisinkaan tyhmä.

Mielialalääkkeiden haittavaikutukset ja niiden yleisyydet on hyvin tiedossa. Lääkityksen tarkastaminen ja sen sopivuuden arviointi on ihan paikallaan monessakin eri tilanteessa. Valitettavasti hyvin harvoin tilanne menee niin yksioikoisesti, että potilas menee lääkäriin joka kuuntelee oireet, kirjoittaa reseptin lääkkeeseen joka helpottaa potilaan oloa. Psyykensairauksien hoitaminen on haastavaa jo pelkän sopivan lääkityksen etsimisen suhteen. Diagnoosinkaan tekeminen ei ole helppoa esimerkiksi masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian hoidot ovat hyvin erilaisia ja oikeaan diagnoosiin pääseminen voi kestää hyvinkin kauan. Sen jälkeen vasta päästään oikeasti etsimään oikeaa lääkitystä. Samasta psyykensairaudesta kärsivälle joku saattaa saada suurenkin avun lääkkeestä X samalla kun toiselle lääke ei sovi yhtään ja vain pahentaa oloa. Jollekin lääke taas voi aiheuttaa rajut aloitusoireet mutta silti auttaa pidemmän käytön jälkeen. Ylipäätään mielialalääkkeiden vaikutus alkaa hitaasti, joten lääkkeen toimivuutta voidaan arvioida pahimmillaan vasta kuukausien käytön jälkeen.

Potilaa voinnin romahtamisen yhteydessä lääkitys ja diagnoosi siis tarkistetaan ja niiden yhteyttä vointiin pohditaan. Tilan muutos saattaa tietenkin johtua myös ulkoisista asioista tai diagnosoimattomista somaattisista sairauksista. Kaikki tämä pitäisi ottaa huomioon eikä mistään voi oikein tehdä 100% varmoja, suoraviivaisia syy ja seuraus -päätelmiä. Psyykensairauksien hoitaminen on vaikeaa eikä se saisi koskaan olla pelkän lääkityksen varassa. Oikea diagnoosi ja oikea lääkitys ovat kuitenkin suureksi avuksi monelle.

Loogisesti ajateltuna tässä tapauksessa lääkitys tulisi lopettaa kokonaan muutamaksi kuukaudeksi ja tarkkailla potilasta, jotta tiedettäsiin mikä on lääkkeen aiheuttamaa ja mikä todellista sairautta, eikö niin?

Ei välttämättä, esimerkiksi SSRI-lääkkeiden hyvin yleisiin sivuvaikutuksiin kuuluu, että olo pahenee aluksi ja paranee vasta kun lääkettä on käytetty pitkään. Tietenkin jos potilas on selvästi esimerkiksi psykoosissa, niin sitten lääkitys tulee korjata tilan mukaiseksi.

Tässä ei nyt logiikka toimi. Mikäli toinen lääkäri on määränyt lääkityksen, joissa SSRI osalta on lähes kaikissa mahdollisuus siihen, että tulee itsetuhoisuutta ja ties mitä sivuoireita, niin mistä se toinen lääkäri voi tietää onko oire lääkkeen aiheuttamaa vai todellista ongelmaa? Eikö silloin pidä ajaa kaikki lääkitys alas ja katsoa, miten potilas voi, kun lääkkeen mahdolliset haitat ovat poissuljettu? Lääkkeen mahdollisia haittoja ei voi poissulkea syöttämällä toista lääkettä. Vai onko psykiatria todella niin älytöntä, ettei edes näin perustavaa laatua olevia asioita oteta huomioon?

On se älytöntä.